Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
, , , ,

Minä kirjoitan kirjan

1.12.2017

Kirjoittaminen on asia, jossa koen olevani ihan taitava. Tämän oivalluksen olen saanut vasta myöhemmällä aikuisiällä. Lukiossa en muistaakseni ollut mikään erityinen kirjoittaja. Yliopistossa paikkasin puuttuvat tiedot ylipitkillä esseillä ja luotin professoreihin purevaan väsytystaktiikkaan. Kurssit menivät läpi ja olisiko tuolla taktiikalla yhteyttä tähän vasta viime vuosina sisälläni heränneeseen kirjoittelijaan? Tämän tekstin tarkoitus ei ole todellakaan ylistää ja kehua itseäni, ei. Tarkoitus on kertoa, että on hienoa löytää itsestään uusia puolia ja juttuja, jotka tempaavat täysin mukaansa. Minulla se oli tämä näppäimistön naputtelu.

“En ole koskaan tiennyt, että osaat kirjoittaa. Ja älä nyt pahastu. En olisi ikinä uskonut, että pystyt kirjoittamaan tuollaista tekstiä.” Näin sanoi minulle tuttuni Ilosaarirockissa. Ihminen, ketä en siis ollut nähnyt vuosiin. Se oli tosi mukavasti sanottu. Samoin täällä blogini kommenttikentässä tulee usein esiin, että kirjoittaisin hyvin ja persoonallisesti. Se on tosi mukavasti sanottu. En suomalaisena vaatimattomana miehenä oikein ole osannut tai uskaltanut sitä itselleni myöntää, että on kai niissä ihmisten sanoissa jotain perää. Oli myös hienoa huomata, että tuo voittamani arvostettu palkinto tuli puhtaasti kirjoitetun tekstin perusteella. Uskoisin, että visuaalisempaa ja näyttävämpää sisältöä tuottavia vaikuttajia löytyy tästä maasta aika useita.

Minulla on melkoisen vilkas mielikuvitus. Joidenkin mielestä varmasti vähän liiankin vilkas. Se yhdistettynä ympärillä vallitsevan elämän havainnointiin saa minut kirjoittamaan. Joskus teksteistä tulee omasta mielestänikin ihan hyviä, joskus täysin päinvastoin. Olen innostunut myös luovasta kirjoittamisesta ja olenkin jo pidemmän aikaa miettinyt, että minä kirjoitan kirjan! Raakileita on jo tuolla tallennetuissa tiedostoissa ja vuonna 2018 ajattelin tämän haaveen toteuttaa. Tai ainakin laittaa pyörät pyörimään asian saralla.

Jos ideastani ei innostu kukaan muu kuin minä itse, niin kirjoittelen omaksi ilokseni ja julkaisen sen täällä blogissani ihmisille iltalukemisiksi. Sekin voisi olla kyllä ihan hauska ja erilainen idea. Jos joku ideastani innostuisi, niin ehkä sitä ainakin joku ostaisi, kun katsoisi kirjakaupassa pelkkää sukunimeä ja nappaisi vahingossa ostoskoriinsa. Enpä olisi muutama vuosi takaperin ajatellut, että vuoden 2018 tavoitteenani on kirjoittaa kirja. Aihemaailma on vielä melkoisen auki, mutta keittokirja se tuskin tulee olemaan.

Tänään on muuten joulukuun ensimmäinen päivä ja saipahan se Helsinkikin hienoisen lumipeitteen yllensä. Sunnuntaina sulaa pois, mutta onpa pieni hetki, valkoinen. Nyt tulee varmasti hieman outo idea joulukalenteriksi. En tiedä toimiiko, mutta kokeillaan. Lukijani ovat ahkeria kommentoijia, joten kirjoitetaanpas yhdessä tarina. Nyt luova kirjoittaminen kunniaan. Aloitan muutamalla lausella ja jatkakaa sitä aina lyhyesti tuonne kommenttikenttään. Poimin sieltä mahdollisia kommentteja ja lähdetään siitä muodostamaan yhteistä kokonaisuutta. Laittelen joulukuun aikana lisäohjeita ja jouluaattona on sitten toivottavasti tarina valmis. Onnistuessaan tulee varmasti just hyvä, erilainen ja yhdistävä joulukalenteri!! Rohkeasti mukaan ja luovuus kukkimaan. Jos ei onnistu niin tulee lyhyt ja ytimekäs kirjoitus, joka alkaa seuraavasti:

Taakseni jäi se saari. Sitä kapeaa siltaa pitkin sieltä pois kävelin. Vierelleni lumeen piirtyi myös toiset askeleet…

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen //

Comments (28)

You Might Also Like

28 Comments

  • Reply Säde 1.12.2017 at 20:12

    “Vielä vuosi sitten ne olisivat oikeasti olleet siinä, mutta eivät enää. Jo pitkään oli hankeen muodostuneet vain yhdet askeleet, mutta en suostunut hyväksymään sitä. Niin kauan, kun minä elättelin toivoa, tuntui, kuin sinä olisit edelleen täällä, eikä kukaan, ei kukaan, tulisi minulle toisin sanomaan, ennenkuin joku palauttaisi tunnistuslaatat minulle.. Painaisi kylmät metallit käteeni. Vasta se olisi totta.”

