Ne yhdeksän tykätyintä

Johan tässä nyt tulee oikein urakalla näitä erinäisten sovellusten vuosiyhteenvetoja. Musiikkipuolelta kirjoittelin juuri hetkinen sitten ja nyt onkin kuvavirran vuoro. Eli Instagramin yhdeksän tykätyintä kuvaa vuonna 2018. @eskokoo :n kuvavirrasta eniten tykkäyksiä keräsivät uudet silmälasit, positiivinen yllätyskirje, karhutatska, aakkoskarkit jne…Tänä vuonna hampurilaiset eivät enää nousseet listalle. Viime vuonna olivat vielä kärkipaikoilla.

Oman elämäni best nine vuonna 2018 menisi lyhyesti jotenkin näin (täytyy kirjoittaa myöhemmin vielä hieman kattavampi raportti):

  • Usko parisuhteeseen palasi.
  • Blogissa myllännyt virus saatiin selätettyä noin puolen vuoden taistelun jälkeen.
  • Fyysinen kunto, terveys ja liikunta-aktiivisuus hyvällä tasolla.
  • Työ on mukavaa ja uuden työparini kanssa homma toimii.
  • Oma asuntoni tuntuu edelleen todella hyvältä sijoitukselta.
  • Kaikilla läheisilläni on terveys tallella.
  • Automatkailu on kääntynyt ihan mukavaksi sosiaaliseksi tuokioksi. Soittelen aina kaverini läpi moottoritietä kuluttaessani.
  • Talous on balanssissa.
  • Naurua ja hymyä riittää.

Toivottavasti nämä yhdeksän hyvää jatkavat elämäänsä vielä vuonna 2019.

-Esko- 

Täysin stressittömät ja osallistujalähtöiset lastenjuhlat

Lastenjuhlat, siinäpä on aihe, josta löytyy tästä maailmasta miljoonia variaatioita. Ei yhtään oikeaa, ei yhtään väärää tapaa järjestää lapsille mukavia tuokioita. Tänäkin vuonna menin omalla linjallani: Ihan tavallinen riittää. Tänä vuonna annoin lähes kaiken vastuun järjestelyistä niille tärkeimmille eli juhliin osallistuville ”asiakkaille”. He ovat jo sen ikäisiä, että osaavat kyllä toimintaa keskenään keksiä. 

Tarjoilut olivat täysin sankarin valitsemia ja kakun hän suunnitteli itse ystävänsä avustuksella. Persoonallisen hieno, mielikuvituksellinen toteutus siitä pakastealtaiden timantista, Dajm-kakusta. Hienoa, hyvä lapset! Ohjelmaa ei organisoitu millään tavalla. Siinäpä osallistujat kokoontuivat sängylleni suunnittelupalaveriin ja viiden minuutin kokouksen jälkeen alkoi todellinen klassikkoleikki, Kyrö. Kyrö on kyllä ohjelmanumero, joka toimii ihan aina. 

Edes 31 (kolmekymmentäyksi) neliötä ei muodostunut ongelmaksi. Avasin oveni ja alueeksi rajautui koko pienkerrostalomme alakerta sekä rappukäytävä. Kenenkään ovikelloa ei saanut soittaa, vaikka tuskinpa mukavat naapurini olisivat tästäkään pahastuneet. Kyröön tuotiin hieman digiloikkaa mukaan ja B(ring)Y(our)O(wn)D(evice)- ajattelu tämän mahdollisti. Valot täytyi sammuttaa ja etsijöillä oli apuvälineenä matkapuhelimen taskulamput. Hienosti toteutettu ja suunniteltu ohjelmanumero, hyvä lapset!

Piilojen loputtua oli aika siirtyä tanssihommiin. Tästä ideasta olen täällä jo aiemminkin vinkannut ja toimi muuten hyvin myös näissä pileissä. Just Dance Now on kyllä melkoisen onnistunut innovaatio. Hienosti tanssittu ja hienosti lainattu puhelinta myös niille pikkusankareille, joiden applikaatio ei toiminut, hyvä lapset! Liikuntatuokion jälkeen oli hyvä rauhoittua ja leikit lähtivät käyntiin. Kuuntelin siinä sivukorvalla, sohvalla makoillessani lasten juttuja. ”Tää vois olla tutkija, joka tutkii ilmastonmuutosta.” ”Mie haluun olla Seppo Räty, Suomen Tohmajärveltä.” Näin on oletettavasti kuulunut minun suustani ollessani heidän ikäisensä osallistuja lastenjuhlissa.

Ei ollut näissä juhlissa Taika-Pasia, ei ollut puoli metriä korkeaa Instagram-ystävällistä kakkua, ei ollut pomppulinnaa. Nämä olivat ihan tavalliset lapsilähtöiset lastenjuhlat.

Mukavaa alkavaa viikkoa! Se on joulu kohta.

-Esko-