Uusi tuttavuus, tämmöistä en ollut vielä koskaan syönyt

Tänään oli tarkoitus kirjoitella ihan muista hommista, mutta sitten eteeni ilmestyi tuttuakin tutummassa Naughtybrgrissa todella erikoinen hampurilainen. Olen ollut kohta kuukauden leipä- ja aika monessa muussakin pannassa, heh ja pyrkinyt noudattamaan ketogeenista ruokavaliota. Tilasin vakiohampurilaiseni ilman sämpylöitä. Leivän tilalle oli innovatiivisesti laitettukin ihan perinteiset salaatinlehdet. Niinsanottu hampurilainen salaattipedillä. Instassa näin tästä kuvan ja olihan se mentävä maistamaan. Oli ihan mielettömän hyvää ja tästä olikin pakko heti tännekin naputella.

En tiedä tarjoillaanko missään muualla tämmöistä erikoisuutta? Kampista saa purilaisia ”avokadosämpylöillä”, mutta salaatinlehtikattoa ja lattiaa en vielä missään muualla ole nähnyt. Tässäpä siis oivaa vinkkiä myös ihan kotikokeillekin. Salaattia sämpylän tilalle. Toimii hyvin ja purilainen pysyy oikein moitteettomasti kasassa. Raikas uusi tuttavuus vegaanisten burgereiden ja muiden variaatioiden kiehtovaan maailmaan. 

Tänään oli tuon hampurilaisen lisäksi myös lähes täydellinen sunnuntai. Juhlissa ei tullut viikonloppuna juostua. Matolla sitäkin enemmän. Tekee välillä todella hyvää, siis molemmat juoksemiset. Menimme ystäväni Ollin kanssa aamusta Espoonlahden Fressille, jossa vierähtikin kolmisen tuntia. Siihen sisältyi hierontatuolia, Neurosonic-rentoutumista ja tietysti infrapunasaunaa. Kuntosalin jälkeen autooni istahti kaksi todella pirteää ja hyväntuulista kaverusta. Lähti kyllä päivä melkoisen hyvin käyntiin. Voi, kun jokaisen päivän voisi aloittaa samalla tavalla. Tai voisihan sitä, mutta täytyisi laittaa vekkari soimaan aikasen ajoissa.

Niin ja tietysti niitä lumitöitä. Niitä on tullut tänä talvena tehtyä melkoisen reippaasti. On kyllä sanottava, että on erittäin miellyttävää hyötyliikuntaa. Saa olla ulkona ja samalla saa pienoisen hien päälle. Joskin tänään tuo lumi oli todella raskasta. Ja eiköhän tuo alkaisi pikkuhiljaa riittämään, vaikka kuinka hyvää liikuntaa olisikin. Monesti tuolla keskustassa ajellessa ihmettelee niitä autoja, jotka ovat lähes kokonaan lumen peitossa. Näinköhän ne siellä odottelevat kevätauringon saapumista? Jälleen saa olla kiitollinen pihamme autopaikoista. 

Miltäpä näyttää salaattipurilainen? Ja, onkos tullut lumitöitä puskettua?

Hauskaa iltaa!!

-Esko-

Kinderkakku, nyt minä sen tein!!

Minusta on varmasti monelle välittynyt kuva, etten ole varsinaisesti mikään matadori tuolla keittiön puolella. Pääsiäisenä 2018 ajattelin, että nyt teen poikkeuksen. Parikan Sara aikoinaan sai minut hurahtamaan Kinderkakkuun. Jostain hänen videostaan sen bongasin ja vaikka kuinka olen yrittänyt heille päästä sitä haukkaamaan, niin ei ole vielä kutsu käynyt…:) Tehdään sitten perhana itse! Googlailin useita ja useita eri reseptejä. Hankin tarvikkeet ja eikun hommiin. Vähän jouduin kysymään apua ystävältäni Ollilta, jonka kanssa jo aikanaan Marianne-kakkua värkkäiltiin.

Onneksi Olli oli unohtanut meille kakkuvuokansa, joten se helpotti hommia huomattavasti. En ole koskaan aiemmin tehnyt itse minkäänlaista kakkua pohjasta lähtien itse. Valmiista kakkupohjasta olen joskus mansikkakakun tehnyt. Kermavaahdot pursutin päälle siitä kaikille tutusta sinivalkoisesta painepakkauksesta. Nyt oli siis jännittävät paikat edessä. Päätin, että onnistun ja hommien lähtiessä liikkeelle kaikki soljui kuin itsestään. Pohja onnistui ihan mielettömän hyvin. Juuri sopivasti kosteutta ja kuohkeutta. Tätä aluksi pelkäsin kaikista eniten. Kananmunien temperointi oli kaiken aa ja oo.

Täytettä tekiessäni Googlen apukokki oli kovassa käytössä. Ainesosia katsoessani pyörittelin monta kertaa päätäni, että tuosta tulee kyllä aivan ällömakea. Aivan, kuten ajattelin silloinkin, kun Jukan kanssa teimme leivitettyjä Marseja rasvakeittimessä. Ei, nekään olleet yhtään liian makeita ja eipäs ollut tämä täytekään. Koko komeudenhan kruunasi visuaalinen näyttävyys. Siinä onnistuin mielestäni aivan täydellisesti. Ja maku!! Täysi kymppi. Tähän äitini sanoisi vakiolauseensa: ”Mihin mahaan sinä Esko oikein syöt?” No, jälkiruokamahaani tietysti.

Aprillia, aprillia!! Tuo aivan mieletön kakku oli Liisan äidin ja hänen siskonsa tekemä. Jotkut ne vaan osaavat. Kiitos teille, iso kiitos. Oli aivan taivaallista ja elämäni ensimmäinen kosketus Kinderkakkuun. Kyllä kannatti odottaa.

Pitäisikö sitä itsekin joskus kokeilla? Ehkäpä tyydyn vain maistajan rooliin.

-Esko-