Tänään Maikkarin uutisaamusta iski silmääni otsikko: Opettajien tasoerot puhuttavat. En ole kyseistä haastattelua edes katsonut kokonaan, enkä aio myöskään katsoa. Lähinnä mieleeni herää kysymys, että miksi taas ammattimme on mediassa esillä tämmöisellä kulmalla? Tasoerot, mitäköhän h€%&(”ä? Miksi juuri tämmöiseen ajankohtaan, kun opettajat ovat tehneet melkoisesti työtä ja ponnisteluja? Aihe, josta puhutaan on opettajien tasoerot.
Mikä on mittari ja ennenkaikkea mikä on tarve arvottaa opettajan ammattitaitoa? Työtä, jota tehdään vahvasti oman persoonan kautta. Tai minä ainakin teen. Varmasti tässä maassa on niin monta tapaa opettaa, kuin on opettajiakin. Kaikille olisi syytä antaa täysi luottamus ja rauha tehdä työtään juuri omalla parhaaksi valitsemallaan tavalla niiden omien oppilaidensa parhaaksi. Voi, kun joskus mediaan nousisi edes yksi puheenvuoro, jossa tsempattaisiin kollegoita ja hymyiltäisiin edes kerran haastattelutuokion aikana. Ei tämä ole maailman vakavinta hommaa.
Oppilaille jaetaan todistuksia, joten nyt haluan jakaa todistuksen myös itselleni. En minä ole täydellinen opettaja ja semmoisen illuusion tavoitteluun en ikinä, ikinä halua lähteäkään. Siinä on muuten oiva keino väsyttää itsensä hyvinkin tehokkaasti. Ihan hyvä on ihan hyvä. Katsotaan pääsenkö hyvään arvosanaan.
LUKUVUOSITODISTUS Esko Kyrö
Oppilaan kohtaaminen 10
Makers Space (kirjoitinkohan oikein?) välineistön käyttö.
Laserleikkuri, 360 kamera, virtuaalilasit 6
Motivointi opetettavaan aiheeseen 10
Flipped learning- metodi 6
Vanhempien kanssa tehtävä yhteistyö 9
Pedagogisten asiakirjojen täyttäminen 7
Muuntojoustavien tilojen maksimaalinen hyödyntäminen 7
Muiden opettajien työn arviointi suorittamatta
VAHVUUDET
Annat tovereillesi työrauhan. Esiinnyt rohkeasti. Olet hyväntuulinen. Osaat esiintyä kuuluvasti.
Tämä teksti on hyvä lopettaa lainaukseen vanhasta kirjoituksestani. En minä ainakaan henkilökohtaisesti kaipaa yhtään ketään valvomaan mitä teen siellä luokassani. Teen työtä lasten oppimisen edistämiseksi ja paras palaute, jonka voin saada on heiltä itseltään.
”Tänään lopettelimme matematiikan tuntia ja yllättäen yksi pikkusankareista käveli viereeni ja antoi minulle postikortin, jonka hän oli itse hienosti kirjaillut. Kiitin kovasti ja laitoin kortin sotkuiselle opepöydälle odottamaan rauhallisempaa hetkeä tutustua sen sisältöön. Välitunti alkoi ja jäin hetkeksi istuskelemaan luokkaani. Otin kortin käteeni ja aloin sitä lueskelemaan. Viimeiset rivit olivat kyllä äärimmäisen liikuttavia. Ne kuuluivat näin: “Olet kaikki mitä koululainen voi vain haluta. Kiitos, että opetat meitä.“
Kiitos kaikki opettajat. Teette aivan upeaa työtä parhaaksi valitsemallanne tavalla. Hymyä huuleen.
