Tiäksää?

Tapasin kesällä Ilosaarirockissa hyvän kaverini ja hänen seurassaan oli tyyppi, joka jäi jollain tavalla mieleeni. Tiäksää, kun on ihmisiä, jotka jäävät vain mieleen heti ensimmäisillä kohtaamisilla. Oli pirteä ja oikein mukavanoloinen heppu. Katselin tänään Emma Gaalaa juoksumatolla kävellessäni ja tiäksää? Tämä samainen kesällä tapaamani Jesse Markin kävi pokkaamassa kaksi palkintoa kyseisessä gaalassa. Samalla hyvinkin tunnistettavalla Tampereen murteella piti puheensa. Täytyykin tutustua tämmöisen sattumuksen kautta hieman tarkemmin myös hänen musiikkiinsa.

Musiikkirintamalta on pakko tähän yleiseen löpinäkirjoitukseen nostettava myös toinen kova juttu. Ja se on ehkä hieman yllättäen Antti Tuiskun uusi albumi. Itselleni ehkä tutumpaa Tuiskua on karaoke-bravuurini Peto on irti. Uutta Antti Tuiskun albumia on tullut kuunneltua melkoisen paljon heti sen julkaisun jälkeen. Onhan se todettava, jotta onhan siinä ihan aito ja originelli suomalainen pop-tähti. Rohkea ja tekee kyllä asiat jotenkin eri tavalla kuin muut. Jos vielä vapaaehtoisesti menee hiihtämään Tour De Skin loppunousun, niin ei voi olla kuin kova ukkeli. Pakko mennä katsomaan kesällä livenä.

Tämä on erittäin rönsyilevä kirjoitus ja hypätäänpäs seuraavaksi aivan eri aiheeseen, kelloihin. Hankin lokakuussa rikkoutuneen puhelimeni tilalle Iphonen ja omenahullaantuneena oli sitten ostettava myös Airpodit ja Applewatch. Olen kauan etsinyt hyvää kelloa, jossa yhdistyisi sekä urheilu-, että älytoiminnot. Applewatch oli oikein hyvä jälkimmäisessä, mutta urheilutoiminnoista olisin kaivannut hieman lisää. Menneellä viikolla sain kutsun Suunnon uuden kellon lanseeraukseen ja sieltä sain testiin ranteeseeni tämän kyseisen Suunto seiskan. Tässä uutuudessa on yhdistetty sekä äly- ja urheilukellon parhaat ominaisuudet. Mielenkiinnolla lähdetään tähän tutustumaan. Applewatchin möin veljelleni.

Mitäs tässä on vielä lähiaikoina tapahtunut? Ainiin, poikkesin kauppareissulla myös tutussa autokaupassa. Eihän sieltä tyhjin käsin lähdetty. Nyt voin sanoa, että minulle saapuu unelmieni auto. Tästä olen salaisesti haaveillut. Nyt sieltä se timantti sitten löytyi ja ei muuten ollut se toinen himotukseni eli Toyota CH-R. Tästä myöhemmin lisää. Nuha lähtee… ja autokuume lähtee vaihtamalla.

Kaikennäköistä ja oikein kivaa alkavaa viikkoa!!

-Esko-

// Kuvat: Pasi Salervo //

Tämä se on aina jännittävä tilanne

Vuosi 2013. Lunta sataa aivan älyttömästi. Liikenne matelee ymmärrettävistä syistä Lahti-Helsinki moottoritiellä. Hikikarpalot alkavat nousta otsalle. Kerkeänkö ajoissa? Olen matkalla virkahaastatteluun. Jätän auton koulun läheisen Alepan parkkipaikalle ja lampsin lumihangessa kohti pääkallopaikkaa. Pyyhkäisen silmälasit kuivaksi paitani helmaan ja astun sisälle haastatteluraadin eteen. Haastattelusta en muista juuri mitään. Rento siellä oli tunnelma ja työpaikan sain, joten siinäpä ehkä ne tärkeimmät.

Olin sopinut samalle päivälle myös toisen haastattelun, jonka muistan oikein hyvin. Ja en kovinkaan hyvällä. Puolessa välissä keskustelua sitä alkoi jo päässään miettimään, että tämä ei ehkäpä tule olemaan se minun tuleva työpaikkani. Yhtään hymyä en muista nähneeni. Ensimmäinen oli omalla naamallani, kun pääsin pois kyseisestä tilanteesta. Työhaastattelu on hetki, jonka fiilis kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Verrattavissa ensivaikutelmaan. Syntyy sekunneissa, mutta on hyvin vaikeasti muutettavissa.

Eipä sitä tuolloin lumisateen keskellä voinut aavistella, että jonain päivänä sitä itse pääsee tekemään työhaastattelua. Nyt voi senkin rastia yli siitä Levottomat ykkösestä tutusta en ole koskaan-pelistä. Itse asiassa olen jotenkin aina salaisesti haaveillut, että olisipa kiva päästä joskus mukaan kyseiseen prosessiin.

Meidän työtiimissämme tapahtui hieman muutoksia ja minä pääsin mukaan haastattelemaan mahdollista uusinta tärkeää lenkkiämme. Olipa muuten kivaa ja opettavaista hommaa. Toivottavasti pääsen useamminkin. Mielestäni suoriuduin kiitettävästi ja onnistuimme rehtorimme kanssa luomaan haastattelutilanteeseen rennon ja “helpon” ilmapiirin.

Nyt on taas yksi virstanpylväs opeuralla saavutettu. On tehty työhaastattelu, on saatu aforismi opekalenteriin. Ehkä vielä joskus ne linnanjuhlat vuoden luokanopettajana, ehkä. Työhaastattelu on muuten yksi niistä tilanteista, jonka varmasti lähes jokainen ihminen elämässään tulee kohtaamaan. Itselleni hyvänä jännityksenpoistajana toimi se järjetön lumimyrsky, joka sai ajatukset siirtymään ihan muualle. Lumimyrsky 2013 nevö foget ja kiitos!

Minkälaisia muistoja työhaastatteluista teillä? Hyviä, huonoja, hyvin huonoja, superhyviä?

-Esko-