Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

festivaalikesä

, , , ,

Tämä se on hieman erityyppinen festivaali

19.8.2019

Kutsun sain sukurasitt…hyötynä

Johan sitä kerkesin kirjoittaa, kuinka tämän vuoden Flow-festivaaleilla pääsi iskemään pienoinen festariähky. Vaan eipä se ole vielä suinkaan festivaalikesä loppunut, koska tulevana lauantaina järjestetään Hämeenlinnassa, Katajistonrannassa Mielensäpahoittajan festivaali. Tämä festari poikkeaa kyllä täysin omista kokemuksistani ja uskoisin, että tällä Slow-festivaalilla ei ähkyä pääse tulemaan. Siitä pitää huolen esimerkiksi tarkasti synkronoitu koko festivaalin yhteinen kahvitauko. Aina on hyvä juoda sumpit kaiken kiireen ja hektisyyden keskellä, jopa tämmöisessä kansanjuhlassa.

Tämän kansanjuhlan rakenne on tosiaan hieman erityyppinen, mihin olen vuosien varrella tottunut. Luvassa on kirkkovenesoutua, mato-onkikisaa, lavatansseja, pappamopoajelua ja tietysti elävää musiikkia. Lavalle ei kipua jo tänä kesänä kerran nähty Slipknot valtavine liekkeineen ja efekteineen. Näiden esiintyjien toimintaan ei ole tarvinnut Amerikan presidentin puuttua. Nämä esiintyjät ovat meidän suomalaisten syvien rivien tulkitsijoita. On Mikko Alataloa, Lea Lavenia, Matti Johannes Koivua ja Marion Rungia. Hyvin mielenkiintoinen kattaus, etten sanoisi.

Tämän kansanjuhlan ruokakattaus ei pidä sisällään mitä ihmeellisimpiä tuulahduksia nykykeittiöden uumenista. Luettuani ruokalistan tuli väkisinkin hymy huulille. Ja sehän koostuu seuraavista herkuista:

  • ruskeakastike ja muusi (kastike sisältää knöllejä) Knöllit ovat muuten tuon kastikkeen timantteja.
  • uunimakkara juustokuorrutteella
  • nakit ja muusi
  • voileivät
  • löytyy myös kasvisvaihtoehto

Ruokakojulla tulee kyllä todella vaikea valinta. Kaikkea, kun tekisi mieli ottaa. 

Tähän kansanjuhlaan lähden myös hieman erityyppisellä kokoonpanolla. Mukaan lähtee tyttäreni, isi, äiti ja taitaapa siellä olla puoli sukua paikalla. Kyröjen kokoontumisajot festareilla. En olisi tätä jengiä ehkä Ruisrockiin tai Ilosaareen pystynyt kuvittelemaan, tai miksipä ei? Vaatetustakaan ei tarvitsisi sen koommin pohdiskella. Flanellipaidalla ja karvahatulla pärjäisi vallan hyvin. Kyllä ne eivät kuitenkaan lämpimään loppukesän lauantaihin sovellu. Vaihdetaan karvahattu lippalakkiin ja niillä mennään.

Kyllä minä niin olen iloinen, että Suomen suvi on saanut tämmöisen täysin erityyppisen kesäfestivaalin. Tästä tulee jotenkin mieleeni Jukolan viestin ja erinäisten rokkifestivaalien integraatio. Toivottavasti keli suosii ja kansa löytää paikalle. Itse menen katsomaan ainakin Mallusjoen Miesvoimistelijoiden huikean shown, Matti Johannes Koivun Irwin-tulkintoja ja mikäli festariseura jaksaa, niin olisipa Mikko Alataloakin kiva hetkisen kuunnella.

Lisää tietoa Mielensäpahoittajan festivaalista löytyy täältä! Serkkupoika loi hienon, koko kansan tuttuihin tuntoihin iskevän hahmon, jonka ympärille voi rakentaa jo kokonaisen festivaalin, jes!

Tulkaahan menoon mukaan ja aikamatkalle muistojen Suomeen!!

-Esko-

// Kuvat: Mielensäpahoittajan festivaalin Facebook //

Comments (8)
, , , ,

Aina ne askeleet kuljettaa

12.8.2018

Lippu saatu normaalin media-akkreditoinnin kautta

Mikä on varma merkki siitä, että koulut ovat alkaneet ja todella pitkä loma on takanapäin. Noh, se on Flow-festivaali. Ja niin myös tänäkin vuonna. Perjantaina töiden jälkeen otin pienet päiväunet ja suuntasin kohti Suomen varmasti visuaalisesti hienointa ulkoilmafestivaalia. Juuri tämä “kotikenttäetu” ja jo alkanut arki erottaa Flow:n muista itselleni jo vakioksi muodostuneista festareista. Ruisrock ja Ilosaari saavat aina aikaan hienoisen reissufiiliksen. Riippuen kulkuvälineestä noin puolen tunnin matka kotiovelta ei ehkä saa päätä ihan reissumoodiin. Väliäkö sillä, koska oli jälleen todella mukavat päivät Helsingin Suvilahdessa.

Tänäkään vuonna en ollut perillä ihan kaikista festivaaleilla esiintyneistä artisteista. Noh, Anna Puun ja Olavi Uusivirran tiesin ja olinpa vielä katsomassa tai ainakin kuuntelemassa molempien keikkojakin. Hyvä Suomi! Toistan jo varmasti hieman itseäni, mutta Flow on minulle aina ollut hieman enemmän paikka tavata järjetön määrä tuttuja tyyppejä. Flow on minulle aina ollut hieman enemmän paikka, jossa jokaisena vuonna tekisi mieli syödä ihan jokaista tarjolla olevaa ruokaa. Silti syön lähes aina hampurilaisia tai bataattiranskalaisia. Tänä vuonna maistoin kyllä ystäväni hehkuttaman falafel-lautasen. Hyvää oli, tietysti.

Pari vuotta sitten otsikoin Flow-tekstini, saapuu pimeä. Illan hämärtyessä Flow herää oikeasti eloon. Valaistukset pääsevät oikeuksiina ja kaikki ystävät häviävät ympäriltä. Ja niin kävi tänäkin vuonna. Ja sehän on yksi Flow:n siisteimpiä juttuja. Haahuilla yksinään ympäri todella hienoa aluetta. Pysähtyä viiden metrin välein juttelemaan tutuille ja tuntemattomille. Taustalla jyskyttää basso tasaiseen tahtiin ja ohjailee askeleita mitä erilaisempiin tunnelmiin. On punaista valoa, siniseksi valaistuja puita ja lopulta ne askeleet aina kuljettavat takaisin sinne ystävien luo, aina.

Festarieläin. En ole ihan varma mitä mieltä olen tuosta sanasta. Eilen minua kutsuttiin festarieläimeksi. Siinä vaiheessa on hyvä lopettaa tämä festivaalirumba. Tänään vielä Kimin kanssa vakiot sunnuntaismoothiet ja pyörimiset. Sitten onkin aika pitää jälleen vuoden tauko ja palailla ensi kesänä taas asiaan.

Kiitos festivaalikesä 2018!

-Esko-

Comments (0)

Categories

Archives