Hyvän mielen yllätys

Ja pitkästä aikaa mies sisustushommissa. Tai, ei tämä nyt hirveästi vaatinut. Yhden keikan Ikeaan ja yhden hyväsydämisen ihmisen. Siellä jo varmasti joku hymähtelee ruudun toisella puolella, että nyt se on Esko taas viherkasvin hankkinut. Esko ja viherkasvi, kun ei ole edelleenkään se kaikista paras yhdistelmä. Se on enemmänkin koominen yhdistelmä. Noh, lähdetäänpäs nyt tämän kasvin kanssa kokeilemaan onnea. Myönnän olevani täysin uusavuton näissä viherhommissa, mutta ikinä ei voi oppia mitään, jos ei edes yritä. Ja aina minä olen yrittänyt. Silti ne ovat kaikki kuolleet. Saapa nähdä, kuinka tämän käy.

Pimenevät illat ovatkin sieltä jo kovaa vauhtia saapumassa ja sehän on vallan mukava juttu. En oikeastaan ikinä pidä iltaisin asunnossani päällä noita “oikeita” valoja. Ensinnäkään en pidä noista plafondeista yhtään ja erinäisillä valaisimilla saa juuri oikeaa tunnelmaa. Prismasta löysin aikoinaan kunnon timantin. Itse tuunasin yhden pöytävalaisimen ja nyt sainkin juuri mahtavan uuden tulokkaan.

Näin ystävälläni tuommoisen “betonikuutio”-lampun ja ihastelin sitä välittömästi. Ajattelin, että on varmasti melkoisen arvokas ja hankittu jostain harvinaisesta design-myymälästä (ostettu Clas Ohlsonilta). Ihastelin sitä ja ihastelin, kunnes eräänä aurinkoisena päivänä sainkin todellisen hyvän mielen yllätyksen. Ystäväni oli aistinut sanattoman viestintäni ja hankki minulle tuon valaisimen. Voi, kun ilahduttikin. Nyt minullakin on tuo pieni betonikuutio pöydälläni. Siinä se loistaa viherkasvini vieressä.

Kumpikohan mahtaa loistaa kauemmin? Lamppu vai kasvi?

Pimeneviä iltoja!

-Esko-

P.S. Tänään sain taas viestiä, että selaimen kautta kirjautuessa on ongelmia. Suorat linkit Instasta ja Facebookista toimivat. Jatkan kirjoittamista ihan normaalisti. Uskon ja hyvin hartaasti toivon, että joku viisaampi atk-ihminen hoitaa nämä sivut kuntoon. 

Mitä on tapahtunut blogille ja hyville kirjoituksille?

“Mitä on tapahtunut blogille ja hyville kirjoituksille?” Tämmöisen kysymyksen sain blogini kommentteihin Mintulta. Kiitos siis Minttu kysymästä. Vastaankin tähän ihan kokonaisen kirjoituksen verran. Mitä on tapahtunut blogille? Blogille tapahtui tuossa heinäkuun puolessa välissä taas kerran se ei niin toivottu asia. Juuri keskellä kiivainta lomakautta E2O joutui jonkin ihmeellisen hyökkäyksen kohteeksi. Viime kerran superremontti ei ollutkaan luvatun tehokas ja jostain ne Viagramyyjät sinne pääsivät tuotteitaan esittelemään. Ei olisi todellakaan ollut tarvetta tuommoisille.

Kiitos teille kaikille lukijoille, jotka asiasta minulle laitoitte viestiä. Ne olivat todella tärkeitä, että ongelma todettiin ja saatiin vihdoin ja viimein korjattua. Nyt toivon, että tämmöisiä ei enää koskaan tänne tulisi. Ovat mielettömän turhauttavia ja tällä kertaa meni hetkeksi maku koko kirjoitushommaan. Tuli tarve ottaa etäisyyttä tähän touhuun ja laittaa tietokone sivuun vähäksi aikaa. Vaikutukset lukijamääriin ja Google Analyticsin käppyröihin ovat varmasti olleet myös melkoisen merkittäviä, joten sinne nyt ei kannata vähään aikaan edes mennä. Tästä nyt täytyy jatkaa vanhalla tutulla linjalla ja olla miettimättä käppyröitä ja kippuroita. Antaa mennä vaan. Leppoisalla otteella.

Mitä sitten on tapahtunut hyville kirjoituksille? Myönnettävä on, että kesällä pää on ollut melkoisen tyhjä. Ei ole syntynyt materiaalia vanhaan tuttuun malliin. Liekö tämä jatkuva helle vaikuttanut asiaan? Tämänkin asian takia teki oikein hyvää olla parisen viikkoa täydellisellä kirjoittelulomalla. Tässä on E2O-blogin taipaleella tullut naputettua 698 kirjoitusta, joten melkoisen paksu teos niistäkin syntyisi. Vaan millainen teos se sitten olisi?

Ensimmäinen luku oli täysin eksyksissä olleen itsetunnottoman miehen kirjoituksia. Elämää lähdettiin rakentamaan uusiksi yksi tiili kerrallaan. Pieni muurari vieressä laittoi hieman vauhtia yleensä aikatauluista myöhässä oleviin remonttitalkoisiin. Toinen luku ja tämä hapuileva mies kirjoitteli itseään parempaan kuntoon kuin olikaan. Milloin saa ihastua? otsikoidut tekstit tuntuvat tällä hetkellä jopa korneilta. Itsensäkuntoonremonttia ei todellakaan voi nopeuttaa vaikka kuinka haluaisi. Sen tässä on kyllä oppinut. Noihin vanhoihin teksteihin on itseasiassa ihan tervettä palata näin parin vuoden jälkeen skarpilla päällä ja ennenkaikkea mielellä.

Kolmannessa luvussa mukaan tulikin se niin jännittävä liekkisovellus ja sinkkuelämän erinäiset kiemurat. Ajoittain oli pillifarkut nilkoissa ja tuntuipa päässä sitä yksinelävän miehen emotionaalista tyhjyyttäkin. Neljäs luku antoikin toivoa, että ehken vietäkään tätä elämää ihan yksinäni. Usko elämään toisen ihmisen kanssa palasi. Ehkäpä sitä tämän antoi näkyä hieman liiankin kuuluvasti. Teki vaan mieli huutaa hyvää oloa koko maailmalle sieltä roseviinilasista. Lasi tyhjeni ja seuraavalla kerralla tulee oletettavasti otettua hieman rauhallisemmin.

Todella merkittäviä lukuja ovat olleet ihan jokainen. Tapahtumarikasta elämää. Ja nimenomaan sitä ihan oikeaa elämää. En tiedä mitä tämä teos tulee jatkossa sisältämään. Tabula rasa ja luku viisi.

Tästä tämä taas lähtee. Jes!

-Esko-

//Kuvat: Amanda Aho //