Vieläkö olet sinkku? Vientiä sulla varmasti riittää…

Täällä minä odottelen ottajaani kaltaisteni seurassa. Ovat minut tämmöiseen ihmeelliseen lokeroon laittaneet ja tarrallakin merkanneet. Ihan, kun ei meitä muuten huomaisi. Aika kypsiä olemme tähän tilanteeseen. Se alkaa jo varmasti hieman ulospäinkin näkymään. Ne tuoreet tertut ympäriltä viedään sinne sisustuslehtikotien Aalto-vaaseihin. Meidät asetetaan tänne nikotiinipurukumien alapuolelle odottamaan, josko joku tupakoinnin lopettamista harkitseva nappaisi yhden meistä ihan vain pahinta makeanhimoaan tyydyttämään.

Ja tuo mainoslause: Älä jätä meitä yksin. Perään on vielä naputeltu näppäimistöltä yhdistelmä: kaksoispiste ja alt 8, josta muodostuu automaattisesti surunaama. Kyllä olisi voinut alt 9:llä lähteä liikkeelle. Mainoslauseeksikin olisi paremmin sopinut esimerkiksi: Nappaa tästä mukaan valmis ja maukas yksilö. Ei sitä tertusta putoamista nyt tarvitse enää yhtään enempää surkutella ja sääliä. Pitääkö olla huolissaan? Terveisin! Sinkkubansku, 20 snt.

Sinkkubansku, älä murehdi. Kyllä sinut vielä joku sieltä mukaansa nappaa ja oikein hyvän terveellisen banaanipannarin sinusta paistelee. Niihinhän sopii tietääkseni parhaiten juuri hieman ylikypsät yksilöt. Ja, että taas lähti hieman mielikuvitus laukkaamaan, kun kuvan sinkkubanskuista näin ystäväni Instassa. Kiitos vaan inspiraatiosta ja kuvan välittämisestä. Jos minä sinkkubanskuihin jossain törmään, niin ihan varmasti ostan ja syön suurella ylpeydellä.

Olin juuri eilen lukenut Pesojoonaksen oivan kirjoituksen tästä samaisesta aihepiiristä. On muuten tyylikäs kaveri ja todella taitava kirjoittaja. Pari kertaa olen tähän heppuun törmännyt ja vieläpä oikein mukavalta tyypiltä vaikuttaa. Tänään sitten tuli eteeni nämä sinkkubanaanit, joten olihan se minunkin tästä elämänvaiheesta naputeltava. Ajoittain tämä sinkkuus tuntuu oikein hyvältä elämäntilanteelta ja ajoittain tämä tuntuu samalta kuin tuolla lokerossa olevalla banaanilla. Vaiherikas tilanne ja itse kyllä uskon, että tämä on vain yksi pysäkki elämässäni. Pannareita varmasti vielä joskus paistellaan, kypsät yksilöt.

Ja loppuun vielä viikonloppuna erään kaverini (jota en ollut nähnyt aikoihin) kanssa käyty keskustelu. Hän kysyi minulta, jotta vieläkö sinä olet sinkku? Vientiä sulla varmaan riittää? Kyllä olen ja tämä jälkimmäinen kysymys ei mennyt kyllä sitten yhtään maaliin. Pitääkö olla huolissaan?

Terveisin! Keski-ikäistyvä Sinkkubansku.

Sopisi muuten hyvin esimerkiksi langattoman verkon nimeksi. Nehän ovat usein hienoisen erikoisia.

Hauskaa pakastuvaa viikkoa!!

-Esko-

Helsinkiläisen sinkkumiehen subjektiivinen kokemus

Se on se sinkun sunnuntai-ilta. Jos vertaa parisuhteiden ja sinkkuelämän viikonpäiväskaalaa, niin kyllähän suurimmat variaatiot löytyvät ehdottomasti sunnuntaista. Sunnuntait ja varsinkin illat näin singlenä ovat kyllä ajoittain aivan todella tylsiä. Ja maksimoidaanpas vielä entisestään. Ulkona on säkkipimeää ja kalseaa. Ei edes se lenkkipolku jaksa loputtomiin kiinnostaa. Juuri tällä hetkellä kiinnostaisi laittaa sauna päälle. Ostaa saunajuomat kahdelle. Laittaa omenakaurapaistos uuniin ja saapua saunanraikkaana sitä nautiskelemaan. Yksin siitä jää ainakin kolmasosa syömättä. Ja olenko edes harkinnut tekeväni yksin suurta herkkuani omenakaurapaistosta, en ole, en.

Miten juuri sunnuntai-iltaisin iskee semmoinen olo, että kaikki muut elävät onnellisissa ja harmonisissa parisuhteissa? Hyggeilevät (en pidä sanasta) kotona kääriytyneinä ornamenttikuvioituun vilttiin. Jaloissa beiget villasukat ja käsissä lämpimät kaakaot täydellisesti vaahdotetulla maidolla. Vai onkohan se ihan semmoista? No, toivottavasti mahdollisimman monella olisi. Vaikka tässä elämä pääosin hymy huulilla rullaileekin, niin kyllähän aina ajoittain iskee hyvin vahvasti olo, että olisipa tuossa vieressä joku jonka niskahiuksia pyöritellä ja huonoille jutuille naureskella.

No, onhan se nyt ihan suoraan sanottava. Läheisyys ja toisen ihmisen kosketus on asia, joka antaa elämälle juuri sen viimeisen silauksen, joka tällä hetkellä puuttuu. Tai tämä on ainakin tämmöisen helsinkiläisen sinkkumiehen subjektiivinen kokemus. Lenkkipolku paikkaa paljon, ei tätä. Kunnon puinnit ystävien kanssa paikkaa paljon, ei tätä. Siivet, jotka Patrik Laine mainosti finaaliin paikkaa paljon, ei tätä. Puolen tunnin toiveikas kierros Tinderissä paikk…Ei, olen maailman huonoin Tinder-mies ja saanut siitä myös palautetta. Otan tämän palautteen vastaan suoraselkäisesti ja ymmärtäväisesti.

Tässä alkaa taas iskemään päälle se syksyinen kyynisyys ja jopa naurettava itseinho. Tulen varmasti viettämään elämäni kaikki sunnuntai-illat näin? Kaikki muut, mutten minä? Mikä minussa on vikana? En jaksa edes lähteä tapaamaan ketään, niistä kuitenkaan mitään tule. Olen jaksanut uskoa, että kyllä se joku jostain eteen tupsahtaa, kun sitä vähiten odottaa. Kauan sitä vähitenodottamista tarvitsee odottaa? Aah, nyt tämä alkaa kuulostamaan jo hienoisen epätoivoiselta. Ei Esko, ei semmoiseen tarvitse vaipua. Se on vain hieman tummanpuhuva marraskuinen sunnuntai-ilta meneillään.

Hauska viikonloppu takana, mutta ei olisi pitänyt kuunnella Herkimmät suomalaiset biisit- soittolistaa Tampereelta ajellessa. Nostaa miehelle tunteet pintaan…:)

Kivaa alkavaa viikkoa!!

-Esko-

// Kuvat: Amanda Aho //