Juoksetko pakoon yksinäisiä hetkiä?

Nykyään tulee enemmän pukeuduttua juoksuvarustukseen, kun niinsanoittuihin normivaatteisiin. Nahkatakit ja farmarihousut ovat jääneet aika vähälle käytölle. Ennen kävin usein tuolla kaupungin sykkeessä joko ystävien kanssa tai sitten ihan vain yksikseni käppäilemässä ja katselemassa ihmisiä. Vallitsevan maailmantilanteen takia ovat nämä intressit jääneet lähes kokonaan pois elämästäni. Ehkäpä vielä joskus on taas niidenkin aika, toivottavasti. Mitäpä on sitten tullut tilalle? No juokseminen, juokseminen.

Koko ikäni olen paljon urheillut, mutta näin Koronan aikana on tuohon juoksemiseen löytynyt suoranainen intohimo. On enää vaikea viettää päivää ilman sitä lenkin mukanaan tuomaa nautinnollista fiilistä. Jostain luin, että tämä Korona-aika vaikuttaa ihmisten liikuntatottumuksiin hyvin monella tavalla. Niille, ketkä ovat jo aikaisemmin tottuneet säännölliseen liikuntaan, sitä vain entisestään lisäävät. Kyllä, ainakin minulle on näin tapahtunut. Ja mikäpä olisi sen parempaa liikuntaa näinä aikoina, kun ulkona tapahtuva juoksulenkki.

Aina silloin tällöin minulta kysellään tähän juoksuharrastukseen liittyviä kysymyksiä. Listaanpas tähän alle muutamia.

JUOKSETKO PAKOON NIITÄ MAHDOLLISIA YKSINÄISIÄ HETKIÄ?

Tämä oli todella hyvä kysymys. Juuri tällä hetkellä en koe, että pakenen tuonne lenkkipolulle sitä autiota asuntoa, jossa ei ole ketään, kuka kanssasi kuulumisia vaihtaisi. Kokemuksella voin kuitenkin sanoa, että toimii myös erittäin hyvänä pakokeinona ja yksinäisten hetkien turvasatamana. Elämän vaikeissa hetkissä on lenkkipolku ollut minulle se paikka, jossa kaikki ainakin hetkeksi unohtuu ja pää puhdistuu. 

Aikoinaan juttelin erään psykologin kanssa ja puhuin siitä ontosta hetkestä, kun palaat lapsiajan jälkeen tyhjään kotiin. Kotiin, jossa lattialla olevat lelut ja pöydällä keskeneräiset piirrokset eivät ainakaan helpota olotilaa. Hän neuvoi keksimään jonkun aktiviteetin, josta nautin ja saisin siirrettyä heti ajatukset muualle. Ja lenkkipolun minä silloin vuosia sitten valitsin. Hyvä valinta!  

Juuri tällä hetkellä nuo juoksulenkit ovat itselleni niitä toivottuja rauhoittavia hetkiä. Saa vain keskittyä omiin ajatuksiin. Saa kuunnella omaa lempimusiikkia ja ihailla matkan varrella vaihtuvia maisemia. Ehkäpä tuo juokseminen on osittain tietämättänikin toiminut asiana, jonka johdosta sitä on ihan oikeasti oppinut olemaan yksin ja nauttimaan siitä. Ilman pakoon juoksemisen välitöntä tarvetta.

KUINKA PALJON VIIKOSSA KERTYY KILOMETREJÄ?

Älylaitteet tuovat tähän(kin) harrastukseen ihan oman lisänsä. En koe olevani mikään hifistelijä tässä asiassa. Niken juoksuapplikaatiosta tykkään todella paljon. Näyttää juuri ne olennaisimmat asiat, joita on ihan kiva tarkkailla. Matkan, ajan ja noin suunnilleen oikean sykkeen. 

Sieltähän on siis melkoisen helppo etsiä vastaus tuohon kysymykseen. Tämä tosin hieman vaihtelee viikottain. Sanotaanko näin, että viikossa kertyy noin 50-80 kilometriä.  

TÄHTÄÄTKÖ JOHONKIN JUOKSUTAPAHTUMAAN?

En tähtää. Olen muutaman puolimarathonin juossut ja en osaa oikein treenata juoksua mitenkään johdonmukaisesti. Olisihan se joskus kiva kokonainen marathon juosta, mutta katsellaan. Juoksen enemmänkin puhtaasta nautinnosta ja pysyyhän tässä todella hyvässä kunnossa. Niin ja työmatkat taittuvat nykyään mukavasti juosten. Kirjaimellista hyötyliikuntaa. 

KÄYTKÖ SUIHKUSSA AAMUISIN TYÖPAIKALLASI?

Tämä on ehkä se yleisin kysymys, joka liittyy töihin juoksemiseen. Minua sosiaalisessa mediassa seuraaville on varmaankin jo vähän liiankin tuttuja päivitykset tuolta aamuisilta työmatkajuoksuiltani. Kannan repussa aina puhtaat vaatteet, jotka puen päälleni käytyäni töissä suihkussa. Eli kyllä, käyn aamulla suihkussa työpaikallani. Pahoittelut kollegoilleni, kun aamuisin pompin pukuhuoneessamme boksereissani. Ovat kyllä jo toivottavasti tottuneet.

Onko tämä vallitseva tilanne vaikuttanut teidän liikuntatottumuksiinne?

Jes ja kivaa iltaa!

-Esko-

// Kuvat: Netta Koso //