Televisiossa epämukavuusalueellani, apua!

Haluaisitko Esko osallistua ruokaohjelmaan? Sain tämmöisen puhelun tuossa viime vuonna. Jaa, että minä ohjelmaan, johon liittyy ruoanvalmistus. Tämä puhelu taisi tulla väärään numeroon, oli ensimmäinen ajatukseni. Siinä hetken juteltuani lähdin ehdottomasti mukaan. Eihän kukaan voi kieltäytyä mahdollisuudesta päästä tekemään ruokaa noiden huippukokkien ja supermukavien tyyppien kanssa. Meri-Tuuli Väntsi ja Pipsa Hurmerinta saivat Eines-Eskon tuntemaan olonsa hyväksi keittiössä. Samassa Liemessä olimme kaikki kolme. Yksi ehkä hieman enemmän.

Television katselun tottumukset ovat muuttuneet paljon tässä vuosien saatossa. En tiedä kuinka monessa perheessä enää kokoonnutaan sohvalle katsomaan jotain tiettyä ohjelmaa. Nykyään, kun noita ohjelmia voi katsoa lähes mistä vaan ja lähes milloin vaan. Ei ollut näin vielä silloin, kun pikkupoikana suoritin ensimmäisen telkkariesiintymiseni. Tämä tapahtui koripallo-ottelun puoliajalla järjestetyssä jönglöörikilpailussa Kotkassa. Olin treenannut esitystäni älyttömästi ja se onnistui aivan nappiin. Katkera olen tuomarille, joka valitsi jatkoon kuitenkin kilpakumppanini. VHS-videolta näkyy, ettei tuomari katsonut minun esitystäni juuri lainkaan. Mitä lie tuijotteli?

Tulikin parinkymmenen vuoden tauko ja sitten lävähtikin naama eetteriin oikein urakalla. Se oli hieman outoa, kun tämä partasuu pyöri ihmisten olohuoneissa noin kuusi kertaa viikossa. Iholla oli melkoinen seikkailu. Oli mukava päästä seuraamaan kuinka televisio-ohjelmia tehdään ja tarttuipa siltä reissulta mukaan todella hyviä ystäviä. Tykkään tehdä kaikkea arkityöstäni poikkeavaa, pitää mielen virkeänä. Olkoon tämä reality-blogini hienoista jatkoa tuolle seikkailulle. Olisi tullut muuten melkoinen kausi omalta osaltani, jos kamera olisi käynnistynyt huhtikuun 3. päivä vuonna 2016, kun blogini aloitin.

Tämän jälkeen on käyty laittamassa unihommia kuntoon Jaksa Paremmin– ohjelman Vesan avustuksella. On muuten äärimmäisen mukava kaveri hänkin. Sattumalta törmäsin viime viikolla. Marja Hintikassa syötiin erokakkua ja alustin vierailuni sinne tekstillä, jonka otsikko oli: Ero oli helvetti, ahdistuslääkkeistä aurinkoon. Tämä on isin koti– juttu liittyi myös tuohon Marja Hintikka Show:hun. Aurinko ja isin oma koti, näinpä. Nyt olisikin vuorossa hieman erityyppinen ohjelma, joka kuvattiin viime kesänä todella aurinkoisessa kelissä, helteisessä.

En ole itsekään ihan varma, jolloin tuo jakso tulee ulos. Kirjoittelen sitten lähempänä lisää ja esittelen mitä me siellä keittiössä oikein loihdittiin. Voin sanoa, että oli aivan järjettömän hyvää ruokaa suhteellisen helpolla reseptiikalla. Ihan kaikkea en itse tehnyt, ihan kaikkea. Kiitos Meri-Tuuli ja Pipsa. Ootte huippuja ja oli kiva kesäinen päivä kanssanne!!

