Cocktail party-ilmiö, tuttu lukion psykologian tunneilta. Eli suuressa ihmisjoukossa keskustelet ihmisten kanssa ja esimerkiksi toisella puolella huonetta mainitaan nimesi. Pystyt sen kuulemaan vaikka tarkkaavaisuutesi olisi ihan muualla. Samantyyppinen efekti tapahtuu myös esimerkiksi liikenteessä. Hankit uuden tietynmerkkisen auton ja yhtäkkiä niitä tuleekin vastaan liikenteessä koko ajan. Itse olen kiinnittänyt ja kiinnitän nykyään paljon huomiota asiaan, jota en juurikaan havainnoinut vuosia sitten. Erilaiset perhemallit ja erilaiset tavat hoitaa vanhemmuuttaan. Joko näistä asioista uutisoidaan aikaisempaa enemmän tai sitten aivoissani on tapahtunut erilaisen vanhemmuuden cocktail party-ilmiö.
Olen Esko, olen etävanhempi. Etävanhempi on sanana semmoinen, joka ainakin minun korvaani kuulostaa negatiivissävytteiseltä. Sen voisi ihan hyvin korvata vaikkapa niinkin yksinkertaisella sanalla kuin isä tai äiti. Vaikka asun lapsestani kauempana, en koe olevani mitenkään etäisempi, ainakaan henkisellä tasolla. Olen rakastava isä, joka hoitaa oman roolinsa niin hyvin kuin mahdollista. Ensimmäisessä kappaleessa viittasin vanhemmuuden cocktail party-ilmiöön ja näen sen ainoastaan hyvänä juttuna. Luen nykyään paljon aiheesta ja koen, että hyvän teoriatiedon liittäminen käytännön toimintaan tekee minusta entistä paremman isän. Tunnistan ja tiedän omat velvollisuuteni ja oikeuteni.
Viimeksi luin suurella mielenkiinnolla uutista, kun oikeusministeri Antti Häkkänen otti vastaan työryhmän mietinnön, jolla pyrittäisiin tekemään uudistuksia lapsenhuoltolakiin. Tuossa satakahdeksankymmentäyksisivuisessa esityksessä ehdotettaisiin säännöksiä, joilla parannettaisiin lapsen oikeutta osallistua häntä koskevien asioiden käsittelyyn entistä tehokkaammin ja korjattaisiin lakia vastaamaan yhteiskunnassamme tapahtuneita muutoksia, kuten perheiden monimuotoistumista. Varmasti todella aiheellinen esitys, koska Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan vuonna 2016 tehtiin 47 283 sosiaalilautakunnan vahvistamaa sopimusta lapsen huollosta, tapaamisesta ja asumisesta. Luku kuulostaa melkoisen suurelta.
Lueskelin työryhmän esitystä eilen sunnuntai-iltani ratoksi ja se oli sisällöltään monipuolinen ja toivottavasti läpimennessään päivittäisi lapsenhuoltolakia nyky-yhteiskunnan vaatimalle tasolle. Esiin nousi esimerkiksi seuraavia asioita. Lapsen huoltajilla olisi velvollisuus vaalia lapselle tärkeitä ihmissuhteita. Vieraannuttamista (ihan hirveä sana) pyrittäisiin ehkäisemään usein eri keinoin ja tuomioistuimen päätökseen voitaisiin asettaa myös sakon uhka, jotta tapaamisoikeus turvattaisiin. Ja tärkeimpänä lapsen itsensä oikeuden tulla kuulluksi häntä koskevissa asioissa lapsiystävällisellä tavalla.
Päällimmäisenä itselleni jäi tunne, että uudistusta esittänyt työryhmä on oikeasti, ihan oikeasti lasten asialla. Siihenhän kaikkien tulisi pyrkiä ja tuo melkoinen luku 47 283 alkaisi hiljalleen putoamaan ja ennenkaikkea väistämättömistä eroista putoilisi onnellisia, hyvinvoivia lapsia ja tiettyjä etuliitteitä voisi myös pudotella historian kirjoihin. Ei ole yhtä ja oikeaa tapaa olla perhe. Ei ole yhtä ja oikeaa tapaa olla vanhempi. Kaikki ovat omalla tavallaan, oikein ja hyvin hoidettuna varmasti yhtä arvokkaita, lapselle.
Olen Esko, olen vanhempi, isä.
-Esko-
// Lähteet: Lapsenhuoltolain uudistamien, työryhmän mietintö. Oikeusministeriön nettisivut //
8 Comments
Vieraannuttaminen on kyllä jotain mitä en pysty ymmärtämään. Mutta se mistä vanhempaa ei tällä hetkellä sakoteta laisinkaan, on etävanhemman itsensä aiheuttama vieraannuttaminen. Jos etävanhempi päättää, ettei aio tavata lapsiaan, ei hänelle siitä mitään sanktioita anneta, vaikka nimenomaan lapsilla on oikeus molempiin vanhempiinsa. Vaikka lähivanhempi kuinka yrittäisi pitää lapsen puolia ja vaatia tapaamisia, on vaikeaa pakottaa ketään, joka ei edes vastaa yhteydenottoihin.
Minusta on hienoa, että löytyy teitä etävanhempia, jotka haluavat oikeasti nähdä lapsiaan ja pyrkivät pitämään henkisen yhteyden mahdollisimman läheisenä, vaikka ei lasta joka päivä näkisi. Kunpa vain kaikki vanhemmat tajuaisivat asettaa lapsensa yhtä tärkeään asemaan, lapset ovat kuitenkin vain pienen hetken pieniä.
Heippa lähivanhempi!
Nämä ovat vaikeita ja niin monitahoisia asioita. Hienosti sanottu: Lapset ovat vain hetken pieniä ja itse pyrin nauttimaan jokaisesta yhdessä vietetystä hetkestä. Oikein mukavaa syksyä!!…????????
“…Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan vuonna 2016 tehtiin 47 283 sosiaalilautakunnan vahvistamaa sopimusta lapsen huollosta, tapaamisesta ja asumisesta.”
“Siihenhän kaikkien tulisi pyrkiä ja tuo melkoinen luku 47 283 alkaisi hiljalleen putoamaan…”
Kirjoitit tärkeästä aiheesta, mutta en ymmärrä, miksi lastenvalvojien sopimusten määrän pitäisi tippua. Nehän ovat toimiessaan avainasemassa lapsen hyvinvoinnin turvaamiseksi.
Iltaa Mursu!
Oikeassa olet, toimiessaan ovat varmasti avainasemassa. Kiitos viestistäsi ja oikein hyvää syksyä!!
Ihmettelin lukiessani blogitekstiä ihan samaa. Eikös lastenvalvojien luona laadituilla sopimuksilla turvata kaikkien osapuolten oikeudet erotilanteessa? Ei ne isän kiusaksi ole tehty.
Heippa Ansku!
Kirjoituksessa ei ollut missään nimessä tarkoitus arvostella lastenvalvojien äärimmäisen tärkeää työtä. Ehkä joten hypoteettisesti ajattelin ja olisi hienoa, että yhteisymmärrykseen voitaisiin päästä ilman mitään viranomaisia. Tiedän, ei ole helppoa, eikä varmasti tapauskohtaisesti mahdollistakaan. Kivaa päivää!!…????
????
????