Loma takana ja voi kyllä sanoa, että tuli aivan optimaaliseen rakoon. Suunnitelma tai siis loma ilman mitään suunnitelmia onnistui täydellisesti. Lepäsin ja nukuin varmasti enemmän kuin viimeiseen kahteen viikkoon yhteensä. Vietin kuntosalilla noin kolmisen tuntia lähes joka päivä ja viimeisen viikonlopun touhuilimme pikkusankarin kanssa. Nyt voi lähteä taas huomenna hyvillä mielin sinne luokkaan karttakepin varteen. Kyllä, minulla on käytössäni vanhan koulukunnan karttakeppi. Sinne se hyvin istuu 3D-printtereiden ja Chromebookejen sekaan.
Ennen lomaa tuskailin todella paljon tämän kirjoitteluhomman kanssa. Perjantaisin etsin aina vanhoja kirjoituksiani ja niitä lukiessani sitä voi todeta itselleen. Hyvin on poika kirjoittanut. Teksteissä on sitä jotain. Syvyyttä, tunnetta kuitenkin pilke on pysynyt lähes koko ajan silmäkulmassa. Aihepiirit tosin poikkeuksetta melkoisen mollivoittoisia. Vaikeista asioista ovat sormet sinne näppämistölle kiitettävää tekstiä tuottaneet. Palkintonsa oli poika ansainnut.
Ennen lomaa lukiessani tekstejäni mietin usein mielessäni, että tämä minun bloginihan on nykyään aivan umpipaska. Ei vaan lähtenyt ei. Aivan solmussa ja eksyksissä oli tämä sankari ja aloin jo hieman tuskastumaan koko somehommaan. Alkoi ärsyttämään koko meininki. Zen-tiloja, täydellisiä asetelmia, täydellistä, täydellistä, täydellistä ja täydellistä. Tuosta voidaan piikittää, tuota voidaan haukkua, tuostakin voidaan piikittää, tuota voidaan haukkua jne. Harkitsin, jotta olisikohan taas tauon paikka? Kerran olen semmoisen pitänyt, mutta silloin hieman eri syystä. Ei pystynyt kirjoittamaan, kun tuli totaalinen blackout ja umpisolmu. Nyt on ollut vaikea kirjoittaa, kun solmut ovat auenneet. Tasainen arki, kiinnostaako se ketään?
Tarvitseeko tämmöisiä edes ajatella? Ei, jos omasta elämästään kirjoittaa. Eihän koko ajan voi tykittää Analyticsin käppyröitä punaiselle. Ei näitä hommia vaan voi tehdä pakottamalla. Pakko, pakko, pakko. Pakko on sana, joka ei sovi kovinkaan moneen asiayhteyteen. Koulumaailmassa puhutaan paljon oppimisen ilosta. Josko sitä tuo kevätaurinko toisi takaisin taas tuon kirjoittamisen ilon.
Itseasiassa eilen Lumikista naputellessani oli oikein hyvä fiilis. Vanha ”outous” on edelleen tuolla takaraivossa. Sieltä sitä aletaan taas kaivelemaan esille. Täytyy nyt vaan oppia kirjoittamaan yhtä suurella intensiteetilla kuin diagnoosilla äkillinen stressireaktio. Kyllä asioista täytyy löytyä oikeita kulmia, omalla persoonallisella hyväksi havaitulla tavalla kirjoitettuna, ilman diagnooseja ja elämän täydellisiä turpaanvetoja.
Täytyy myös opetella olemaan vähemmän kriittinen omia kirjoituksiaan kohtaan. Todella sekalaisia aiheita ja ajoittain todella sekavia tekstejä, joista ei varmasti suurin osa ihmisistä ymmärrä yhtään mitään. Sitähän tämä on pohjimmiltaan koko ajan ollut. Sain blogilleni semmoisen Idols-tyyppisen superlähdön ja vertaan lukijamääriä usein niihin alun järjettömiin lukuihin. Kyllä Esko hyvien tekstien pariin ihmiset löytävät. Se on täysin varma juttu! Aivan turha ottaa paineita mistään ulkopuolisista asioista ja etenkään verrata omaa elämäänsä yhtään kenenkään muun somessa vallitsevaan elämään.
Mukavaa sunnuntaita ja hommat toimimaan!!
