Tänään käväisin tuolla Googlen Analytics- palvelussa kurkkaamassa kuinka paljon sivuillani on vierailtu sitten ensimmäisen kirjoitukseni. Tuo niin viisas Google tiesi kertoa, että sivujani on katseltu reilun puolentoista vuoden aikana melkein kolme miljoonaa kertaa. Kolme miljoonaa kuulostaa ainakin minun korvaani aivan järjettömältä luvulta. Hyvä ennenaikainen joululahja, josta jälleen kerran saan kiittää teitä. Teitä, jotka sivuilleni kerta toisensa jälkeen suuntavaat, kiitos. Ostin tänään itselleni heräteostoksena myös toisen joululahjan, ruusukultaisen ranskanbulldogin. Noh, tästä myöhemmin lisää.
Olen tässä matkan varrella kysellyt muutamia asioita teiltä lukijoiltani. Tehnyt omaa pientä lukijatutkimustani. Ensimmäinen olikin melkoisen suora kysymys: Kuka sinä olet? Kommentteja luettuani sain hyvin kuvaa, että suurin osa lukijoistani on naispuolisia. Salaa haluan toivoa, että mukana on myös miehiä. Yksi missioistani on ollut saada miehiä mukaan tänne blogien pariin. En tiedä, kuinka olen mahtanut onnistua? Kyllä kommentteja on tullut myös miehiltä ja se on hienoa se. Työ jatkuu…
Toinen kysymykseni liittyi maantieteeseen. Eli missäpäin maailmaa tämän erikoisen höheltäjän kirjoituksia lueskellaan? Jotenkin se on outoa, että vastauksia tuli aivan ympäri Suomea ja ihan sieltä Ameriikoista asti. Oulu taisi nousta useimmin esiin kommenttikentässä. Sinne täytyisikin matkustaa ensi kesänä. Pannukakkukahvila jätti todella hyvät muistot viime kerralla ja siitä Qstockista on ollut kavereiden kanssa puhetta jo niin monena vuonna. Jos menisi autolla niin näkisi matkalla aika monta paikkaa. Roadtrip siis harkintaan.
Viimeisimpänä tiedustelin mistä olen sinne ruudullesi hypähtänyt? Kyllähän television voima on suuri ja valtaosa on naamaani siellä vastaanottimessa törmännyt. Jäänyt sitä kautta seurailemaan ja hyvä niin. Tiedostan sen toki itsekin, että olen vähän tämmöinen somemaailman “Idols”-henkilö. Ilman Iholla-televisiosarjaa ei voisi haaveillakaan tuommoisista lukijamääristä. Paljon on sen jälkeen tapahtunut. Paljon on tehty työtä avoimesti ja rehellisesti. Uskon ja toivon, että silläkin olisi vaikutusta asiaan. Työ jatkuu…
Tasan viikon päästä on muuten jouluaatto. Kiitos vielä kerran teille kaikille mukavasta ennenaikaisesta joululahjasta!!
Onko joulustressiä? Vai meneekö leppoisissa merkeissä?
-Esko-
// Kuvat: Jere Lehtonen //
Elämäni ensimmäinen kunnon puku. Syyskuussa juhlittiin hyvien ystävieni häitä, joissa sain kunnian toimia bestmanina. Ensimmäistä kertaa elämässäni sain tuon tehtävän hoitaakseni. Onneksi mukana oli kaksi muutakin sankaria samassa roolissa, joten tehtävät jakautuivat hyvin ja suhteellisen tasapuolisesti, painotan sanaa suhteellisen. Pitihän tuohon ikimuistoiseen juhlaan siis pukeutua myös arvokkaasti, painotan sanaa arvokkaasti. Kampin loistavan palvelun Volt-myymälästä päälleni valikoitui Tiger of Swedenin musta puku. Se istui suoraan päälleni, ilman mitään korjauksia. Pakkohan se oli siis napata mukaan. Kyllähän kunnon pukuun joutuu aika paljon sijoittamaan, mutta olkoon se sijoitus tulevaisuuteen. Oikein hoidettuna tällä puvulla pärjää varmasti pitkään.