Onkohan minulla ihan kaikki kotona?

Tänään alkoi syysloma. Tuli kyllä oivaan paikkaan. Näin varmasti sanotaan, tai ainakin minä sanon jokaisen loman alkaessa. Menköön nyt vielä kerran. Oikeasti olen tässä viime aikoina buukannut itselleni iltaisin hieman liikaakin tekemistä ja töissä pyörii parhaillaan arviointikeskustelut, niin on se sanottava, että pienoinen hengähdys tekee ihan hyvää. Se on vielä Poudan Pekka luvannut lähipäiviksi melkoisen mukavaa syyssäätä. Miksi muuten näille säätiloille täytyy keksiä mitä oudompia nimityksiä? On käristyskupolia, seksihellettä ja kaikennäköistä.

Olin luvannut aiemmin, että koulumme Instagramin saavutettua viisisataa seuraajaa, juoksen sata kertaa koulumme ympäri. En ehkä ihan olisi uskonut, että tuo raja täyttyy näinkin nopeasti. Kiitos siis kaikille seuraajaporukkaan liittyneille. Lupaukset on lunastettava ja tänään sitten oli totinen paikka. Työpäivän jälkeen vetäisin lenkkikamat päälle ja eikun hölkkäämään. Paikalle jäi vielä reipas kannattajajoukko kannustamaan. Suoritus meni kevyesti hymy huulilla ja olipa oiva tapa aloittaa onnistuneen suorituksen jälkeen viikon paussi työhommista.

Sitä juostessa mietin, että kaikkea sitä tulee lupailtua ja onkohan minulla aina ihan kaikki kotona tuolla yläkerrassa? En tiedä kuinka moni muu opettaja mahtoi aloittaa lomansa juoksemalla sata kertaa samaa ympyrää perjantai-iltapäivänä. Oudoksi opettajaksi olen itseni lanseerannut ja näillä tempauksilla tuo titteli senkun vahvistuu ja hyvä niin. Ei se elämä saa olla liian vakavaa. Lapsenmielisyyteni näen ainoastaan vahvuutena. Toivottavasti se ikuinen pojankloppi ei sisältäni koskaan häviä. Ajoittain huumorini taso toki voisi olla hieman laadukkampaa.

Mitäpä sitä sitten lomalla? En ole tehnyt tälle lomalle juuri mitään suuria suunnitelmia. Puolet viettelen omien touhujeni kanssa ja puolet siinä vastuullisessa isän roolissa. Nykyään tuo jako onnistuu jo hyvin kivuttomasti ja oikea balanssi asiaan on löytynyt. Omalla ajallani tapailen varmasti ystäviäni, käyn ehkäpä hieman tanssahtelemassa (lue notkumassa tanssilattian reunalla) ja ainakin kerran kaupungilla lounaalla. Se on harvinaista herkkua opettajana. Niin ja käytänpäs aikoinaan saamani kylpylälahjakortin ja uudessa uljaassa Redin kauppakeskuksessa on tietysti käytävä. Pikkusankarin kanssa hieman kylpylöintiä sekä leppoisaa oleilua ja sehän on just hauskaa. Ei ole kiire mihinkään.

Ah, oikein mukavaa iltaa ja aurinkoista viikonloppua!!

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen //

Sitten, kun minusta aika jättää…

Pikkuhiljaa hyvä tulee. Näin voisi todeta asunnostani. Olen tässä asustellut kohta jo parisen vuotta. Nopeasti se aika hurisee. Tästä hankinnasta on tämä mies edelleen hyvin kiitollinen. Elämän hienoisesti muututtua oli tavoitteeni hankkia mahdollisimman pian oma asunto. Tavoitteeni oli myös laittaa se nopeasti juuri itseni näköiseksi ja hankkia lähes kaikki huonekalut uusiksi. Keittiönpöydän tein itse, kyllä puutyöluokassa viimeistelin. Sohvan hankin teidän avustuksella, kiitos mahtaville lukijoilleni. Osan tuoleista löysin vanhempieni varastosta ja yhden helmen sain poisnukkuneen isoäitini asunnosta. Lipasto tuli vastaan Sotkan nettisivuilta ja siinäpä niitä jo onkin.

Yöpöytä, sitä olen jo kauan haaveilut. Yöpöytä, jonka virkaa on aiemmin ajanut Iskun vanha porrasjakkara. Nyt minä semmoisen sain. Puhuin joskus aikoinaan äidilleni, kun olimme Vepsäläisessä käymässä, että olisipa tuo hieno. Juuri erikoisen hieno, hieman erikoiseen asuntooni. Olin jo unohtanut koko keskustelun, vaan palasipa se mieleeni viikonloppuna vanhemmilla käydessäni.

Meidän äiti se on kyllä ihana tyyppi. Sinne hän oli tämän kyseisen pöydän pojalleen hankkinut. Hänen lähestyminen asiaan oli hieman suruisanhaikea. “Sitten, kun minusta aika jättää…” Niin, tota, joo. No, mutta nyt minulla on se yöpöytäkin. Ei näköjään passaa äidille hirveän usein sanoa ääneen mitään huonekalukauppareissuillamme. Se on äidin ja pojan yhteinen harrastus ollut tässä viime vuosina.

Tuota alempaa kuvaa katsoessa huomasin, että on muuten taulu vähän vinossa ja nuo seinälläni olevat plafondit ovat kyllä suoraansanottuna aika rumia. Täällä ne olivat valmiina, kun muutin ja niille minun on pitänyt myös tehdä jotain. En vain tiedä millaiset seinävalaisimet toimisivat? Täältä makuu/olo/työhuoneestani löytyy kolme plafondia.

Mistäpä tänne hienot seinävalaisimet? Tiedän, että varmasti netistä selaamalla löytyy, mutta onko teillä hyviä ajatuksia?

-Esko-