Kyllä oli Helsinki hieno ennen joulua, mutta kyllä oli Helsinki todella, todella hieno eilen iltakävelyllämme. Lux Helsinki tarjosi hieman enemmän visuaalista silmäniloa, kun tuo perinteinen lenkkini keskustan ytimessä. Tai siis se tarjosi niin paljon silmäniloa, että tuolla pienellä kierroksella tuli koettua Wau-efekti kyllä melkoisen monta kertaa. Ja on muuten hyvä efekti tuo Wau! Voi käyttää monessa asiayhteydessä. Esimerkiksi ensimmäisenä keskustelunavauksena. Ainiin, lupasin sen lemmenlaivattomuuden ainakin hetkeksi. Itse pidän suuresti visuaalisuudesta ja kauneudesta. Eilen sain olla näiden ympäröimänä. Yksi oli siinä ihan vieressä ja useampia silmien edessä.
Ja minä niin haluaisin oppia valokuvaamaan. Hieman olen siinä mielestäni kehittynyt, mutta kaukana ollaan vielä niiden huippukuvaajien otoksista. Onnekseni hyvä ystäväni aikoinaan neuvoi hankkimaan uuden objektiivin, jolla olen saanut nostettua blogini visuaalista tasoa edes himppasen ylöspäin. Tai siis toivottavasti myös teidänkin mielestänne. Tekstit edellä täällä kuitenkin tullaan menemään, mutta onhan se kiva, että täällä olisi ajoittain myös iloa silmälle. Ja nyt puhun vain ja ainoastaan itse nappailemistani kuvista. Valokuvailevat ystäväni ovat ihan oma lukunsa, joten kiitos vielä kerran teille, kun autatte.
Valon ja visuaalisuuden ilotulitus jatkuu vielä huomiseen asti, joten jos mahdollista, niin kannattaa ehdottomasti käydä pyörähtämässä. Taitaa olla Poudan Pekka juonessa mukana, koska pilkkopimeät pirteät illat tarjoavat ehkäpä parhaat mahdolliset puitteet noille upeille valotaideteoksille.
Niin ja olen muuten huomannut sen, että oksitosiini mahdollistaa iloisen ja virikkeellisen elämän aika vähillä unilla.
Mukavaa ja valontäyteistä viikkoa!
-Esko-
Oliskohan ollut jo neljäs jouluinen tai siis joulunjälkeinen matka Tukholmaan? Tällä kertaa mummo/äiti oli varannut meille oikein kunnon luksushytin. Parisänky ja limpparit kylmässä. Ja niitä sai juoda ihan ilmaiseksi. Ikkunasta aukeni näkymät suoraan kävelykadulle. Ainakin Muumipeikko, satayhdeksänkymmentäsenttimetriä pitkä kävelevä hylje sekä kiukkuinen punamekkoinen nutturapää sieltä bongattiin. Vuosi vuodelta nämä reissut ovat vain entistä mukavampia. Ei ole tarvinnut enää aikoihin miettiä mistä löytyy mikro ruokien lämmittämiseen tai mihin väliin ne päiväunet mahdutetaan. Niin, siis pienemmälle.