En tiedä ovatko verensokerit vajonneet liian alas? Onko takana liian hektinen päivä? Onko ihan vain maanantai? Vai mikä saa taas listailemaan asioita, jotka ärsyttävät juuri tällä hetkellä. Tai ei edes välttämättä juuri tällä hetkellä, mutta ansaitsevat paikkansa tällä listalla maanantaina yhdentenätoista joulukuuta vuonna 2017.
- Tumput ja hanskat. Miten minä voin kadottaa noin neljä paria käsineitä jokaikinen talvi? Onneksi äitini tämän asian tiedostaa ja jouluna on taas luvassa ainakin yksi pehmeä paketti. Tosin viime jouluna tuossa samassa paketissa oli kahdet lapaset. Molemmat ovat jo hävinneet. Myydäänköhän aikuisille semmoisia päiväkodeista tuttuja “lapasklipsejä”? Jos tiedätte, niin vinkatkaa.
- Kuinka ei aikuinen mies ymmärrä, että polvista revityt farkut eivät kuulu Suomen talveen ja ainakaan Helsingin mereltä puhaltaviin tuuliin?
- Tämä aina toistuva sama kaava. Koet olevasi jonkun tapaamasi ihmisen kanssa hyvin vahvasti samalla aaltopituudella. Ja juuri silloin tämä oletuksesi menee ihan metsään. Ja, kun et itse jostain syystä ihan innostu toisen kanssa samalle aaltopituudelle, on tämä vastapuoli valmis kanssani samoille taajuuksille. Kuinka se voi aina mennäkin näin?
- Pääkaupunkiseudun liikenteen uudet “lipunleimauslaitteet”. Ennen riitti pelkkä kortin näyttö. Nykyään arvolla maksavana täytyy tehdä juuri ne kaksi ratkaisevaa hipaisunäytön kosketusta. Ne kaksi kosketusta liikaa, koska takanasi tuleva ehtii vetää syvään henkeä ja miettiä mielessään: “Miksi tuo idiootti käyttää arvoa, eikä kuukausikorttia?”
- Ystäväni lähes joka-aamuiset paratiisilomakuvat. Ei vaan, olette reissunne todellakin ansainneet. Ehkä enemmän tässä ärsyttää se, etten koskaan saa kovista puheista huolimatta varattua reissua yhtään minnekään.
- Take away-kahvien kannet. On aivan älyttömän vaikea kiinnittää ja olla pulpauttamatta pikkuroiskeita käsille tai kassalle. Olenkohan ainoa, joka ei tahdo saada millään sitä lörppöä muovihärpäkettä siihen lörpön pahvimukin päälle?
- Luin tänään varmasti neljä kertaa Emma-patsaiden ehdokasuutisesta vuoden narsisti, eikun se on vuoden naisartisti. Ei olisi kovinkaan haluttu pysti sinne takanreunustalle tuo ensimmäinen.
- Taco Bellin jonot.
- Kuinka vasta nyt ymmärsin, miten yksinkertaisesti voi kiteyttää lapselle annetun ajan tärkeyden. “Työskentelen kotona, eikä työtilani ovi ole koskaan kiinni perheeltä. Yksikään lauseeni ei ole niin tärkeä, etteikö sitä voisi keskeyttää, kun pitää kuoria banaani.” -Tuomas Kyrö- Todella hyvin sanottu. Aina täytyy olla aikaa kuoria banaani.
Oikein mukavaa alkanutta viikkoa!
Onko tuttuja juttuja vai olenko yksin näiden asioiden kanssa?
-Esko-
// Kuvat: Pasi Salervo //
26 Comments
Mulla on ainakin ihan vaan semmoset lasten lapasklipsit. Miten aikuisten malli eroaisi niistä? 😀
Näinpä Sini, ei mitenkään…???? Eli hankin siis semmoiset…
Lapasklipsejä Myydään yhä, kuoseista en tiedä. Ostamaan vaan.
Pahvikahvimukit. Niin ei tätä päivää. Itse kun kerää lähes päivittäin maasta, mukeja ja kansia, yhdessä tai erikseen, niin en käytä. Osta oma muki ja vaadi kahvipaikasta että saat sinne kahvia jos pitää lennossa juoda ???? ei oo iso vaiva huuhdella.
Moikka OO!
No, se on mentävä ostamaan. Äiti, jos luet, niin osta sinne lapaspakettiin myös tuommoset klipsit…:)
Mulla on semmoinen muki, mutta ei se ole koskaan mukana silloin, kun pitäisi. Kivaa viikkoa!!
Minä kadotan aina sen toisen käsineen. Muuten voisi ostaa paljon samanlaisia, mutta kun katoaa aina se oikean käden käsine tai lapanen. Tuon viimeisen opettelun aloitan heti, huono omatunto kalvaa, kun sanoo lapselle melko usein, että vielä tämä ja tämä työhomma..huomenna ei kannata laittaa polvista revittyjä housuja.
Iltaa Heli!
Minä kadotan aina molemmat…???? Ei muuten kannata, ei! Kunnon myräkkää luvassa…❄❄ Kyllä, oli simppeli ja hieno lause…✌
No et todellakaan ole yksin näiden asioiden kanssa…sanoo nainen, joka luuli saaneensa bk:ssa limukupin kannen kiinni ja joka sekunttia myöhemmin puristeli hihastaan limua lautasliinaan ????