Esko
24 Comments
Voi mitä p***aa! Minun lapsen opettaja on keskittynyt eka- ja tokaluokalla tunnetaitoihin, vuorovaikutukseen, kaveritaitoihin ja oppiaineisiin. Ei niinkään tablettiin ja muuhun. Kolmos- ja nelosluokalla sitten seuraavalla opettajalla oli hyvä siitä jatkaa keskittymistä enemmän oppiaineisiin ja hyvä on tullut. Jokainen oppilas on saanut olla oma itsensä ja luokkahenki on erinomainen. Minäkin olen mielelläni keskinkertainen omassa työssäni, mutta vuorovaikutustaidot onneksi lähentelee kymppiä.
Kiitos Heli viestistäsi 🙏🏻
Kivaa kuulla sinusta pitkästä aikaa.
Ihanaa viikonloppua. ❄️
Hih! Uskallan antaa itselleni myös tuon 10 oppilaan kohtaamisesta. Mutta pedagogisten asiakirjojen täyttämisestä (vaikka ovat tärkeitä nekin) antaisin kyllä vain 6… Hävettää hiukan, mutta eiköhän tuo kohtaaminen kuitenkin ole kaikista tärkeintä. ♡
Kyllä Ina, samaa mieltä olen kanssasi.
Kivaa ja liukasta viikonloppua…❄️
Siis asetetaan muutkin työntekijät joihinkin tasoluokkiin/-eroihin? Enpä oo kuullutkaan.
Jos sä olet oppilaiden silmissä ”kaikki, mitä koululainen voi vain toivoa”, niin voitko olla enää enempää tai parempi? Tuo on hienoin palaute, mitä voi saada ja ne ulkopuoliset, jotka tulisivat sinua ja tekemääsi työtä arvioimaan, niin pyh!
Itse olen kehitysvammaisten luokanopettajana ja joka päivä koen myös olevani heille tärkeä ja osaava opettaja, joka kuuntelee, huomioi ja on läsnä. Opitaan me myös joka päivä, tärkeimpänä jokapäiväisen elämän taitoja.
Kiitos Marika viestistäsi 🙏🏻
Tsemppiä lukukauteen ja hyvin me vedetään, kyllä! ❄️
Kiitos kaikille opettajille jotka tekevät työtä lasten parhaaksi🙏Arvostan.
Kiitos kivasta viestistä Veera. Arvostan ja kivaa viikonloppua! 🙏🏻
Itse olen opettaja ja olen nyt hieman eri mieltä siun kanssa. Meidän tehtävä ei missään nimessä ole arvioida toisiamme, mutta jokaisen kyllä pitäisi harjoittaa pohdintaa erityisesti omasta halusta tehdä opettajan työtä. Jos tuo kyseinen halu puuttuu, näkyy se valitettavan selvästi oppilaille ”huonona opettajuutena”. Meille opettajuus on ”vain” työ, lapsille se on peruskoulu. Perusta oppimiselle, taidoille ja toiminnalle tulevaisuudessa. Opettajien, joita ei kiinnosta olla ”hyviä opettajia”, ei tulisi olla opettajia. Vastuu lasten tulevaisuudesta on siihen yksinkertaisesti liian suuri.
Sanon tämän samaan aikaan, kun tiedostan, että meidän opettajien ei tarvitse olla täydellisiä tai loistavia. Mutta meitä pitää kiinnostaa.
Juuri näin!!! Peruskouluaikana itselläni oli muutama todella ala-arvoinen opettaja (terkut Lahteen). Heitä ei varmastikaan se opettaminen kiinnostanut ja se on aika surullista lapsille. Aika vaikea oppia jos opettajaa ei kiinnosta yhtään. Yksi oli myös aivan umpihullu, mutta se onkin jo toinen aihe..
Kiitos Mari viestistäsi 🙏🏻
Iloa ja waloa varmasti miekenkiintoiseen kevätlukukauteen. ❄️
On monta tapaa olla hyvä opettaja, mutta kaikki tavat olla opettaja eivät ole (yhtä) hyviä. Kentällä on valitettavan paljon opettajia, jotka opettavat koko työviikkonsa monologina luokan edessä, ratkaisevat kiusaamistapaukset katsomalla toisaalle, eriyttävät opetusta lähinnä tiuskimalla ja uhkailemalla, eivät vielä joulunakaan muista koko luokkansa oppilaiden nimiä… Kukaan ei ole täydellinen, mutta tasoeroja kyllä on ja itse asiassa juuri se, mitä niille voitaisi tehdä, on tuo mainitsemasi kollegiaalinen tsemppaus ja vertaisoppiminen opettajienkin kesken. Hyvä siis, että aiheesta puhutaan, ehkäpä sen myötä koko aiheesta tulee pikkuhiljaa tarpeeton.
