Näitä ei ehkä sinne Tinderin esittelyteksteihin kannata kirjoitella

Ei ole vielä eXrate sovellusta Play-kaupassa näkynyt. Mikä ihmeen eXrate? No siihen voi tutustua tässä kirjoituksessa. Tätä joudutaan ehkäpä vielä hetkisen aikaa odottelemaan. Minkäköhän moiset arviot itsestä tuonne kirjoiteltaisiin? Eilen meillä oli oikein hyvät juttutuokiot yhden naispuolisen ystäväni kanssa ja jotain kautta keskustelut johtivat ärsyttäviin piirteisiin, jotka ovat jossain syvällä minussa. Tiedostan ne itsekin ja eihän seuraavista nyt voi millään tasolla kovinkaan ylpeä olla. Vapaaseen kommenttikenttään eXratessa kohdalleni kirjoitettaisiin oletettavasti (varmasti) ainakin joitain seuraavista asioista.

  • Puhuu usein päälle ja ei malta kuunnella toisen ihmisen juttua loppuun asti. Tätä olen yrittänyt petrata. Hieman tässä osoitan syyttävällä sormella perhettäni. Kaikilla on aina mukamas niin paljon asiaa, että on sanottava nyt ja heti. Kakofonisia hetkiä nakkikeiton ja lihapullien ympärillä jo kirkkaasti yli kolmekymmentä vuotta. Ei sitä hetkessä korjata.
  • Kävelee aivan liian nopeasti ja kanssakulkijan on vaikea pysyä perässä. Totta, kävelen usein noin puoli metriä edellä. Itsestäni se tuntuu ihan luonnolliselta. Kanssani hieman vähemmän aikaa viettäneiden kanssa ei ehkä ihan yhtä luonnolliselta. Tässä asiassa kohdistan katseitani geeniperimääni. 189,5 cm pitkässä varressa on luonnollisesti aika pitkät jalat ja askelpituus on pitkähkö. Ei, tämä selitys ei mene läpi. Hidasta poika, hidasta.
  • Möllöttäminen, mikä ihmeen möllöttäminen? Tätä en itse kyllä aina edes huomaa. Kahviloissa ja ravintoloissa katseeni hakeutuu kuulemma helposti ympärillä olevaan toimintaan ja tapahtumiin. Möllöttämisen maksimointina teen tätä vielä suu auki. En kyllä ihan allekirjoita kyseistä toimintaa ja saattanee tuntua seuralaisesta hienoisen vaivaannuttavalta. Ja, sitten vielä ihmettelen niitä yksinäisiä sunnuntai-iltoja.
  • Ribsien sekä siipien ”barbaarimainen” nauttiminen. Miten niitä muka muuten voi syödä, kun suurella ja innostuneella intensiteetillä? On muuten ehkä huonointa ensitreffiruokaa ikinä. Eihän kovin moni kehtaa uudelle ihmiselle sanoa, että sinulla on muuten lihanpala etuhampaiden välissä ja parrasta valuu vähän medium-vahvuista siipikastiketta. Jos joku siitä mainitsee ja perään vielä pusut moiskauttaa niin tuskin jää vain ensitreffeiksi. 
  • Asiasta toiseen hyppääminen valoakin nopeammin. Keskusteluissani saatetaan käsitellä vähintään seitsemän eri aihepiiriä noin kymmenessä sekunnissa. Toinen on vasta siinä oman juttunsa virkkeen puolivälissä. Tämä asia on oletettavasti osittain saanut vaikutuksia arkityöstäni, jossa päivittäin opepöytäni edessä on kymmenen innokasta lapsukaista ja kaikille yrität olla läsnä mahdollisimman hyvin. Joku kertailee Sebastian Ahon maalikarkeloita ja toinen kysyy voisiko näyttää kuvan luppakorvakanistaan, kolmannella on nollaseiska lyijy lopussa ja viivotin katkennut ”vahingossa”.
  • Ja palataanpas tähän kävelyyn, romanttiseen kävelyyn. Itselleni on todella vaikeaa kävellä käsi kädessä. En edes tiedä miksi se tuntuu kohdallani niin vaikealta? En ole myöskään kovin suuri hempeilijä tuolla julkisilla paikoilla. Ei sitä hämähäkissä tarvitse elokuvateatterissa istua, mutta vähän olisi tässä kohdallani petrattavaa. Näin syvällisenä analyysina. Kodissani ei tuo läheisyys ole näyttäytynyt koskaan kovinkaan suuresti ja liekö on pikku-Eskon parisuhdemallioppaasta juuri tuo sivu repetytynyt irti.

En tiedä kannattaisiko näitä ainakaan sinne deittisovellusten esittelyteksteihin kirjoitella. Tai sitten samointein vain kaikki peliin. Ei tule sitten kenellekään yllätyksenä. Tämmöinen käänteinen sinkkuCeevee. Ja tämän(kin) kirjoituksen jälkeen ihmettelen edelleen parisuhdestatustani. Suu auki, möllöttäen.

Mukavaa iltaa!!

