Mitä on tapahtunut blogille ja hyville kirjoituksille?

“Mitä on tapahtunut blogille ja hyville kirjoituksille?” Tämmöisen kysymyksen sain blogini kommentteihin Mintulta. Kiitos siis Minttu kysymästä. Vastaankin tähän ihan kokonaisen kirjoituksen verran. Mitä on tapahtunut blogille? Blogille tapahtui tuossa heinäkuun puolessa välissä taas kerran se ei niin toivottu asia. Juuri keskellä kiivainta lomakautta E2O joutui jonkin ihmeellisen hyökkäyksen kohteeksi. Viime kerran superremontti ei ollutkaan luvatun tehokas ja jostain ne Viagramyyjät sinne pääsivät tuotteitaan esittelemään. Ei olisi todellakaan ollut tarvetta tuommoisille.

Kiitos teille kaikille lukijoille, jotka asiasta minulle laitoitte viestiä. Ne olivat todella tärkeitä, että ongelma todettiin ja saatiin vihdoin ja viimein korjattua. Nyt toivon, että tämmöisiä ei enää koskaan tänne tulisi. Ovat mielettömän turhauttavia ja tällä kertaa meni hetkeksi maku koko kirjoitushommaan. Tuli tarve ottaa etäisyyttä tähän touhuun ja laittaa tietokone sivuun vähäksi aikaa. Vaikutukset lukijamääriin ja Google Analyticsin käppyröihin ovat varmasti olleet myös melkoisen merkittäviä, joten sinne nyt ei kannata vähään aikaan edes mennä. Tästä nyt täytyy jatkaa vanhalla tutulla linjalla ja olla miettimättä käppyröitä ja kippuroita. Antaa mennä vaan. Leppoisalla otteella.

Mitä sitten on tapahtunut hyville kirjoituksille? Myönnettävä on, että kesällä pää on ollut melkoisen tyhjä. Ei ole syntynyt materiaalia vanhaan tuttuun malliin. Liekö tämä jatkuva helle vaikuttanut asiaan? Tämänkin asian takia teki oikein hyvää olla parisen viikkoa täydellisellä kirjoittelulomalla. Tässä on E2O-blogin taipaleella tullut naputettua 698 kirjoitusta, joten melkoisen paksu teos niistäkin syntyisi. Vaan millainen teos se sitten olisi?

Ensimmäinen luku oli täysin eksyksissä olleen itsetunnottoman miehen kirjoituksia. Elämää lähdettiin rakentamaan uusiksi yksi tiili kerrallaan. Pieni muurari vieressä laittoi hieman vauhtia yleensä aikatauluista myöhässä oleviin remonttitalkoisiin. Toinen luku ja tämä hapuileva mies kirjoitteli itseään parempaan kuntoon kuin olikaan. Milloin saa ihastua? otsikoidut tekstit tuntuvat tällä hetkellä jopa korneilta. Itsensäkuntoonremonttia ei todellakaan voi nopeuttaa vaikka kuinka haluaisi. Sen tässä on kyllä oppinut. Noihin vanhoihin teksteihin on itseasiassa ihan tervettä palata näin parin vuoden jälkeen skarpilla päällä ja ennenkaikkea mielellä.

Kolmannessa luvussa mukaan tulikin se niin jännittävä liekkisovellus ja sinkkuelämän erinäiset kiemurat. Ajoittain oli pillifarkut nilkoissa ja tuntuipa päässä sitä yksinelävän miehen emotionaalista tyhjyyttäkin. Neljäs luku antoikin toivoa, että ehken vietäkään tätä elämää ihan yksinäni. Usko elämään toisen ihmisen kanssa palasi. Ehkäpä sitä tämän antoi näkyä hieman liiankin kuuluvasti. Teki vaan mieli huutaa hyvää oloa koko maailmalle sieltä roseviinilasista. Lasi tyhjeni ja seuraavalla kerralla tulee oletettavasti otettua hieman rauhallisemmin.

Todella merkittäviä lukuja ovat olleet ihan jokainen. Tapahtumarikasta elämää. Ja nimenomaan sitä ihan oikeaa elämää. En tiedä mitä tämä teos tulee jatkossa sisältämään. Tabula rasa ja luku viisi.

Tästä tämä taas lähtee. Jes!

-Esko-

//Kuvat: Amanda Aho //

Mitäs me olemme touhunneet?

Paljon sitä on tullut raapusteltua tänne omista touhuiluistaan. Paljon on tähän kesään mahtunut myös meidän miniperheen elämää. Tälle kesälle emme ole tehneet yhtään reissua. Emme ole käyneet edes siellä Harri Hylkeen diskossa heilumassa. Olemme vain hengailleet ja nautiskelleet aikatauluttomista kesäpäivistä. Niin ja tietysti…

…syöneet lähes joka päivä kokonaisen vesimelonin. Juuri tällä hetkellä parhaimmillaan.

…etsineet lähellä sijaitsevan kiinalaisen ravintolan Kung Po-kanasta jokaisen pienenkin sipulinpalasen. Miksi se sipuli on niin iso juttu pikkusankareille?

…hypänneet kolmosesta Kumpulan maauimalassa. F täräytti tänään elämänsä ensimmäistä kertaa ja oli isä niin ylpeä tyttärestään. Pieni rimakauhu meinasi iskeä, mutta hienosti mimmi rohkaisi itsensä ja mallikelpoinen molskautus. Ja pitihän se itsekin vetästä perässä. Pää edellä vielä uskalsin.

…uhmanneet arjen rutiineja. Jos tekee mieli napsia poppareita vielä iltapalan jälkeen, niin onhan se syötävä.

…iloinneet pienestä ihanasta serkkutytöstä, joka on jo todellinen höpöttelijä. F sanoikin, että hän on jo kauan haaveillut, jotta serkku oppii kunnolla puhumaan. Nyt on haave toteutunut.

…tavanneet ihan uusia kavereita. Lapsien avoimuus ja ennakkoluulottomuus ovat kyllä ihailtavia piirteitä. Ensimmäisen tunnin jälkeen ollaan jo järjestämässä yhteisiä yökyläilyitä. Aikuisilla tämä on varsinkin päiväsaikaan hieman harvinaisempaa.

…puhuneet paljon koiran hankinnasta. Asuntoni ruusukultainen bulldoggi saa riittää toistaiseksi.

…käyneet mummolan täysihoitolassa.

Mahtava kesä. Jatku vielä kauan!

-Esko-