Kiitos viestistä Maria!
Erinäisistä aiheista on hyvä ja arvokas keskustella. Ajankohta ehkä hienoisen heikohko.
Kivaa viikonloppua! 🙏🏻❄️
Oikein hyvä kirjoitus! Kyllä opena oon sitä mieltä, että erityisesti tällaisena haastavana aikana ei tarvitsisi kuin lähinnä tsemppiä ja kiitosta jakaa, jos jotain halutaan mediassa sanoa. Opettajan ammatti on musta sellainen, että siinä harva jaksaakaan kovin kauaa jatkaa, jos ei kiinnosta. Siinä nimittäin se palkkio työstä tulee siitä kouluarjen hyvistä hetkistä ja lasten kohtaamisista, ei oikeastaan kauheesti mistään muusta. Jos taasen se puoli ei kiinnosta, niin parempipalkkaista ja vähemmän kuormittavaa työtä löytyy varmasti siinä kohden helpommin muualta – itse en ainakaan kovin kauan huonolla motivaatiolla jaksaisi tätä hommaa tehdä, vaan alkaisi yksityisen puolen työedut kiinnostaa aika nopeasti. Hyvä me! <3
Kiitos viestistä Riina ja ihanaa viikonloppua! 🙏🏻❄️
Katsoin sen maikkarin haastattelun ja olen jo aiemminkin saanut sen käsityksen, että tää Marika on matikan opettaja ja puhuu ikäänkuin omasta aineestaan, joka on sitten laajennettu koskemaan kaikkia opettajia. En kyllä ihan varma ole, mutta matematiikan opetukseen hän ainakin viittasi. Kaikkeen ratkaisuksi tarjottiin yhteistyön lisäämistä.
Heippa Marja!
Yhteistyöhän on äärimmäiseen tärkeää kyllä. Aiheestakin voi keskustella, mutta ajankohta ehkäpä hienoisen heikko.
Ihanaa viikonloppua! 🙏🏻❄️
Onko olemassa ammattia, jota ei arvioida, eli siis työntekijän pätevyyttä, suorituskykyä, osaamista? Terveydenhuollossa suositeltavuus- lukua on mitattu jo vuosia. Mene vaikka Mehiläisen sivuille ja näet, millaiset pisteet joku siellä palvelua tarjoava ammattihenkilö on saanut. Myös julkisella mitataan asiakaskokemusta, ja hyvinkin tarkasti. Hoidon laatu, vaikuttavuus ja kaikista tärkeimpänä yhteistyö ja vuorovaikutuksen sujuvuus. Kehityskeskusteluissa oli sairaanhoitajilla eräässä yliopistosairaalassa muutama vuosi sitten asteikko 0- 5 osaamistason mukaan. Väliin tuli toinen arviointimenetelmä, mutta numerotkin saattavat tulla takaisin. HUS mittaa psykoterapeuttien työtä laaturekisterin kautta. Niin karua kuin se onkin, jotkut terapeutit ovat eksperttejä, suurin osa keskivertoa, osa vähemmän taitavia. Siinä ammatti, jota tehdään nimenomaan persoonalla ja erojen mittaaminen on äärimmäisen monimutkaista! Miksi joku terapia keskeytyy?
Tai miksi jonkun opettajan luokka leviää käsiin ja oppilaat siirtyvät niukoilla taidoilla seuraavalle luokka- asteelle? Oliko ryhmässä hyvin monta neuro- kirjon lasta, kaksikielisyyttä, passiivisia vanhempia jne? Vaikeaa ja eettisesti haasteellista arvioida.
