Ovi sulkeutuu. Alkaa päämäärätön haahuilu. Keräilen Lego Friendsejä lattialta. (On muuten aikamoista näpräilyä niiden kokoaminen.) Heittelen likaisia pyykkejä koneeseen. Ympärillä on aivan hiljaista. Vaihdan lakanat ja sängystä lentelee Keke, Glamour ja muut isosilmät. Siirrän ne seinälläni olevaan salakaappiin, johon on teipillä kiinnitetty ihmisprintterin eli minun piirtämiä värityskuvia. Tämä on hetki, johon ei vaan totu. Tätä hetkeä ja fiilistä on ihan mahdoton kirjoittaa sanoiksi. Se on haikea. Se on vaikea. Se on selittämätön. Onneksi se menee kuitenkin ohi.
Olen tästä kirjoittanut jo monta kertaa aiemminkin. Vaikka kaikki ei ole mennyt aina niinsanotusti tuubiin ja on tuntunut, että tässä noin puolessatoista vuodessa on tapahtunut enemmän kuin hyvin kirjoitetussa draamasarjassa. Elämässäni alkaa kuitenkin loksahtelemaan palaset paikoilleen. Minulle on muodostunut ymmärrys siitä, että lapset sopeutuvat. Aikuiset sopeutuvat. Lapsellani on kaikki hyvin ja tiedän hänen nauttivan täysillä pienen ihmisen ihmeellisestä ja rikkaasta elämästä. Tiedän, että kohta se ovi taas sulkeutuu toiseen suuntaan. Silti tämä täydellinen hiljaisuus riipaisee jokaikinen kerta. Ei siihen todennäköisesti ikinä tule tottumaan. Mutta sen kanssa varmasti oppii elämään.
Oppia on vaatinut tämä osa-aikaisyyskin. Taannoin Jenny Lehtinen lanseerasi termin metatyöt. Silloin ihmettelin koko termiä. En ihmettele enää ja arvostukseni ihan jokaista osa-aikavanhempaa kohtaan on noussut todella korkealle. Monissa asioissa joutuu soveltamaan aikalailla. Onneksi huumori ja mielikuvitus kantavat hyvinkin pitkälle. Esimerkiksi eilen teimme illalla unelmien jäätelöannokset. Olisimme tarvinneet perunanuijaa Daim-palojen murskaamiseen. Ei löytynyt tästä taloudesta perunanuijaa, mutta ammuntahyrrä ajoi ihan saman asian. Siinä me sitten pöydän ääressä murskasimme Daimeja Sonic The Hedgehog-hyrrällä. Hyvin meni ja hauskaa oli. Annoksien nimeksi tuli muuten PolkaLakuCookidaffi.
”Mitä meinaat tehdä juhannuksena?” Tämmöisen viestin sain tänään ystävältäni. Tosiaan, juhannus on viikonloppuna. En ole ehtinyt miettiä asiaa lainkaan. Minulla ei ole minkäänlaisia juhannussuunnitelmia. Eikä se kyllä toisaalta haittaa ollenkaan. Ilman suunnitelmia sitä yleensä tapahtuu ne kaikista parhaat jutut.
Kuinka te meinaatte viettää tuota keskikesän juhlaa?
Heittäkääs jotain hyviä vinkkejä tällekin hepulle!!
Nyt käännetään ukkeli taas toiseen moodiin. Vaikkapa sitten siihen juhannusmoodiin.
-Esko-
15 Comments
Meidän perhe viettää perinteisen Lahti Juhannuksen jalkarannan maisemissa. Se on parasta. Ehkä satamassa kokkoa katsomassa jos lapsi jaksaa valvoa.
Heippa HannaL!
Sehän kuulostaa oikein mukavalta…???? Itsekin saatan jonain päivänä käydä Lahdessa pyörähtämässä. Saapa nähdä, saapa nähdä…????
Valitettavasti ei oo antaa vinkjejä kun itse istun jonkin verran lentokoneessa. Melkein koko päivä
Extempore jutut on varmasti parhaita. Meet sinne minne nenä näyttää!
Nimenomaaaaaan…????????????
Kaks sinkkutyttöä viettä cityjuhannuksen. Ulkoillaan jos on nätti ilma ja jos ei niin katotaan leffoja. Hyvää sapuskaa kokkaillaan joka tapauksessa, menu on jo suunniteltu ????
No, siinähän on sinkkutytöillä hyvät juhannusplänit…????????????
Hei!
Samassa tilanteessa siltä osin että tiedän tuon tunteen mistä puhut. Kun hiljaisuus koittaa lasten lähdettyä isälleen on se ihan joka kerta ihan yhtä surullista. Surullista siksi että kyllä sitä haluaisi olla lasten elämässä läsnä, muutakin kuin vuoroviikoin. Kuitenkin voi olka kiitollinen että lapsilla on hyvä toinenkin vanhempi.
Kun valitsee näkökulmaksi posin niin on ihanaa kun lapset ovat lähellä. On kivaa yhdessä, elämää ympärillä ja osaa itsekin heittäytyä hetkeen. Syntyy niitä muistoja jotka rakentaa sitä minun ja lasten historiaa, just niitä hetkiä kun nauretaan yhdessä ja tehdään jotain hassunkurisesti 🙂
Tämä juhannus tulee vietettyä lasten kanssa joten planit on erilaiset kuin viime vuonna. Ollaan yhdessä ja ystävien kanssa js tietysti syödään, siinähän se onkin!
Mikä ikinään sinun suunnitelmaksi tulee niin nautihan siitä ja hyvää juhannusta! Ja kukkia tyynyn alle, kai se miehilläkin toimii 😉
Heippa Kiti!
Juuri näin. Positiivisuuden kautta elämä on huomattavasti helpompaa vaikkei se aina ihan käsikirjoituksen mukaan menisikään. Oikein hyvää juhannusta teidän poppoolle. Nauttikaa ja syökää hyvin.
Nautin, nautin. Olen niin huono noiden kukkien hoidossa, mutta täytyy sinne varmaan joku voikukka laittaa…:)
Jukka Lääveri joskus sanoi, että tuntuu kuin joka toinen viikko koti olisi tyhjä ja joka toinen viikko se olisi täysi.
Juhannuksena menemme isolla porukalla järjestettyihin juhannusjuhliin maaseudulle. 😀
Terve Iiro Peltonen!
Se on tuo Jukka Lääveri äärimmäisen viisas mies.
Oikein hyväääää juhannusta Iiro Peltonen teidän porukalle…????????????
Toisilla kun ei ole sitä yhtäkään lasta, jota ikävöidä.
Hyvää juhannusta, kaupunkijuhannus Stadissa on aivan hyvä, tekemistä vaikka kuinka.
Niinpä. Se on totta se.
Kiitos, samoin sinulle. Eiköhän täällä jotain keksitä…:)
Eilen kuuntelin Tuure Kilpeläistä ja tulit F:n kanssa mulle mieleen biisistä Hamahelmisydän. Kuuntele se, ihana kuvaus just tosta riipaisevasta kaipaajan roolista, ja isän ja tyttären välisestä spessusta. ❤️
Huomenta Eerika!
Kiitos vinkistä. Aivan upeanupea biisi. Huh ja huh…????
[…] sitä on kirjoitellut, että Tuija Erosen sanoin: ” Olen mennyt eteenpäin…” On tämä hetki edelleen ihan yhtä vaikea ja haikea ja aina joutuu nielaisemaan ne nielaisut. Aina minä laitan musiikit soimaan, tuijottelen […]