Lukijapalaute, joka meni luihin ja ytimiin

“Nettipalstoilla riehuu kolmas maailmansota…” Näin laulaa huippu Elli Haloo, Haloo Helsingin kappaleessa. Kielikuva on melkoisen raju. Raju, mutta omalla tavallaan hyvinkin ymmärrettävä. Kyllähän meno noissa joissain keskustelukanavissa on melkoisen hurjaa. Väärät sanavalinnat tai henkilökohtaiset teot tuomitaan hyvin helposti ja nettimaailman jalkapuuhun joutuu entistä ja entistä herkemmin.  Eräs viisas totesi aikoinaan, että yksi raju negatiivinen viesti hautaa alleen sata positiivista. Näinhän se taitaa mennä.

Palautetta saa laittaa ja antaa juuri, niin kuin itsestä parhaalta tuntuu. Olen täällä blogissani tarttunut oikeastaan vain niihin negatiivisiin juttuihin. Kääntänyt ne kirjoitusten tai videoiden kautta voimavaraksi. Vastannut asiallisesti ja antanut olla. Eilen sain palautteen, joka meni luihin ja ytimiin. Tunneruuvini oli hauskan pikkumimmiviikon jälkeen asetuksella: hyvin herkkä. Nyt unohdetaan negatiivisuus ja on aika nostaa esiin positiivinen palaute. Palaute, jonka luettuani tuli kylmät väreet ja yksinkertaisesti hyvä mieli. En tunne tämän lähettäjää. En tiedä hänestä muuta, kun nimimerkin. Kiitos sinulle Säde. Kiitos!

“Heippa Esko,

empä ole pitkään aikaan kommentoinut, vaikka mukana olen ollut kokoajan. <3 Iloissa ja suruissa…Huomaan vain yhä useammin, että tämä blogi saa sanattomaksi.. nää tekstit on vaan niin hyviä.. oli aihe mikä tahansa, ne puhuttelee ja mitä eniten rakastan… jättää avoimia kysymyksiä, jättää pohdittavaa, jättää tilan lukijalle, minulle ja niille omille ajatuksille.. teksti aina avaa jonkin oven ja sitten sysää sopivasti liikkeelle ja ajatuksia herättäen vie minutkin aina pohdiskelemaan syvemmin näitä aiheita ja lopulta omaa elämää.. Niin kornilta kuin se kuulostaakin, olen kohdannut itseni monessa mielessä paljon syvemmin kuin aiemmin tämän blogin takia… siksi, että se tahtomattaankin tämä blogi on esittänyt monia kysymyksiä, joihin olen joutunut itsekin vastaamaan..

Mulle tämä blogi on vapaailtojen “herkku”, tai hengähdys tai ajatusten herättäjä.. joskus saman asian ajoi pari viinilasillista, mutta nykyään se on tämä blogi (ja ehkä samalla ne pari viinilasillista ???? ), ne kaksi tai kolme lukematonta postausta, jotka useimmiten saa hymyn huulille… joskus silloinkin, kun aihe on ei niin iloinen, koska silloinkin blogi on niin elämänmakuinen, että kaikessa karuudessaan se saa jonkin sisällä heräämään.. elämään kuuluu kaikki tunteet ja joskus se hymy ja helpotus kumpuaa siitä, että hei, muillakin on vaikeaa, muidenkin elämässä tapahtuu myös ei niin kivoja asioita, mutta tässä me ollaan yksin yhdessä.. ja selvitään. <3

KIITOS Esko tästä blogista!!! Toivon, että jatkat tätä blogia niin pitkään kuin mahdollista, koska tällä on moneen suurempi vaikutus, kuin ehkä uskotkaan! ????Minä ainakin kiitän kaikista näistä ihanista hetkistä tämän blogin parissa <3 Kuuntelen tässä samalla Sia:n Helium kappaletta ja hei.. oikeestaan tä biisin sanat kuvaa hyvin tunteitani myös tätä blogia kohtaan… <3 it lifts me up like helium <3 Kiitos!”

On muuten hyvä kappale tuo Sia:n Helium.

Aurinkoista iltaa ja suuri kiitos teille kaikille, jotka näitä kirjoituksia luette!!

-Esko-

// Kuvat: Pasi Salervo //