-Esko-
/// Kuva: Pasi Salervo ///
24 Comments
Hienohan blogisi on, nimenomaan sen takia että se on näköisesi! Ole rohkeasti oma itsesi, tykkään juuri siitä ettei blogisi ole samalainen kuin “kaikkien” muiden. 🙂
Kiitos Ina kannustuksesta. Ehkä ihan hyvä, että välillä tulee tämmöistä “taiteilijan” tuskaa. Ei kai sitä muuten voisi kehittää toimintaansa. Hauskaa iltaa! 😊😊
Samoissa mudissa rypenyt. Ja edelleen. Miten kaikki saada kirjoitettua että muut ymmärtää ajatuksenjuoksun? Miten paljon voin poiketa blogin aiheesta? En vielä ole päässyt asioiden ytimeen. Tuntuu että paljon on sanottavaa ja totean vain asioita mitä kyllä toteutan omassa elämässä.
Mutta jatkan rypemistä. Ja kirjoittamista.
Tsemppiä! Jatka ihmeessä kirjoittamista!
Noo, jatkan toki. Välillä on hyvä vähän pysähtyä ja miettiä, että mitähän sitä seuraavaksi. Ei ala toistamaan itseään. Hyvin sinä vedät Oo! Kivaa viikkoa! 🥳
Ja kyllä nyt on hyvä et ymmärrät et nimeni on välillä myös kirjoitusvirhe. Huoh. Ei sitä kaikkee voi huomata.
Eikä tarvitsekaan.🙈🙈
Voihan taiteilijan tuska! Tiedätkö, blogisi on minun lukulistalla juurikin sen takia että se on niin aito ja elämänmakuinen (mikä lie tuo sana onkaan, elämänmakuinen..mille voi elämä maistua..) Blogissa ei ole superisti (taas ihme sana) kaupallisia yhteistöitä mutta sopivassa määrin kuitenkin. Jutut on ehtaa elämää ja tarpeeksi sekoja että niitä jaksaa lukea 🙂 Joten kyllä niin toivon että jaksat vielä viiskybäsenäkin kirjoittaa.
Kiitos Iida kivasta viestistäsi! Elämänmakuinen “taiteilijan” tuska. Ehkä sekin kuuluu tähän pakettiin. Kyllä, varmasti jaksaa. Sekavuus piristää näin niinkuin hyvässä mielessä. 😊 Mukavaa iltaa!!
Mietin jopa joskus miten pääsis vierailijakynäksi tai millainen tyyppi pääsis tänne listoille.. Heh. Pitäis olla enempi aktiivinen. Joskus. Joskus
Joskus, joskus. Vieraskynäilijäksi, hmm. Mietintään. 😊
Esko, piristy!☀ Ylös, ulos ja lenkilleeee?🏃
Huomenta Lenkkikaveri!
Lenkillekään ei pääse, kun ei ole pystynyt kunnolla ulkona juoksemaan. Vasen akillesjänne vihottelee. Tässäkö siis suorannaisjohdannainen mollitekstiin? 😊 Josko se kuntosali tänään töiden jälkeen lataisi taas ukon iskuun. Kivaa ja aurinkoista viikkoa!!!
Musta olis kiva lukea lisää etäisän arjesta.
Millaista se on kyt, kun pöly on laskeutunut ja asia jollain tapaa arkistunut?
Miten pidätte viikon aikana yhteyttä lapsen kanssa, miten sovitte asioista aikuisten kesken? Tuleeko siihenkin rutiini?
Turhan henkilökohtaisia ei tarvitse paljastella, mutta lähinnä kiinnostaa juuri tuo, mihin uomiin arki kaivautuu. Onko tyttären vierailut jo arkea ja rutiinia vai mietitäänkö joka kerta erikseen?
Heippa Veera!
Vanhemmuuden pohdintaa on varmasti tulossa, omasta näkökulmastani. Kivaa päivää! ☀
Hei,
Ja paljon kiitoksia fiksusti litteään pakettiin järkätystä arpajaispalkinnosta! Harmi, että meni vähän hankalaksi sen järkkäys, mutta ymmärrän kyllä että halusit saattaa homman maaliin. Kiitoksia!
