, , , , ,

Juuri, juuri nyt haluan kiittää…

15.11.2017

Noin kerran kuukaudessa pyrin naputtelemaan kiitoskirjoituksen. Ympärillä tapahtuu päivittäin positiivisia ja mukavia asioita. Jos ne vielä jaksaa kirjoittaa ylös, tuntuvat ne vielä entistä paremmilta. Niin ja tämmöistä postausta tehdessä, tulee oikein mietittyä ja keskityttyä ainoastaan niihin pieniin tai suurempiin hyviin asioihin elämässä. Siispä, juuri nyt haluan kiittää:

  • Koulumme luokkia, jotka yhdessä Kansallisoopperan kanssa järjestivät tänään meille aivan upean esityksen. Alminsalissa nähtiin hienoja suorituksia. Ajankohtaisia ja puhuttavia teemoja käsiteltiin mukavalla ja lasten maailmaan sopivalla tavalla. Kyllä lapset pystyvät lähes mihin vaan motivoituneiden ja ammattitaitoisten aikuisten avulla. Asiasta kolmanteen. Oli elämäni ensimmäinen oopperaesitys. Alminsalissa olin käynyt aiemmin yhden kerran. Istuin huutokauppakeisarin ja Hjalliksen välissä Venla-gaalassa. Samaan saliin voi mahtua kaksi hieman erityyppistä tilaisuutta.
  • Cheekin rohkeutta lopettaa uransa aivan ultimaattisella huipulla. Ja vieläpä Lahden mäkimontussa. Usein olen siitä ohi juossut ja miettinyt, että tuo toimisi kyllä hyvin jättikonsertin järjestämiseksi. New kids on the blockia olin siellä viimeksi katsomassa ja menen varmasti katsomaan myös Cheekin viimeistä keikkaa. Lahen miehen uraa on tullut seurattua niistä ensimmäisistä keikoista asti ja kyllähän herrasmiehellä on ollut hommat niinsanotusti isollaan.
  • Instagramin äänestystoimintoa. Ei tarvitse enää itse pähkäillä esimerkiksi ravintolavalintoja viikonloppuilloille. Seuraajat auttaa, seuraajat auttaa…
  • Tahoa, joka mahdollisti sunnuntaina julkistettavan kamppiksen. Rohkeaa, inspiroivaa ja täysin erilaista.
  • Omaa kärsivällisyyttäni kuntouttaa revennyt takareiteni huolellisesti. Nyt pystyy jo juoksemaan vaivattomasti ja parin viikon päästä taas takaisin koripalloparketille.
  • Pikkumimmin opettajaa todella nerokkaasta isänpäiväaskarteluideasta. Aina, kun laitan parkkikiekon tuulilasiin tulee hyvä fiilis. Sen vanhan sinisen kanssa ei aina näin tapahtunut.
  • Jereä näistä älyttömän hienoista kuvista. Tunnelmallisia ja tykkään hänen tyylistään kuvata ihan hirveästi.
  • Uutta aktiivisuusrannekettani. En ole ennen kyseistä kapistusta omistanut, mutta onpas motivoiva kaveri. Värähtelee kädessä jos makailee liian kauan paikallaan. Liiku!!! lukee näytössä.

Äsken taas värähti, joten lenkille se on lähdettävä.

Kivaa iltaa ja kiitos kaikille leffa-arvontaan osallistuneille.

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen //

Comments (6)

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply Heli 15.11.2017 at 20:30

    Kiva ajatus nämä kiitoskirjoitukset???? Jere Lehtosen kuvissa on kyllä jotain todella taianomaista..en ole koskaan tykännyt koko seinän peittävistä valokuvatapeteista, mutta tämän kuvaajan valokuvatapetin voisin ostaa❤️

    • Reply Esko Kyrö 15.11.2017 at 21:57

      Kiitos Heli! Jere on vielä ihan itse opiskellut heppu ja harrastelee kyllä melkoisia fotoja…???? Kivaa loppuviikkoa!

  • Reply Muffin 15.11.2017 at 20:42

    Voih, elokuvateatteripenkkien suurkuluttaja unohti osallistua arvontaan! :O No toivottavasti menee jollekin toiselle innokkaalle, joulupukki tuo mulle taas lippuja 😀 Kiitollista loppuviikkoa! 🙂

    • Reply Esko Kyrö 15.11.2017 at 21:55

      Iltoja Muffin!
      Nuita tulee varmasti lisää…huoli pois.???? Kivaa loppuviikkoa sinullekin.

  • Reply Minni 15.11.2017 at 21:45

    Niiin hymyilytti tuo NKOTB, siellähän mäkimontussa mäkin olin ja oisikohan vuosi ollut jotain -90. Kamera ilman zoomia ja valokuvissa noin 2mm hahmot lavalla. Aika hienoa olisi palata maisemiin cheekin kanssa!

    • Reply Esko Kyrö 15.11.2017 at 21:55

      Hyvä Minni!
      Jep, taisi olla 1992. Itse ostin keikkaa varten ihan uudet kivipestyt farkut. Jes! Tulen kyllä palaamaan 25.8.2018…????

    Leave a Reply