    • Reply Esko Kyrö 1.12.2017 at 20:22

      Wau Säde! Kiitos. Tämä lähti just hyvin liikenteeseen…❄❄ Kivaa viikonloppua!

  • Reply Ansku 1.12.2017 at 21:17

    Osaat kirjoittaa,käännellä sanoja,väännellä niitä ja luoda haluamiasi mielikuvia. Sen sijaan blogipalkinnon sait todennäköisesti sen perusteella että olet yksi harvoja miesbloggaajia. Sisällöllisesti blogisi on menettänyt painoarvoaan ja monet postaukset tuntuvat melko väkisin tehdyille. Samat henkilöt niitä kommentoivat eivätkä ne herätä suurtakaan keskustelua. Ehkäpä onkin aika siirtää painopistettä kirjan kirjoittamiseen jotta voit taiteilijana uudistua. Sitä mielenkiinnolla odottelemme.

    • Reply Esko Kyrö 1.12.2017 at 21:32

      Iltaa Ansku!
      Kiitos tittelistä taiteilija…:) Wau! Oikein mukavaa viikonloppua sinulle ja kiva, että jäät mielenkiinnolla odottamaan.

  • Reply Irene 1.12.2017 at 21:54

    Mahtavaa Esko! Ostan sun kirjan 🙂

    • Reply Esko Kyrö 1.12.2017 at 22:12

      Iltaa Irene!
      Jee, yksi myyty…???????????? Saattaa vielä hetkinen mennä…

  • Reply RJ 1.12.2017 at 21:58

    “En uskaltanut kuitenkaan katsoa sivulle, koska pelkäsin että askeleet olivat vain mielikuvitukseni tuottamaa harhaa. Olisin halunnut ojentaa käteni ja koskettaa, tehdä sinut todelliseksi. Laitoin kuitenkin käden taskuun, koska juuri äsken lausumasi sanat jyskyttivät päässäni. Miten toinen ihminen voi yhtäaikaa olla niin lähellä, mutta silti niin kaukana?”

    • Reply Esko Kyrö 1.12.2017 at 22:13

      Kiitos RJ! Todella hieno. Tästä tulee hyvä…????❄

  • Reply Carita 1.12.2017 at 22:07

    Vielä vähän aikaa sitten lumeen olisi jäänyt kolmannetkin kuviot. Mutta tuolla jossakin oli toisin määrätty. Voi kuinka paljon voikaan tapahtua varsin pienessä hetkessä, voi miten lyhyeksi voikaan jäädä se joskus elämänmittaiseksi kuviteltu yhteinen matka.
    Tässä me kahden kuljemme, sinä ja minä, hentoisten hiutaleiden leijuessa hiuksillemme.
    Tässä hetkessä oli kaikki ja ei mitään.

    • Reply Esko Kyrö 1.12.2017 at 22:15

      Kiitos Carita! Hieno, todella…Nämä loppuu niin kesken, mutta se on tarkoituskin…pikkuhiljaa rakentuu…❄????

  • Reply Sade 1.12.2017 at 22:07

    …pienemmät, jotka rauhallisesti askelsivat tahtiini. Käteeni tarttui luminen lapanen, tottuneesti niin kuin ennenkin. Siinä me, iso ja pieni jatkoimme matkaa. Surun saarelta, pitkin muistojen siltaa kohti uutta alkua.
    – Tehdäänkö huomenna taas lumiukkoja isi, kysyi pieni?
    – Tehdään vain kulta, vastasi iso.
    Pienin askelin, pienin askelin..
    Huomista kohti.

    • Reply Esko Kyrö 1.12.2017 at 22:16

      Kiitos Sade! Tunteikas ja aika lähelle tuli tämä…tästä on hyvä jatkaa…????❄

  • Reply sitruuna 1.12.2017 at 22:32

    Tämä ei liity nyt kysymykseesi mitenkään, mutta kirjan voisit etävanhemmuudesta kirjoittaa. Vanhemman sekä lapsen näkökulmaa, miten etä-yhteiselo vaikuttaa kiintymyssuhteeseen yms.yms., Tuo on aihe, joka ainakin meikäläistä kiinnostaisi. Luulen, vaikka tuo olisi rankka aihe, voisit osata tuoda siihen jotain hauskaakin ajatusta, nimenomaa sillä, kun kirjoittelet aika hauskasti syvällisistä ja synkistäkin asiosta.