No, en näemmä Outi. Lohdullista. Nää on just näitä. Jep, pätee myös pikaruokaravintoloiden lörppömukeihin…????????
https://www.globalcitizen.org/en/content/litter-increase-britain-beaches-uk/
Pahvimukeiiii ei.
Havahduttava linkki! Kiitos…???? Kaivan tuon matkamukini käyttöön.
Kyl se reissu vielä järkätään!
No, todellakin…????⭐????
Yhdyn tähän: oma muki käyttöön, ei kaikelle take away-jätteelle! Ja hanskaklipsit, mulla käytössä, lapseltani lainassa ???? Kyllä saa aamusporassa hymyileviä katseita kun läväytän hanskat kädestäni, mutta eivätpäs putoakaam vaan jäävät näppärästi killumaan hihansuuhun..kateellisia ovat vaan ne hymähteliät, omat hanskat varmasti hukassa ???? Ja lapselle, opettelen minäkin että aikaa on aina!
Huomenta Iida!
Klipsit täytyy siis toivoa pukilta. Voin kuvitella, kun reteesti aamubussijonossa leimaa kortin ja hanskat ei putoakaan, vaan avot jäävätkin roikkumaan…???? Banaanivertaus oli oikein hyvä!
Olen itseasiassa monesti huomannut, että olet suunnitellut matkaa, joka jostain syystä sitten ei toteudukaan. Ja en sano tätä pahalla, vaan kannustan lähtemään. Tein itse ensimmäisen matkani yksin muutamia vuosia sitten. Ensin häpesin, sitten ymmärsin olevani rohkea! Sittemmin olen tehnyt muitakin matkoja yksin. Lähde, mee, tee!
Minulla tässä kerran oli kaikki kivat farkut pesussa. Oli pakko laittaa syyssäällä jalkaan revityt farkut.
Aah, rakastan kesällä t-paitaa, consseja ja revittyjä farkkuja! Mutta syksyllä ja talvella ne näyttävät minusta tällaisella reilulla kolmekymppisellä vähän liiankin rennoilta.
No mutta pakkohan ne oli laittaa töihin, kun muitakaan ei ollut! Ja apua kun tosiaan tajusin saapuessani töihin, että kaikki kohdat jaloissani, mistä farkut olivat rikki, olivat aivan punaiset ja paleltuneet!!
Huomasin siis, ettei niitä farkkuja tosiaan pidetä enä tämän ikäisenä kuin kesällä, ei pysty!
Hullua, miten nuorena tällaisista ei välittänyt ja se pipokin oli nolo. Ei ole enää. Tässä iässä mikään, ei mikään ole parempi kriteeri säätelemään pukeutumista kuin mukavuus ????!
Mulla on ne lapsuudessani saamat, punaiset lapasklipsit edelleen ????.
Ärrällä oppimani kahvimukiniksi: Kannessa on pieni reikä, joka asetetaan mukin sauman kohdalle, ja naps, kansi napsahtaa paikoilleen.
Kiiitos tästä! Aina oppii uutta…????????
Olipa taas kommentteineen päivineen hyvän mielen juttu! ☺️ Kiitos!
???? ole hyvä Muffin!
Tulee vähän myöhässä, mutta älä koskaan, älä koskaan kehu, että et ole ollut pitkään aikaan flunssassa…. heti seuraavana päivänä aivastat sataviiskytseittemän kertaa ja flunssa hiipii jäseniin tutulla yläselän kivulla…..
Että semmosta 🙂 Parempaa viikonjatkoa!
En kehu, en! Paranemisia sinulle Sanna!…✌
Ikää kun tulee vähän enempi, vaipuu ei niin yllättävään havahtumiseen, että joitakin asioita ei vain opi eikä sisäistä.:D Tumput taskuun ja ihmisten myötähäpeän ilmeet, kun niitä sieltä kaivelee …purkkapaketin, nessujen, avainten joukosta.:)
Tumput sinänsä merkityksettömiä hetkissä joissa paleltaa enemmän sisintä kuin sormenpäitä. Fyysinen epämukavuus tuntuu bonuspiste palleroina jotka vain sataa ylle, halusin sitä tai en. Teen niillä ylipäänsä mitään. Hetkinä jolloin tuntuu, että antaa vain valkoisten sormenpäiden tunnottomuuden levitä, ei jaksa välittää.
Ja kuitenkin, herää hetkeen kun sormia alkaa pistelemään ja katsahdan niitä; sittenkin eloa. Nostan leuan ja hymähdän.
Ehkä ne klipsit sitten kun aikaa on kulunut.
No, todellakin. Tumput tulee siis häviämään jatkossakin!!….
Ja mä oon aina aatellu et se on mun ongelma vaan se take away kansien hankala laittaminen. Aina itekseni jupisen tiskillä ja koitan taiteilla kannen tasaisesti kiinni. Ihanaa kun muutkin epäonnistuvat siinä 😉
Et ole ainut, todellakaan. Itsekseenjupinalle iso plussa!…✌