-Esko-

Lastenelokuvat top 4

Elokuvia tulee. Lastenelokuvia tulee myös nykypäivänä todella paljon. Varsinkin kotimaisia lastenelokuvia tulee nykyään kuin liukuhihnalta ja ne myös keräävät teattereihin mukavasti yleisöä. Tai sitten niitä on aina tullut, mutta oman lapsen myötä tähän genreen suhtautuu hieman eri silmällä. Viikonloppuna olemme menossa katsomaan juuri ensi-iltansa saanutta Supermarsua. Kirjasarja on ainakin kiinnostava, aihepiiri on kiinnosta, joten uskon, että elokuva tulee olemaan myös hyvä. Elokuvantekijät huomioivat leffoissaan kiitettävästi myös aikuiset katsojat ja elokuvista löytyy paljon koukkuja myös aikuiseen makuun.

Kotimaisista elokuvista täytyy myös tehdä tämmöinen listaus, mutta tällä kertaa keskityn neljään mielestäni parhaaseen animaatioelokuvaan. Nämä kaikki on tullut katsottua todella monta kertaa ja jokaisessa näissä on toiminnan ja tapahtumien lisäksi myös hyvää sanomaa.

INSIDE OUT- MIELEN SOPUKOISSA

Jokaisella ihmisellä on tunteita, jotka ohjailevat elämäämme. Myös elokuvan 11-vuotiasta Riley-tyttöä. Ilo, kiukku, inho, pelko ja suru asustelevat Rileyn päässä ja ohjailevat “komentokeskuksesta” hänen elämäänsä. Hienosti toteutettu ja tunnemaailma ja sen säätely on tuotu lähelle lapsen elämää. Pienemmätkin sankarit oppivat tunnistamaan tunteita ja niiden vaikutusta arkiseen elämään ja sen vaihteleviin tapahtumiin. 5/5

BOSS BABY

Kolmio on 7-vuotiaan Timin mielestä maailman arvokkain geometrinen kuvio. Hän nauttii täysillä vanhempiensa jakamattomasta huomiosta, kunnes perheeseen saapuu uusi tulokas. Puku päällä komentoa pitävä pieni “sinappikone” ja “rakkauspakkaus”. Perheen keskipisteen rooli alkaa livetä Timin käsistä ja vanhempien jakamaton huomio siirtyy hetki hetkeltä enemmän tähän erikoiseen pikkuheppuun. Pikkuheppuun, joka olisi valmis nirhaamaan täydellisen makirullan takia. Ei ehkä ihan tyypillinen herkku vastasyntyneelle. Pikkuhiljaa roolit löytyvät ja hymy alkaa palailemaan myös Timin huulille. 5/5

ZOOTROPOLIS

Voiko pienestä jäniksestä tulla huippupoliisi? Ihan kenestä tahansa voi tulla ihan mitä vaan jos jaksaa uskoa unelmiinsa. Laiskiainen ajaa nopeaa urheiluautoa ja roolit ovat muutenkin kääntyneet päälaelleen. Elokuvan “pahista” on tässä elokuvassa myös todella vaikea arvata, edes aikuisen. Eihän söpö lammas nyt voi haluta kenellekään mitää pahaa, vai voiko? Myös norsupukuun pukeutunut töräyttelevä, jenkkiautoa ajava, matalaääninen gangsta-aavikkokettu on huipputyyppi. 5/5

ITSE ILKIMYKSET

Kolme orpotyttöä ja heidät adoptoiva herra Gru. Jää sulaa ja tuosta kombinaatiosta syntyy todella tiivis porukka, joiden edesottamuksia on mukava seurata. Agnes, Margo ja Edith ovat kyllä melkoisia mimmejä. Nuo keltaiset pikkuminionit ovat varmasti kaikille tuttuja ja kova on heillä meininki. Yhdestäkään heidän sanasta ei saa mitään selvää, muttei tarvitsekaan. Tai saa yhdestä. Banana! Viimeisimmän osan purkkapalloja puhalteleva, alopecia androgenetica- tyyppisestä kaljuuntumisesta kärsivä diskoukkeli on kyllä animaatioelokuvien kirkasta kärkeä. Kasaridiskobiittejä ja uskomattomia tanssimuuveja viljelevä “pahis”. Ei voi mennä pieleen. 5/5

Jos ette ole katsoneet, niin ottakaapa vinkit haltuun.

Mitkä ovat teidän suosikkejanne?

-Esko-