Mutta niin kauan, kun ihmisiä hoitaa tai opettaa ihmiset, yksilöiden taidoissa ja suorituskyvyssä on eroja.
Onko se oikeastaan niin suuri uhka? Vai onko palautteen saaminen ja läpinäkyvyys koulussa lapsien ja poliklinikalla potilaiden, oikeuksien ja hyvän totetutumisen yksi edellytys?
Samaa mieltä, nyt kaivattaisiin enemmän myönteisiä viestejä koulukentälle eikä turhaa vertailua. Haluan uskoa, että jokainen opettaja tekee parhaansa, sen minkä siinä tilanteessa kykenee tekemään. Lapsillani on ollut vain hyviä opettajia.
Olen itse varhaiskasvatuksen opettaja, ja jäin pohtimaan, että tämäkin työ on kokonaisvaltaista ja tätä tehdään suuresti omalla persoonalla. Joku huoltaja ei ehkä tykkää minun tyylistäni, joku toinen rakastaa. Sellaista se on. Teen työtä kuitenkin lapsille, lapsia varten, heidän päivää ja hyvinvointia ajatellen. Jos lapsi hymyilee, olen onnistunut työssäni. Jos lapsi halaa minua, olen onnistunut. Tsemppiä ooettajille loputtomaan pandemia-arkeen!
Tsemppiä myös sinulle varmasti erilaiseen kevätlukukauteen 🙏🏻
Opettajuus on muutakin kuin pyrkimystä hakea oppilaiden hyväksyntää, pitää kivoja tunteja ja olla “rento”. Opettajalla on aika iso vastuu ja valta oppilaiden opiskelusta ja oppimisesta, jotka taas ovat merkittävässä roolissa oppilaan jatkon kannalta. Opettajien välillä on tässä oikeasti isoja tasoeroja, se nyt vain on tosiasia. Kalahtikoha, Esko, nyt ikävästi?
Lauantaita Nti!
Oikein mukavaa ja rentoa viikonloppua sinulle. ❄️🙏🏻
Mun mielestä ikävintä on se, että kun esim. opettajista, varhaiskasvatuksenopettajista, sairaanhoitajista ym on suuri pula, niin juuri silloin tuodaan julkisuuteen näitä vähän ikäviä juttuja. Eiköhän ihan joka ammatturyhmästä löydy erinomaisia ja heikompia työntekijöitä, kaikki nyt vaan ei ole yhtä hyviä. Onko kumminkaan tarpeellista kivittää kolleegoita? Voisiko niitä asioita nostaa esiin kyseisten henkilöiden kanssa eikä huudella asiasta mediassa. Näistä tulee muutenkin sellainen olo, että yrittää nostattaa itseään ja painaa muita alas. Muutenkin kun alalla on huutava työntekijäpula niin eipä taida auttaa saamaan uusia ihmisiä alalle kun mediassa ja kollegoiden kesken käydään tällaista keskustelua ja tällaiseen sävyyn.
Itse ttyöskentelen varhaiskasvatuksessa ja tiedän erittäin hyvin että meidän alalla on suuria ongelmia jotka on hyvä tuoda esille. Mutta pikkuhiljaa alkaa tuntua siltä, että tämä kaikki on meitä itseämme vastaan. Avoimia työpaikkoja ei saada millään täytettyä, uusia alan opiskelijoita ei tule tarpeeksi ja nykyiset työntekijät väsyy. Se ainainen negatiivisten asioiden esiintuominen ei nyt ainakaan ole tuonut alalle yhtään lisää henkilökuntaa eikä myöskään muutosta näytä tuovan.
Tsemppiä sinne koulun puolelle, teette todella tärkeää työtä!
Heippa Hanski!
Tähän sanon lyhyesti ja ytimekkäästi, että tsemppiä myös sinne varhaiskasvatuksen puolelle.
Teette äärimmäisen tärkeää työtä! 🙂