Liityn, poistun, liityn, poistun, liityn ja todennäköisesti poistun. Ei, ei nyt ei puhuta kuntosalijäsenyydestä. Ei, koska kohtahan taas juoksumatot ja stepperit ovat kovassa käytössä. Kesäkilot täytyy karistaa ja iltapäivälehdet pursuilevat erilaisia vinkkejä kuinka tehdä tämä operaatio kolmessa päivässä, tai vähintään viiikossa. Toinen sykli on sitten joulun jälkeen. Nyt puhutaan siitä liekkisovelluksesta, Tinderistä. Olen niinsanottu Tinder-jojoilija. Tinder-jojoilija, jolla on ollut liian kauan sama esittelyteksti kuvieni kyljessä. Sekin on otettu suoraan Napakymppi-kirjoituksesta. Nyt on aika uudistautua.
Olen Esko. Harrastan crossfittiä ja minulla on ihan mieletön sixpäkki. Muista sixpäkeistä en sitten tiedäkään mitään, heh! Julkisissa kulkuneuvoissa annan aina tilaa paikkaani enemmän tarvitsevalle ja kaupassa en koskaan maksa kolikoilla, jotta eivät jonot takanani muodostu liian suuriksi. Jouluisin lähetän aina paperisen joulukortin vanhemmilleni ja olen muutenkin todellinen jouluihminen. Lokakuun loppupuolella alkaa amerikkalaisten joululaulujen hoilaaminen. Pidäthän sinäkin Michael Bublesta? Jos olet tosikko, vedä vasemmalle. Jos et, vedä oikealle. Jos jaksoit lukea tämän maailman väsyneimmän tekstin kokonaan, vedä ylöspäin. P.S Ei yhden illan seikkailuille. Ei, koska nukun tyyny jalkojeni välissä. Ja nukahdan useimmiten jo Tulosruudun jälkeen.
Lukeekohan niitä esittelytekstejä muuten ikinä kukaan? En tiedä. Olen usein miettinyt, että voiko ihminen kirjoittaa itsestään täysin erilaisen nettiminän? Noihin teksteihin ja muutenkin tänne internetin maailman voisi halutessaan luoda juuri sellaisen ihmisen kuin itse haluaa. Se on omalla tavallaan hieman hämmentävää. Aitous vastaan ajankuva. Siinä on taistelupari, jonka kanssa moni varmasti ajoittain painii. Minä mukaanlukien. Ympäröivä maailma ihannoi tiettyjä asioita ja helposti sitä hyppää mukaan niihin kiemuroihin ja ne omat, aidot mielenkiinnon kohteet ja intressit unohtuvat. Alkaa miellyttämään maailmaa kuuntelematta itseään.
Niin ja en oikeasti harrasta crossfittiä ja sixpäkkiä minulla ei ole. Varsinkaan kahdeksan viikon kesäloman jälkeen. Vanhempia ihmisiä arvostan suuresti ja paikkani luovutan aina, kun mahdollista. Joulu, Michael Buble ja yhden illan seikkailut. En kommentoi.
Pitkä painallus liekkisovelluksen päälle ja roskakoriin.
-Esko-
// Kuvat: Jere Lehtonen //
13 Comments
Samat fiilikset. Jotenkin tuntuu, ettei sieltä voi ketään löytää. Silti roikun siellä. Oulussa tarjontakin oli aika rajoittunutta. Nyt en tiiä uskallanko sitä täällä pk-seudulla käyttääkää. 😀
(Vaikka mä kyllä luen ne profiilitekstit…)
Moikka Aija!
Näinpä…Kyllähän sitä kannattaa kokeilla myös täällä pääkaupungin humussa…:)
Itse en ole ollut koskaan Tinderissä, mutta jos olisin, lukisin esittelytekstejä mutta en tiedä jaksaisinko lukea noin pitkää… Kaveri ainakin lukee aina esittelytekstit ja jos ei tekstiä ole ollenkaan, siinä on jtn
epäilyttävää..