-Esko-

/// Kuva: Markus Suntila ///

Miten Tinder toimii? Sinkulla on ongelma

Miten Tinder toimii? Tämä kysymys löytyi vuoden 2018 haetuimmista asioista Googlesta. Niin, että miten se toimii. Jos tähän vastaisi keski-ikäistyvä sinkkumies Länsi-Helsingistä. Ihan ensimmäisenä vinkkinä voisin sanoa, että älä käytä sitä ainakaan, kuten minä käytän. Olen varmasti yksi tämän maan huonoimmista ja rasittavimmista kyseisen sovelluksen käyttäjistä. En oikeastaan tiedä miksi edes olen siellä. No, kun olisihan se outoa jos pääkaupunkilainen sinkku ei liekkisovelluksesta löytyisi. 

En ole kovinkaan innokas keskustelija. Ajoittain en edes vastaa minulle esitettyihin kysymyksiin ja tervehdyksiin. Toimisinko näin kasvotusten, oikeassa elämässä? No, en varmasti. Sovelluksesta on tullut enemmänkin ajanvietettä. Selailee ihmisiä edestakaisin. Tai siis oikealla tai vasemmalle. Tuntuu pahalta, että ajatusmalli on tämmöinen. Tinderissä on oletettavasti paljon ihmisiä, jotka ovat siellä oikeasti tosissaan etsimässä itselleen mahdollista loppuelämän kumppania. Ja sitten siellä roikkuu tämmöinen urvelo mukamas hauskalla esittelytekstillään ja tarkasti valikoiduilla valokuvillaan. 

Mahdollisille Tinder-treffeille lähtiessä ennakko-olettamus on jo valmiiksi kielteinen ja koko yritys on pään sisällä tuomittu epäonnistumaan. Tapaamista lähestyy mahdollisten ongelmien kautta, kun ajatusmallin tulisi olla nimenomaan päinvastainen. Onpa kiva mennä ja onpa mahtava tavata uusia ihmisiä. Niin, onhan Tinder paikka, jossa on mahdollisuus päästä keskustelemaan uusien ihmisten kanssa. Jotenkin tuntuu, että olisi sovelluskehittäjien kuitenkin aika keksiä jo jotain uutta. Tai ennemminkin palata vanhaan. 

Monen olen kuullut sanoneen, myös itseni, että luotan ja uskon yllättäviin kohtaamisiin. Niin minäkin haluan uskoa, mutta eipä ole liiemmin näitä yllättäviä kohtaamisia kohdalle osunut. En tykkää notkua joka viikonloppu baareissa. Eivätkä ne ehkä ole niitä yllättävien kohtaamisten paraatipaikkojakaan. Nämä nollaneljän törmäykset lienee menevät eri kategoriaan. Tähän kauppajonoteoriaan olisi mukava uskoa, mutta tapahtuuko semmoisia koskaan?

Saduissa tai kalajuttujen kaverina? Ja, miten vastakkaisen sukupuolen edustaja mahtaisi reagoida, jos tämmöinen partasuu menisi proteiinijuomat ja valmiskaurapuurot korissaan kysymään mahdollisia kahvitteluja tai kajakkimelomistapaamisia? Joko kulman takana irtokarkkiosastolla varastoja täydentävä raamikas elämänkumppani antaisi pahoja katseita tai sitten hän olisi vaivaantuneesti hiljaa ja vaihtaisi kassajonoa. Entäs jos kuitenkin?

Sanoisi, että olipa rohkea ja mukava lähestyminen. Itse muistan vuosia ja vuosia sitten erään tapahtuman. Matkustin linja-autolla suihkunraikkaana ja uutta hajuvettä suihkutelleena. Jäin Kampissa pois bussista ja yhtäkkiä minut juoksi kiinni naispuolinen henkilö. Koputti olkapäähän ja sanoi, että ei mulla muuta, mutta sulla on todella hyvä tuoksu. Pieni ja iso asia. En siis ottanut tilannetta mitenkään avio- tai avoliittohakemuksena, vaan ainoastaan todella kivana kohteliaisuutena. Tuommoiset harvinaiset ja epäsuomalaiset asiat jäävät kyllä hyvin mieleen. 

Ottaisikos tässä vuoden 2019 tavoitteeksi, että olisi rohkea ja menisi oikeasti ihan arkena, keskellä kirkasta päivää juttelemaan jollekin ihmiselle. Sanoisi edes jonkun pienen kohteliaisuuden, toivoen, että se jättäisi yhtä hyvät muistot kuin itselleni noin kymmenen vuotta sitten tapahtunut tuoksuepisodi. Sinkulla on ongelma. Tinderiin on alkanut kyynistyä ja suuta ei saa auki kauppajonossa. Rohkeutta poika, rohkeutta! Niin ja avoimin mielin, mahdollisuuksia antaen.

Tosi kaunis päivä ollut tänään ja sinulla on tosi hyvät ostokset. Laitatko muuten tuon juuston päälle vai alle?

-Esko-

// Kuva: Jere Lehtonen //