Minut tämän blogin ääreen tuovat open ammatista kertovat jutut, itsekin kun erkkaopeksi opiskelen. Pidän myös Helsingin sinkkuelämän kiemuroista lukemisesta. Tavallisen arjen kuvaukset, tyttäresi kanssa viettämästäsi ajasta kertomiset ja syvemmät isyys- ja elämänpohdinnat kiinnostavat myös. Lyhyesti sanottuna kaikki siis. Tässä blogissa on jotain johon i can’t put my finger on it, je ne sais quoi. Kuten joku ylempänä totesikin, elämänmakua. Aitoutta ja peittelemättömyyttä. Mikä ei ole tavallista tässä kovin kaupalliseksi ja sitä myöten oikeasta elämästä irtonaiseksi muuttuneessa blogimaailmassa. Jatka samaan malliin! Paitsi jos tarviit tauon. Silloin pidä tauko. Oma ohjenuorani on että pitää muistaa aina laittaa happinaamari ensin omille kasvoille jotta voi auttaa muita 🙂
Heippa Soile!
Olipa hyvä, että paketti löysi perille. Tottakai halusin homman hoitaa, tietysti! Voittosi olet ansainnut.
Kiva kuulla, että höpinäni kiinnostavat. Tulee oikein hyvä mieli ja hyvä ohjenuora sinulla. Pätee aika moneen asiaan. 🙏🏻
Eiköhän se kuulu välillä kirjoittajan hommaan se hukassa oleminenkin 😊 pakko-sana on kuitenkin paha, jos se takoo pääkopassa, niin silloin homma kuin homma menee paskaksi..
No, kuuluu Heli kuuluu ja noinhan se juuri menee. Pakottamalla sitä harvoin tulee suuria onnistumisia. Hauskaa iltaa ja kiitos, kun olet aktiivinen kommentoija. 🙏🏻🔥
Blogisi on just hyvä! Kirjoitat rohkeita, todella erilaisia postauksia elämästä omalla huumorintajuisella otteella! Jatka näin rennosti eteenpäin:) Aurinkoista viikkoa!
Kiva kuulla Minttu ja samoin sinulle. Kiitos myös sulle aktiivisesta kommentoinnista. Aurinkoa siis ☀☀
Kyllä vaan ne ihan tavalliset ”arkipostaukset” kiinnostaa, ne mitkä monissa muissa blogeissa ovat jo todella harvinaisia Ellos-yhteistyömainosten ja smoothie bowl -asetelmien joukossa 😊 Jatka entiseen malliin! Välillä kevyempää ja välillä jtn diippiä joukkoon.
Tuli yks postaustoive mieleen; sun pukeutumisesta taas ois kiva saada esittelyä… kun on niin fantsu tyyli sulla 😊 Minkälainen on Eskon kevätmallisto 2019?
Kiitos ideasta Muffin!☀ Eli samoilla mennään, samoilla mennään. Vähän uutta maustetta joukkoon, niin siitäpä tuo taas lähtee!
Sun “kriisi” tai taiteilijatuska on välittynyt myös ruudun tälle puolelle. Joissain kirjoituksissa ajatus ikäänkuin loppuu kesken tai kirjoituksen lopetus on vähän hassu. Tai aihe itsessään on sellainen, että näkee että tikusta on väännetty väkisin asiaa. Pakkopakkopakko on huono motivaattori. Tykkään lukea itse opejuttuja, liikuntajuttuja, sinkku/tapailujuttuja, isäjuttuja ja WE LOVE -“sarja” on ihan huippu! Pikkuinen on niin taitava kuvaaja jo! Olet tosi taitava kirjoittaja ja tekstisi on sujuvaa, joten ehdottomasti jatkan lukijana. Aurinkoa kevääseen!
Moikka Henna!
Kiitos palautteestasi ja ihan varmasti on näkynyt. Kävin tästä asiasta pitkät keskustelut erään asioista paljon tietävän “ammatti-ihmisen” kanssa. Hän ihmetteli, että miten vasta tässä vaiheessa minulle on iskenyt tuommoinen vaihe, ettei vain irtoa. Oli todella hedelmällinen juttutuokio. Oletettavasti ihan normaalia, että näitä ajoittain tulee.
Kiva, että pysyt mukana täällä E2O:ssa. Todella kiva!! Oikein mukavaa iltaa!! 🙂