Mikä siinä Tinderissä sitten on sellaista, että joutaa aina välillä roskakoriin?
Kaveripiirissä Tinderin käyttäjät tekevät juuri tuota sisään-ulos-jojoiluliikettä… kiinnostaa vaan että mikä siinä on syynä… eikö pitäisi sitkeämpi tai jotain… turhautuuko ihmiset, kun ei heti löydykään? Kun ajatellaan, että sovellus on sen laatuinen, että sillä kyllä pitäisi heti löytyä jos löydettävää on ja kun niin ei käykään, sovellus ei toimi.
Heippa!
Siihen ei liene löydy vastausta miksi ihmiset tekevät ns. jojoilua. Sitkeys se niin helposti nykypäivänä unohtuu…Sitä minä juuri peräänkuuluttaisin. Sitkeyttä ihmiset, sitkeyttä!!…:)
I feel you.????????
🙂 Mukavaa päivää Iida!!
Tinder-jojoilija, mikä mahtava sana! ???? Kuulun itse jojoilijoihin ja olen miettinyt viirako minulla päästäni kun en oikein osaa päättää mitä mieltä olen koko sovelluksesta. Mutta ainakin tällä hetkellä saa pysyä roskiksessa minunkin puolesta. Ehkä vielä muutan mieleni. ???? Ihania viimeisiä lomapäiviä!
Kiiitos, Ina!! Vielä pitää ottaa lomasta ilo irti!!…:)
Sama. Jojoilija täälläkin. 😀
Jotakin sitä kaipaa, mutta tuntuu, että Tinderistä sitä ei löydy.. siksi sieltä aina poistuu, mutta palaa, kun kaipuu taas iskee. Että jospa nyt tällä kertaa.
Minä luen esittelytekstit. Jos teksti saa hymyilemään, vedän oikealle, vaikka kuva ei välttämättä olisi parhain mahdollinen. Harvoin tykkään pelkän kuvan/kuvien perusteella.
Hei, mikähän siinä on, että nykyisin matcheista harvemmin syntyy edes juttelua? Tulee match ja sen jälkeen syvä hiljaisuus, viestiin ei kuulu vastausta. Onko muilla näin?
Moikka Emmi!
Onko Tinderin aika jo ohi? Ei ehkä, mutta ehkä se tietty alkuhaippaus alkaa jo hieman laantumaan ja ihmiset etsivät seuraa eri kanavien kautta. Tai, en minä tiedä…:) Mukavaa päivää!!
Täällä toinen, joka oli Tinder-jojoilija useamman vuoden. Yhdelle sadasta “joo” ja vain sellaisille, jolla oli joku pieni esittelyteksti. Noista “joista” vaan harvojen kanssa treffeille asti. Kunnes jostain syystä puoli vuotta sitten sanoin “joo” ihmiselle, josta ei ollut kuin kuva. “Jutellaan” edelleenkin 😀 Sovellus hävitetty!
Hyvä, että löytyi keskustelukumppani, jes!..:) Mukavaa viikkoa Anni!!
[…] Tinder-jojoilija taas täällä kirjoittelee. Monihan sitä puhelee, että liekkisovellus on jo menneen talven lumia. Tuohon en osaa sanoa sen tarkemmin, mutta seikkailinpas eräänä iltana tuhansien selfieiden alttarilla. Nuo seikkailut tarjoavat myös erittäin kattavan kierroksen maailman eri kolkkiin. On hiekkarantoja, alppeja ja pitääpä joku Pisan kaltevaa tornia pystyssä vain yhdellä sormellaan. Sen on pakko olla kyllä kuvaharha. Takana on tohtoriopintoja, elämänkoulua, edessä ehkä yhteinen tulevaisuus sen kommunikaatiotaitoisen unelmien prinssin kanssa. Semmoiset yhden illan häslääjät eivät ole vihreän sydämen arvoisia. Senkin vielä särkevät, juntit! […]