“Kuka olisit, jos saisit olla sinä? ” Näin kuuluu Stockmannin uusi mainosslogani. Vastaisin tuohon kysymykseen, että olisin minä. Minä, Esko Sakari Kyrö. Omistuasunnossa asuva. Luokanopettajan virassa työskentelevä yhteishuoltaja-isä. Sinkku. Tuo viimeinen sana on ollut minulle hyvin vaikea sisäistää. Olen kokenut jotenkin häpeällisenä oman statukseni ja sen, että lapseni asuu osan ajasta eri osoitteessa. Ei, se ei ole häpeällistä. Se on osa elämää ja on vapauttavaa nähdä yksin eläminen, (ajoittain kaksin) jo jopa hyväksyttävänä elämäntapavaihtoehtona.
Minun ei tarvitse kokea huonoa omaatuntoa siitä, etten täytä viikonloppujani treffailulla. En koe, että nyt minun on löydettävä joku. Joku vaan. Se on mielestäni kohtuuttomin ajattelumalli ennenkaikkea sitä toista ihmistä kohtaan. Kuinka moni haluaa elää suhteessa, suhteessa, jossa olet toiselle se joku. Se joku, joka oli vain löydettävä, kun ei osaa olla yksin. Bruce Fisher toteaa kirjassaan todella osuvasti: “ Koko ilta voidaan kuluttaa yhdessä jakamalla, ei vain tarvitsemalla.”
Tuohon lauseeseen kiteytyy niin paljon. Toivon toki, että jossain vaiheessa elämääni elän vielä parisuhteessa. Parisuhteessa, joka on syntynyt nimenomaan jakamisen, aidon halun, rakkauden ja elämän jakamisen tarpeesta. Ei siitä, että toinen on vain tarve. Tarve täyttää tyhjiö, jonka pitkä parisuhde ja yksinelämisen pelko on synnyttänyt. Arvostan maailman eniten tapaamiani ihmisiä. Arvostan heitä ja sitä ettei kukaan alkanut rakentaa parisuhdetta tämmöisen itseään etsivän, epävarman ihmisen kanssa.
En olisi ollut siihen valmis, todellakaan. Cheekin biisiä hieman mukaillen: ” Jos mä olisin ollut sä, EN mäkään olisi ollut mun kaa…” Edes täysin ehjä ei voi rakentaa rikkinäistä ehjäksi. Yksinolo, yksinäiset illat ja ennenkaikkea yksinäiset sunnuntait karaisevat ja kasvattavat. Ottaa aikaa kasvaa kokonaiseksi ihmiseksi. Olla olematta vain puolikas, puolikas, joka etsii sitä kadonnutta puoliskoaan, kuten Fisher kirjassaan toteaa.
Olisiko ollut Maajussille morsian-ohjelman mainos, jossa joku toteaa jotenkin näin: ” Kyllähän se tuntuisi kivalta, että joku ajattelisi minua päivänsä aikana.” Kyllähän se tuntuisi, joskus, ehjää ihmistä.
Nämä sunnuntai-illat saavat ajatukset juoksemaan.
Mukavaa alkavaa viikkoa!!
-Esko-
// Kuva: Pasi Salervo //
13 Comments
Hyvä kirjoitus ???? Sinkku ei oo yhtään huono status, mieti positiivisia puolia: voit olla 100% läsnä F:n kanssa, saat tehdä mitä itse haluat viikoilla kun olet itseksesi ja ajan kanssa olet ehjä ja aito kun uusi se Oikea tulee luoksesi! Olet hieno ihminen, anna itsellesi arvoa äläkä mieti mustia ajatuksia ???? itse arvostan mun vanhempia suuresti, erosivat mun ollessa 4 v, en ole koskaan kuullut heidän riitelevän, bonusvanhemmat tuotiin elämään luontevasti ja molemmat ollut arjessa mukana joka ikinen päivä. Iloa, valoa ja hyvää mieltä sulle ja pikkuneidille, ootte huikeita tyyppejä ????
Oi, kiitos Huoleton!
Hieno ja hyvä viesti…:)
Hyvää pohdintaa. Meinasin kommentoida tähän jotain sellaista, että varmasti tapaat oikean ihmisen, sitten kun hetki on oikea. Mutta tuo tuntuu jotenkin hippasen kliseiseltä kommentilta. En jotenkin itse usko siihen, että elämässä juuri koskaan kävisi niin, että kaksi täysin eheää ihmistä kohtaisi juuri oikealla hetkellä, ja loppu olisi sitä kuuluisaa historiaa.
Sen sijaan, uskon siihen, että pikkaisen rikkinäiset, elämän kolhuja itsessään kantavat, mutta itsensä kasaan saaneet ja elämänilon kokemiseen kykenevät ihmiset tapaavat toisensa, joskus vääränä, joskus oikeana hetkenä. On se sitten kohtaloa tai sattumaa, niin hyviä asioita tapahtuu koko ajan…
Sinuna en kyllä olisi lainkaan huolissani, että sinkkuus olisi sun pysyvä status, siis jos asiaa lähestyy vaikka ihan todennäköisyyksien kannalta….
Aurinkoista kevättä! ????
Kiiitos, samoin sinulle Katja!!
Todennäköisyyksistä en tiedä…:)
Onko sunnuntait muillekin sinkkuihmisille viikon vaikeimpia päiviä? Tai päiviä jolloin eniten kaipaisi sitä toista ihmistä jakamaan elämää.
Itse en ole vielä keksinyt syytä, miksi se on näin.
Jotenkin se yksinäisyys iskee koviten aina sunnuntaisin..
Näin se taitaa olla…Tsemppiä UusSinkkuuteen…:)
Voimahalaus!
Tiedän, miltä tuo kaikki voi tuntua.
Kerännyt ja kasannut itseänikin viimeiset kaksi vuotta.
Jollain älyttömällä “perususko-optimismilla” menty eteenpäin, vaikka kuinka karu tilanne ollut…
Kevät, ja sitten kesä. Kaikki ajallaan. Mielenmaisemakin seuraa perässä, kaikesta selviää.???? ???? ???? ???? ???? ???? .
Hyvä Nippe!!
Kiitos jälleen kerran viestistäsi!!
Hei ja olisi kiva välillä lukea muutakin kuin epätoivoisesta parinhausta kertovia postauksia.. Kun osaat kuitenkin kirjoittaa. Usko pois, maailmassa on muutakin kuin parisuhde tai sen puute!
Heippa Lilli!
Tämähän oli juuri päinvastainen postaus. Tai, en tiedä.
Kyllä, maailmassahan on vaikka mitä. Oikeassa olet!! Kivaa viikkoa!!
😀
Oot kyllä kiva mies ☺️
No, se on hieno kuulla…Tai kivasta en tiedä. Erikoinen ukkeli…????