    • Reply Esko Kyrö 1.12.2017 at 22:40

      Iltaa sitruuna!
      Kiitos ideasta! Aihe on puhutteleva, rankka ja todella minivivahteinen. Tästä oli hyvä kirjoitus Hesarissa, joka herätteli taas idealamppuja päässäni. Katsellaan…Mukavaa viikonloppua!

  • Reply HannaL 2.12.2017 at 00:35

    Hep ! Täällä toinen myyty kirja. Ehdottomasti ajatukset kirjaksi. ???? Tarinaa en osaa jatkaa.. Ehkä myöhemmin.

    • Reply Esko Kyrö 2.12.2017 at 08:23

      Jes, jo toinen.✌ Hyppää myöhemmin mukaan mielikuvituksinesi…❄

  • Reply Heli 2.12.2017 at 03:37

    Ne olivat vielä paljon pienemmät kuin minun. Lumi narskui kenkien alla ja lumen pinta kimalteli kuin siinä olisi miljoona timanttia, jokainen omanlaiseksi muodostunut. Tuossa hetkessä oli jotain taianomaista, jotain selittämätöntä ja se sai minut miettimään…

    • Reply Esko Kyrö 2.12.2017 at 08:25

      Kiitos Heli! Hieno ja tuosta on hyvä jatkaa. Kivaa,viikonloppua!…❄????????

  • Reply Iiro Pelteonen 2.12.2017 at 04:05

    Parempi katua jotain mitä on tehnyt, kun jotain, mitä ei tehnyt.

    • Reply Esko Kyrö 2.12.2017 at 08:22

      No, se on juurikin näin Iiro!…❄❄????????

  • Reply Veera 2.12.2017 at 08:38

    Selviydyimme. Pääsimme pois. Hikipisarat jäätyivät punaisille poskille. Vaikka olimme edelleen eksyksissä, helpotus oli suuri. Olimme saaneet vihjeen. Ehkä nyt pääsisimme jouluhengen jäljille.

    • Reply Esko Kyrö 2.12.2017 at 08:57

      Kiitos Veera!…Ehkä, ehkä…????????????????

  • Reply Millie 2.12.2017 at 11:37

    vain muutaman sentin päässä omistani. Miehen kasvot olivat kommandopipon verhoamat, enkä edelleenkään tiennyt hänestä muuta kuin matalan äänen, joko Espanjaan tai Etelä-Amerikkaan viittaavan korostuksen ja sen, että hän tiesi Janetten kuolemasta enemmän kuin poliisi. Kolme päivää saaressa hänen vankinaan olivat onneksi ohi. Minne olimme matkalla? Ja miksi hänen toppatakkinsa sisältä minun kylkeäni painava aseen piippu inhotti minua enemmän kuin se, että en ollut nähnyt saippuaa tai suihkua kolmeen päivään?

    • Reply Esko Kyrö 2.12.2017 at 16:50

      Noniin Millie! Rikosdraamaa kehiin. Tästähän saa aikamoisen sopan aikaiseksi…:) Mukavaa viikonloppua. Nyt suihkuun, saippuoimaan ja kaupungille nauttimaan valaistusta Helsingistä.

  • Reply Kapppu 3.12.2017 at 17:16

    Askeleet, joiden jäljet painautuivat aivan omieni viereen, samaan rytmiin. Vaikka olin tavannut sinut vasta juuri vähän aikaa sitten, näyttivät askeleemme siltä kuin niiden olisi kuulunutkin kulkea rinnan, aivan vieri vieressä.

    Sinun pienempi, siro jalkasi painalsi päättäväisen, mutta hennon jäljen lumeen. Oma jälkeni oli kömpelömpi, vähän huterankin oloinen. Suunta oli silti sama ja kun katsoin sinua, ajattelin….

  • Reply Minttu 3.12.2017 at 21:57

    Vau! Onnea matkaan kirjaprojektin kanssa! Osaat todella kirjoittaa niin rohkeasti kohti unelmia!!

    • Reply Esko Kyrö 4.12.2017 at 20:52

      Kiitos!! Katsellaan…:)

  • Reply Erilaista ja yhteisöllistä… | E2O 4.12.2017 at 20:33

    […] Taas kerran kiitän teitä, että lähditte rohkeasti mukaan. Elokuvissa on vaihtoehtoisia loppuja. Tässä minun ja teidän yhteisessä tarinassa on vaihtoehtoisia mahdollisuuksia. Lueskelin lähettämiänne ”jatkoja” ja aina tuli fiilis, […]

  • Leave a Reply to Esko Kyrö Cancel Reply