Olen tehnyt useampana viikonloppuna koekertauksia tyttärelleni. Niihin liittyvistä Insta-videoista ehkäpä kysytyin kysymys on ollut: Onko toi sun kirjoittama? Onko toi sun käsiala? Miten sinulla voi olla noin kaunis käsiala? Kyllä se on minun käsialani. En ole kyllä itse juuri koskaan kiinnittänyt huomiota omaan väkerrykseeni. Kirjoitan paljon käsin. Töissä kirjoittelen taululle päivittäin. Käytän paperikalenteria ja useat muistiinpanotkin rustailen mustalla ohutkärkisellä tussilla. Tässä asiassa en ole sen digivallankumouksen koko ajan kiihtyvän pyörän mukaan hypännyt, enkä hyppää.
Yleensä teen Googlesta lähinnä omien vaivojeni tarkastelua. Ja kaikkihan sen tietävät, kuinka järkevää on tuota hakukonelääkäriä käyttää. Tällä kertaa lähdin kuitenkin tarkastelemaan oman käsialani tutkimusta Googlen kautta. Sieltähän löytyi vaikka ja mitä. Oli aika leikkiä hetki grafologia ja lähdin tulkitsemaan Anna-lehden artikkelin perusteella omaa käsialaani. Mitä se paljastaakaan minusta ja luonteestani? Osuukohan kohdilleen?
”Jos käsialasi on iso, olet ihmisläheinen ekstrovertti. Haluat tulla huomatuksi ja ymmärretyksi.”
Heti ensimmäinen osui itseeni lähes täydellisesti. Tulen, tai ainakin yritän tulla toimeen lähes kaikkien ihmisten kanssa. Ihan aina se ei toki onnistu. Rakastan höpöttelyä ja juttelua erinäisten ihmisten kanssa. Esimerkiksi opehuoneessa olen hyvin usein äänessä. Joidenkin mielestä varmasti liikaakin.
”Jos käsialasi on suora eli ei kallistu näkyvästi vasemmalle tai oikealle, olet looginen ja suhtaudut asioihin käytännönläheisesti.”
Tuosta loogisuudesta nyt en ole ihan varma. Käytännönläheisyyden tunnistan kyllä itsessäni. Teen usein ennen, kun ajattelen mitä olen oikeastaan edes tekemässä. Ja tämän piirteen olen perinyt äidiltäni. Jos saan jonkun asian päähäni, niin haluan sen totetuvan lähes välittömästi. Ei ehkä kaikissa asioissa ihan paras piirre.
”Kaukana toisistaan olevat sanat paljastavat, että nautit vapaudesta.”
Tämä osui taas täysin naulan kantaan. Olisinko voinut sanoa näin tuossa vuosia sitten? En todellakaan. En osannut olla yhtään yksin. Hetkisen sen otti ja nyt on kiva päättää täysin omista tekemisistään. On niinsanotusti mukava olla vapaa ja (keksi adjektiivi).
”Rivien väliin paljon tilaa jättävä osaa asettaa rajoja.”
Tässä asiassa on kyllä vielä paljon harjoiteltavaa. Isänä olen ajoittain aivan liian helposti ympäri puhuttavissa. Pitäisi olla huomattavasti jämäkämpi. Tämä ei siis kyllä ihan itseeni osunut.
”Mikäli taas pidät kirjoittaessasi paljon painoa kynälläsi, olet itsevarma ja hyvä sitoutumaan. Saatat reagoida asioihin todella nopeasti ja vahvasti.”
Itsevarmuuteni oli kyllä todella kauan aivan kadoksissa ja murusina jossain maailmalla. En uskonut yhtään itseeni ja omiin kykyihini juuri missään asioissa. Pidin itseäni täysin epäonnistuneena ihmisenä, joka on onnistunut tuhoamaan oman päähän rakennetun tulevaisuutensa. Todella kiitollinen olen siitä, että ihminen voi kehittyä ja muuttaa pikkuhiljaa omia ajattelumallejaan. Olen ihan hyvä äijä. Ja hyvä on aivan riittävä.
Tuohon sitoutumiseen en kommentoi mitään. Jos miettii asiaa vaikkapa parisuhdekantilta, niin tämä grafologi on ampunut täysin metsään.
Reagoin asioihin nopeasti ja vahvastikin. Nämä asiat todellakin tunnistan.
”Jos nimesi pystyy lukemaan allekirjoituksestasi, viihdyt omissa nahoissasi. Et koe tarvetta esittää mitään kenellekään.”
Hienosti sanottu. Yritän olla mahdollisimman aito ukko. En oikein osaa vetää mitään roolia missään tilanteissa. Joskus ehkä voisi olla hieman virallisempi, mutta ei se vaan oikein onnistu.
Yllättävän hyvin nuo kohdat minuun täsmäsivät. Grafologia olikin muuten itselleni myös hieman vieraampi asia. Täytynee tutustua tarkemmin.
Kivaa viikkoa!
-Esko-
// Lainaukset: Anna-lehden artikkeli //
No Comments