…ja muuten tapahtuu!

Festivaalikesä alkaa olla Suomessa kuumimmillaan. Kirjaimellisesti näin, koska kurkkasin eilen tulevan Ruisrockin sääennustetta. Sehän näytti jälleen aivan älyttömän upealta. Täydessä helteessä tullaan toivottavasti Ruissalossa ensi viikonloppuna tanssahtelemaan. Ja kyllä muuten Suomen suvessa tapahtuu kesäkuukausina.

Esimerkiksi tänä viikonloppuna Iltasanomien mukaan noin 170 000 ihmistä viettelee erinäisiä tapahtumia ulkosalla. On Provinssirockia Seinäjoella, Suviseurat Äänekoskella ja Pridet Helsingissä. Menneellä viikolla olikin mukava tepastella Helsingin keskustassa sateenkaarilippujen liehuessa ympärillä. Helsingin Pride-viikko huipentuu tänään lauantaina suureen kulkueeseen, joka kerää varmasti keskustan aivan täyteen ihmisiä. Ja hyvä niin.

Kesäkuuhan tuossa on jo hurahtanut ja todella leppoisaa on ollut. Pikkumimmin kanssa olemme touhuilleet, Tallinnassa ja Berliinissä on käyty. Sitten vain olen ollut ja huilaillut. Tänään saavuimme mummolaan Lahteen, koska täällä emme ole vielä kertaakaan ehtineet vierailla. Ja kyllä oli mummo ja pappa mielissään, kun pikkusankari juoksi heittämään molemmille kesäiset jättihalaukset. Itsekin olin todella mielissäni, koska pöydässä odotti valmiina paistettua lohta, parsakaalia ja mummon erikoisreseptillä (kuohukerma) valmistettua kananmunakastiketta.

Viikon päästä tähän samaiseen aikaan minäkin pääsen kantamaan oman korteni kekoon tänne vilkkaaseen festivaalikesään. Se on jo Ruisrock täydessä käynnissä ja kyllä tämä poika vain niin nauttii siitä ihmispaljoudesta ja taustalla pauhaavasta musiikista. Siitäpä mennään viikolla eteenpäin ja tanssipaikka vaihtuu Joensuun Laulurinteelle ja Ilosaarirockiin. Oman sooloaikani kesän kaksi timanttiviikonloppua tuloillaan.

Oletteko osallistuneet tai osallistumassa kotimaisiin kesätapahtumiin?

Viikonloppuja!

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen //

Se oli semmoinen Flow

Huhheijjaa. Nyt se on sitten virallisesti ohi. Festarikesä 2017. Kiitos ja kumarrus. Vuosi aikaa huilata ja sitten taas mennään. Nyt on aika kääntää katseet alkaneeseen arkeen. Arkeen, joka on ollut jo ihan tervetullut. Tervetullut oli kuitenkin myös viikonloppuna järjestetty Flow-festivaali. Festivaali, joka piti tänä vuonna sisällään kyllä melkoisia tapahtumia.

Jos ei suurimmaksi, niin ainakin puhutuimmaksi asiaksi nousikin ihan uusi pääesiintyjä, joka tuli aivan puskista. Putsasi pöydän ja lopetti koko festarin hetkeksi. Onneksi järjestäjät olivat kartalla tämän Klaaran liikkeistä. Asiallista, nopeaa ja järkevää toimintaa heiltä. Kyllähän tuo Klaara kuitenkin muutti lauantai-illan kuin aavefestariksi. Sadetakeissa, kaukaisesti haamuilta näyttäneitä ihmisiä vaelteli edestakaisin. Hyväntuulisia haamuja, joita ei myräkkä juurikaan lannistanut.

No, mutta se siitä Klaarasta. Toivottavasti ei esiinny Suomen festivaalikesässä enää ensi vuonna. Flow on itselleni tapahtuma, joka muistuttaa aina siitä, että työt ovat juuri startanneet. Tämän takia Flow on minulle enemmän vain fiilistelyfestari. Alueella on mukava pyöriä. Syödä hyvin, katsella ihmisiä ja ihastella visuaalista kauneutta. Tänäkin vuonna tein useasti niinsanottuja soolojuoksuja.

Lähdin vain kävelemään yksin ympäri aluetta. Menin seisoskelemaan jonnekin nurkkaukseen nauttimaan tunnelmasta. Kuulostaa varmasti erikoiselta, mutta jollain tavalla nautin siitä. Sunnuntaina vein tämän sooloiluni niin pitkälle, että lähdin festareille yksin. Harvemmin sitä lähtee festareille yksin ykköstavoitteenaan löytää herkullista ruokaa. Tänä vuonna sitä löytyi Beergerin burgeritiskiltä. Söin siellä kolme kertaa, ah.

Perjantaina olin Flowssa ensikertalaisen kanssa, joka sai ostettua lippunsa täysin yhtäkkiä ja yllättäen. Ohessa siis elämänsä ensimmäistä kertaa ex-temporena Flow-festivaaleilla käyneen tunnelmia:

” Flow:ta mainostettiin minulle etukäteen parhaana ja kauneimpana festarina (tai ainakin kaupunkifestarina) ikinä, joten odotukset olivat kovat. Voin sanoa, että odotukset täyttyivät. ”

” Ihastuin Flow:n valokollaaseihin rakennusten seinissä ja katoissa. Erinäisten teemabaarien sisustukset ulkotiloissa olivat upeita ja sisälle ei tarvinnut edes mennä perjantaisen hienon sään johdosta.”

” Musiikkivalikoima on Flow:ssa, hmm, erikoista? Erityistä? Erityisen erikoista. Perjantaina taisi esiintyä ehkäpä kaksi artistia, jotka tiesin ennestään. Toisen näistä halusin nähdä enemmän kuin mielelläni. Pelkästään London Grammarin näkeminen livenä kruunasi perjantaini. Niin ja ympärillä vallinnut rento ilmapiiri ja se yksi sydänvalokollaasiseinä.”

” Ensi vuonna uudestaan.”

Se oli semmoinen Flow-festivaali. Leppoisa ja mukava.

-Esko-