Minä kirjoitan kirjan

Kirjoittaminen on asia, jossa koen olevani ihan taitava. Tämän oivalluksen olen saanut vasta myöhemmällä aikuisiällä. Lukiossa en muistaakseni ollut mikään erityinen kirjoittaja. Yliopistossa paikkasin puuttuvat tiedot ylipitkillä esseillä ja luotin professoreihin purevaan väsytystaktiikkaan. Kurssit menivät läpi ja olisiko tuolla taktiikalla yhteyttä tähän vasta viime vuosina sisälläni heränneeseen kirjoittelijaan? Tämän tekstin tarkoitus ei ole todellakaan ylistää ja kehua itseäni, ei. Tarkoitus on kertoa, että on hienoa löytää itsestään uusia puolia ja juttuja, jotka tempaavat täysin mukaansa. Minulla se oli tämä näppäimistön naputtelu.

“En ole koskaan tiennyt, että osaat kirjoittaa. Ja älä nyt pahastu. En olisi ikinä uskonut, että pystyt kirjoittamaan tuollaista tekstiä.” Näin sanoi minulle tuttuni Ilosaarirockissa. Ihminen, ketä en siis ollut nähnyt vuosiin. Se oli tosi mukavasti sanottu. Samoin täällä blogini kommenttikentässä tulee usein esiin, että kirjoittaisin hyvin ja persoonallisesti. Se on tosi mukavasti sanottu. En suomalaisena vaatimattomana miehenä oikein ole osannut tai uskaltanut sitä itselleni myöntää, että on kai niissä ihmisten sanoissa jotain perää. Oli myös hienoa huomata, että tuo voittamani arvostettu palkinto tuli puhtaasti kirjoitetun tekstin perusteella. Uskoisin, että visuaalisempaa ja näyttävämpää sisältöä tuottavia vaikuttajia löytyy tästä maasta aika useita.

Minulla on melkoisen vilkas mielikuvitus. Joidenkin mielestä varmasti vähän liiankin vilkas. Se yhdistettynä ympärillä vallitsevan elämän havainnointiin saa minut kirjoittamaan. Joskus teksteistä tulee omasta mielestänikin ihan hyviä, joskus täysin päinvastoin. Olen innostunut myös luovasta kirjoittamisesta ja olenkin jo pidemmän aikaa miettinyt, että minä kirjoitan kirjan! Raakileita on jo tuolla tallennetuissa tiedostoissa ja vuonna 2018 ajattelin tämän haaveen toteuttaa. Tai ainakin laittaa pyörät pyörimään asian saralla.

Jos ideastani ei innostu kukaan muu kuin minä itse, niin kirjoittelen omaksi ilokseni ja julkaisen sen täällä blogissani ihmisille iltalukemisiksi. Sekin voisi olla kyllä ihan hauska ja erilainen idea. Jos joku ideastani innostuisi, niin ehkä sitä ainakin joku ostaisi, kun katsoisi kirjakaupassa pelkkää sukunimeä ja nappaisi vahingossa ostoskoriinsa. Enpä olisi muutama vuosi takaperin ajatellut, että vuoden 2018 tavoitteenani on kirjoittaa kirja. Aihemaailma on vielä melkoisen auki, mutta keittokirja se tuskin tulee olemaan.

Tänään on muuten joulukuun ensimmäinen päivä ja saipahan se Helsinkikin hienoisen lumipeitteen yllensä. Sunnuntaina sulaa pois, mutta onpa pieni hetki, valkoinen. Nyt tulee varmasti hieman outo idea joulukalenteriksi. En tiedä toimiiko, mutta kokeillaan. Lukijani ovat ahkeria kommentoijia, joten kirjoitetaanpas yhdessä tarina. Nyt luova kirjoittaminen kunniaan. Aloitan muutamalla lausella ja jatkakaa sitä aina lyhyesti tuonne kommenttikenttään. Poimin sieltä mahdollisia kommentteja ja lähdetään siitä muodostamaan yhteistä kokonaisuutta. Laittelen joulukuun aikana lisäohjeita ja jouluaattona on sitten toivottavasti tarina valmis. Onnistuessaan tulee varmasti just hyvä, erilainen ja yhdistävä joulukalenteri!! Rohkeasti mukaan ja luovuus kukkimaan. Jos ei onnistu niin tulee lyhyt ja ytimekäs kirjoitus, joka alkaa seuraavasti:

Taakseni jäi se saari. Sitä kapeaa siltaa pitkin sieltä pois kävelin. Vierelleni lumeen piirtyi myös toiset askeleet…

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen //