Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

kiitos

, , , , ,

Melkein kolme miljoonaa, siis kolme miljoonaa!

17.12.2017

Tänään käväisin tuolla Googlen Analytics- palvelussa kurkkaamassa kuinka paljon sivuillani on vierailtu sitten ensimmäisen kirjoitukseni. Tuo niin viisas Google tiesi kertoa, että sivujani on katseltu reilun puolentoista vuoden aikana melkein kolme miljoonaa kertaa. Kolme miljoonaa kuulostaa ainakin minun korvaani aivan järjettömältä luvulta. Hyvä ennenaikainen joululahja, josta jälleen kerran saan kiittää teitä. Teitä, jotka sivuilleni kerta toisensa jälkeen suuntavaat, kiitos. Ostin tänään itselleni heräteostoksena myös toisen joululahjan, ruusukultaisen ranskanbulldogin. Noh, tästä myöhemmin lisää.

Olen tässä matkan varrella kysellyt muutamia asioita teiltä lukijoiltani. Tehnyt omaa pientä lukijatutkimustani. Ensimmäinen olikin melkoisen suora kysymys: Kuka sinä olet? Kommentteja luettuani sain hyvin kuvaa, että suurin osa lukijoistani on naispuolisia. Salaa haluan toivoa, että mukana on myös miehiä. Yksi missioistani on ollut saada miehiä mukaan tänne blogien pariin. En tiedä, kuinka olen mahtanut onnistua? Kyllä kommentteja on tullut myös miehiltä ja se on hienoa se. Työ jatkuu…

Toinen kysymykseni liittyi maantieteeseen. Eli missäpäin maailmaa tämän erikoisen höheltäjän kirjoituksia lueskellaan? Jotenkin se on outoa, että vastauksia tuli aivan ympäri Suomea ja ihan sieltä Ameriikoista asti. Oulu taisi nousta useimmin esiin kommenttikentässä. Sinne täytyisikin matkustaa ensi kesänä. Pannukakkukahvila jätti todella hyvät muistot viime kerralla ja siitä Qstockista on ollut kavereiden kanssa puhetta jo niin monena vuonna. Jos menisi autolla niin näkisi matkalla aika monta paikkaa. Roadtrip siis harkintaan.

Viimeisimpänä tiedustelin mistä olen sinne ruudullesi hypähtänyt? Kyllähän television voima on suuri ja valtaosa on naamaani siellä vastaanottimessa törmännyt. Jäänyt sitä kautta seurailemaan ja hyvä niin. Tiedostan sen toki itsekin, että olen vähän tämmöinen somemaailman ”Idols”-henkilö. Ilman Iholla-televisiosarjaa ei voisi haaveillakaan tuommoisista lukijamääristä. Paljon on sen jälkeen tapahtunut. Paljon on tehty työtä avoimesti ja rehellisesti. Uskon ja toivon, että silläkin olisi vaikutusta asiaan. Työ jatkuu…

Tasan viikon päästä on muuten jouluaatto. Kiitos vielä kerran teille kaikille mukavasta ennenaikaisesta joululahjasta!!

Onko joulustressiä? Vai meneekö leppoisissa merkeissä?

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen //

Comments (10)
, , , ,

Support your Suomi

6.12.2017

#suomi100, #thisisfinland ja tänään on se päivä, joka on näyttäytynyt omassa arjessani työni kautta lähes päivittäin. Sata päivää sitten polkaistiin käyntiin sata päivää sataan- teema koulullani. Pete Parkkonen aloitti teeman jo hieman aiemmin, tai ehkä hänen kappaleensa ei suoranaisesti liity rakkaan kotimaamme arvokkaaseen juhlavuoteen. Kohta sataa. Lunta siellä onkin yöllä satanut ja selkeällä, pikkupakkasella varustetulla päivällä haluaa se muinaisuskontomme suurin Ukko Ylijumala Suomen syntymäpäivää juhlistaa. Hyvin on päivän valinnut kolmisen viikkoa kestäneen pimeän jakson jälkeen.

Ajelin eilen Lahteen tervehtimään vanhempiani ja matkan varrella vein kynttilän isovanhempieni haudalle. Siinä oli hautakivessä vierekkäin pappani ja mummuni nimet. Pappa oli syntynyt vielä Venäjän vallan alle vuonna 1913 ja mummu itsenäiseen Suomeen vuonna 1922. Hyvin erilaiseen maahan he syntyivät. Eilen katselimme isäni kanssa Suomen suurimpia etkoja televisiosta ja hän muisteli kuinka tasan viisikymmentä vuotta sitten kuskasi pappaa ja mummua Linnan juhliin. Isoisäni oli hyvin tarkka jokaisesta markastaan ja eihän nyt Kekkosen juhlavastaanotolle taksilla voi mennä, ei. Kovat oli ruuhkat kuulemma jo silloin ja kovat ne ovat varmasti tänäänkin Presidentinlinnan läheisyydessä.

Itse olen saanut syntyä turvalliseen maahan. Syntymästäni saakka olen saanut ympärilleni lämpimän peitteen ja huolenpitoa. Niin läheisteni kuin kotimaammekin toimesta. Hampaani on tarkastettu. Niitä punaisia tabletteja annettu, jotka aina paljastivat jos oli kiire välitunnille pelaamaan jalkapalloa. Oppia on annettu ja rikkoutuneet paikkani on parsittu kuntoon. Itse olen saanut olla puolen metrin päässä todistamassa pienen ihmisen syntymää turvalliseen maahan. Heti syntymästään saakka sai hän ympärilleen lämpimän peitteen ja huolenpitoa. Seitsemän vuotta sitten tänä samaisena päivänä tämä pieni ihminen pääsi ensimmäistä kertaa omaan (vuokrattuun) kotiin, lunta pyrytti. Seitsemän vuotta myöhemmin tämä pieni ihminen on toisessa kodissaan, lunta pyryttää.

Suomi on hieno maa ja olen onnellinen, että olen saanut syntyä Suomeen. Olen onnellinen, että lukioaikoina tytöistä ja punk-musiikista kiinnostunut laiskimus on saanut mahdollisuuden opiskella akateemisen loppututkinnon. Olen onnellinen, että tyttärelläni on mahdollisuus käydä koulua ja tehdä tulevaisuudessa juuri niitä omia valintojaan. Toteuttaa omia haaveitaan. Sen tämä maamme mahdollistaa ja se on hienoa se! Nyt minä valitsen yhden hienoimmista teoksista. Se on ehdottomasti Sibeliuksen Finlandia. Sibelius itse ajatteli merkkiteostansa vain orkesteriversiona, mutta kuitenkin totesi: ”Jos kansa kerran haluaa laulaa, niin laulakoon…” Laitetaanpas soimaan, laulettuna versiona. Club for five haluaa laulaa, niin laulakoon…Kaunis video ja tulkinta. Kyllä tuossa herkistyy.

Suomihenkilö, onnnnneeaaaa!!!!

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen //

 

Comments (2)