Tag: sinkku

Posted on

Voihan sinkunsinkku!! Missä on ne yli-ihmiset?

Sunnuntaina marssimme uimaan lempiuimahalliimme Hollollaan. Siellä punatiilisen kahvion seinässä silmääni iski iltapäivälehden lööppi, joka käsitteli digideittailua. Kuinka digideittailu on mullistanut puolison etsinnän. Vain yli-ihminen kelpaa. Tästähän minäkin olen täällä kirjoitellut, että ihan höpöksi on mennyt, itsellänikin. Vai, että yli-ihminen. Ei, ei todellakaan tarvitse olla. Ihan hyvin riittää että…

…lauluääni on kuin Jenni Vartiaisella. Ukulelen säestyksellä voisi aloittaa ne sunnuntain hitaat aamut.

…on Tarja Halosen hillittyä huumoria, Linda Liukkaan innovatiivista älykkyyttä ja Niina Lahtisen räväkkyyttä.

…rakastaa kesäisiä festivaaleja.

…ei aloita joulunviettoa vielä lokakuun puolessa välissä.

…syö kalkkunanakkeja kylmänä. Suoraan paketista.

…silittää ohimennessään. Siis minua…

…siivoaminen hänen kanssaan tuntuu juhlalta.

…niin ja tiskaaminen, käsin.

…ei laita pakasteita pieneen pussiin.

…tulee lasten kanssa toimeen, heittelee kauppakeskuksissa kärrynpyöriä ja seisoo päällään lukiessaan iltasatua.

…ymmärtää todella huonoa huumoria.

…antaa lainata kasvorasvojaan, yövoiteitaan ja pari kertaa kuukaudessa kuorivaa naamiota. Kruunuksi asettaa ne kylmät kurkkusiivut virkistämään jo hieman väsynyttä silmänympärystä.

…juoksee ja tekee burbee-hyppyjä olohuoneen matolla ennen lauantaisaunaa.

…juhlan jälkeen varaa jääkaappiin keltaista jaffaa, mustikkakeittoa ja Gainomaxeja.

…on ihan h######n hauska ja hyvä tyyppi.

Niin, itsehän olen keskituloinen ja raihnainen luokanopettaja. Täytyisikö ottaa tuo etukäsite yli pois ja todeta, että kyllä ihan vain ihminen riittää. Normaali ihminen.

-Esko-

// Kuvat: Markus Suntila //

Posted on

Olen ihan iloinen sinkku, vai mikä minä olen?

Ennen eilisen tekstin julkaisua lueskelin sitä läpi ajatuksen kanssa ja mieleni valtasi jollain tavalla levollinen olo. Teksti käsitteli aihetta, joka on mietityttänyt paljon, hyvin paljon. Mahdollisesti uuden ihmisen saapumista joskus saunavuoroillemme, mahdollisen uuden ihmisen saapumista jakamaan kotitöitä ja täyttelemään veroilmoitusta. Painoin julkaise-nappulaa ja kaivoin hyllystä Bruce Fisherin kirjan, Jälleenrakennus, kun suhteesi päättyy. Muistan sitä lukiessani, että kyseiseen teokseen olisi hyvä palata aina ajoittain. Palasin siihen, koska koin, että eilisen kirjoituksen jälkeen minussa heräsi tunne, että olenkohan puoliksi tiedostamattani onnistunut kapuamaan kirjassa esitellyt portaat jo sinne ylimmälle asti? Vapaus lukee viimeisessä suorakulmiossa, suorakulmiossa numero yhdeksäntoista.

Oli hieno huomata, että pystyy ja kykenee jo kirjoittamaan asioista täysin neutraalisti. Kahdeksastoista porras kirjassa käsittelee sinkkuutta ja sen erilaisia ilmentymiä itsensä eheyttämisen polulla. ”Toivon sinun huomanneen polun sinkkuvaihe-osassa, että sinkkuna oleminen ei ainoastaan tunnu hyvältä, vaan se on ehkä ollut myös kaikkein antoisin vaihe koko kiipeämisen aikana.”  Ei se aina tunnu hyvältä, mutta paljon se on opettanut minulle ja varmasti tulee vielä opettamaan. Vihdoin tämänikäisenä ukkelina voi todeta, että on oppinut elämään yksin. Oman itsensä kanssa. ”Jälleenrakennus ei ainoastaan auta sinua selviämään kriisistä, se myös kehittää yksinelämisen taitoja sekä tekee mahdolliseksi uudet rakkaussuhteet.”

Juuri tätä, juuri tätä tarkoitin. Pääni alkaa varmasti olemaan jo tuon viimeisen lainauksen kanssa samalla aaltopituudella. Varmasti kaikki voisi olla mahdollista tuolla vaaleanpunaisessa hattaramaailmassa, josta ei siirappia varmasti tulisi puuttumaan. Vielä, kun saisi tuon eilen pyörittelemäni uusperhekuvion jäsenneltyä tuonne aivojen hermokeskuksiin. Noh, ajan kanssa kaikki varmasti tapahtuu, jos näin on tarkoitettu tapahtuvan.

Vapaus-luvun lopussa on kerättynä Miten sinulla menee? kysymyksiä. Lueskelin niitä läpi ja nyökyttelin hyväksyvästi lähes jokaisen numeron kohdalla. Tuli hyvä fiilis. Muutamia esimerkkejä: ”Pidän siitä, millainen ihminen olen.” Kyllä, minä olen oikeasti ihan hyvä tyyppi. Aina ei tältä ole tuntunut ja ajoittain peilistä tuijotti murtunut, itsetunnoton mies. ”En kanna mukanani vihan, surun, yksinäisyyden, hylkäämisen tai syyllisyyden muuntuneita tunteita, vaan olen oppinut ilmaisemaan niitä positiivisella tavalla.” Kyllä, minä olen perusluonteeltani hyvään uskova, iloinen ja positiivinen ihminen, joka uskoo naurun ja hymyn voimaan. ”Elämäni on paljon paremmin hallinnassani nyt, kuin se oli rakkaussuhteeni loppumisen aikaan.” Voi, kuule Bruce Fisher. Kiitos, että olet tämmöisen kirjan kirjoittanut. On antanut todella paljon ajattelemisen aihetta.

”Koen vapautta olla oma itseni.” Hieno tunne ja joskus tämmöisen asian ymmärrys vaatii jonkun tiedostamattoman ärsykkeen. Minulla se oli kirjoitus Jenni Vartiaisesta.

Mukavaa iltaa!!

-Esko-

// Lainaukset: Bruce Fisher Jälleenrakennus, Otavan kirjapaino Oy, 2013. 7. painos. //

// Kuvat: Markus Suntila //