Ystävät puhuvat hyvää selkäsi takana ja huonot asiat suoraan päin naamaa!

Tämä ystävänpäivä alkoi todella mukavasti. Yhteinen aamiainen ja aamutouhut uuden jo hyvin tärkeäksi ystäväksi muodostuneen ihmisen kanssa. Töissä hieman myöhäisempi startti, koska tänään vietimme koulumme talviliikuntapäivää Talmassa. Touhua ja iloisia ilmeitä riitti. Lapsilla ja aikuisilla. Itsekin tuli vetästyä “skimbat” (sanooko näin enää kukaan?) jalkaan pitkästä, pitkästä aikaa. Suksilla olen laskenut muutenkin todella vähän. Enemmän olen ollut noita lumilautamiehiä, tai lumilautapoikia. Pienempänä minulla oli jokaikinen talvi Messilän arkikausari. Muistan, kun isä oli aina hakemassa rinteiden sulkemisaikaan kello yhdeksän punaisella Honda Civicillä.

Tänään laskiessani niiden hyppyreiden ja boksien ohi, mietin kuinka sitä pikkupoikana puuttui päästä joku itsesuojeluvaisto. Tässä iässä, kun niihin olisin kurvannut, niin huhheijjaa. Eräs oppilaani kysyikin, että hyppää tuosta alimmasta boksista. Vastasin, jotta tuskin sijaista haluatte loppukevääksi. Jätin hyppäämättä ja menen huomenna töihin, juosten. Muistelin myös yläkoulumme liikuntapäivää samaisessa Messilässä. Piti vähän näyttää luokan tytöille. Ajoitin hyppyni niin, että Johanna, Hanna ja kumppanit ovat sopivasti hisseissä näköetäisyydellä. Otin liian kovat vauhdit, ilmassa lentäessäni vaakatasossa ja käsien haroessa “kananlentomaisesti” ymmärsin, että nyt käy huonosti. Mätkähdin koko hyppyrin yli tasaiselle selälleen. Nenästä alkoi vuotaa verta. Loppupäivän joinkin kahviossa kaakaota vessapaperit molemmissa rööreissä. Tein vaikutuksen, käänteisen.

Ystäviä on jäänyt elämääni tuon laskettelupäivän ajoilta jo aiemminkin. Näistä ystävistä olenkin jo aiemmin kirjoitellut otsikolla: Mistä tunnet sä ystävän? Tänään tosiaan on ystävänpäivä. Tekstissä, kun on pyörähdetty tuolla koulumaailmassa, niin lainaanpa tähän luokasta tuttua tehtävää ystävyydestä ja ystävistä:

YSTÄVYYDESSÄ PARASTA ON…molemminpuolinen ymmärrys asiasta kuin asiasta. Luottamus ja suoraanpuhuminen. Yhteiset touhuamiset. Tapahtuivatpa ne sitten kanansiipien, hampurilaisten tai lenkkitossujen siivittämänä.

YSTÄVÄN PUOLESTA OLISIN VALMIS…lupautua muuttoon juhlan jälkeisenä aamuna. Luopua omastani. Surun tai murheen sattuessa levittämään patjan lattialle hetkenä minä hyvänsä. Toki muutenkin.

YSTÄVÄNI ON KUIN…villasukka. Näin vastasi lähes kaikki oppilaani. Lastenlauluilla on suuri vaikutus. Trampoliini, näin sanoisi varmasti Sanni. Hyviä konkreettisia vertauksia molemmat. Pehmeitä, lämmittäviä, turvallisia ja yhteenkudottuja. Pudotessa pompauttavat takaisin ilmalentoon.

YSTÄVÄN KANSSA HAUSKINTA ON…jatkaa juttua juuri siitä mihin viimeksi jäätiin. Ei haittaa onko välissä päivä, viikko tai viisi vuotta.

YSTÄVYYTEEN KUULUU…Tähän on pakko käyttää Superselfmaden Instasta löytynyttä lausahdusta: “Ystävät puhuvat hyvää selkäsi takana ja huonot asiat suoraan päin naamaa.” Joo, tuo siihen kuuluu.

YSTÄVIEN KANSSA RIIDAT SOVITAAN…tähän on niin useita variaatioita. Tyttöystävän kanssa, noh. Puhumalla. En kyllä hirveästi riitele ystävieni kanssa. Jos kitkaa syntyy, niin, noh. Puhumalla myös. Suoraan ja kiertelemättä. Antaa tulla kaiken ulos. Pyytää anteeksi ja olla palaamatta enää asiaan.

Hyvää ystävänpäivää kaikille!!

-Esko-

// Lähde: Kipinä 6, tehtäväkirja. Otsikko ja lainaus: Superselfmaden Instagram //