Suru on subjektiivinen kokemus

Kiitos Essi, Heidi, Ivari, Jani, Jasmin, Anneli, Jani, Erja, Mika, Sauli ja Sami. Rohkeita ihmisiä. Kovia kohtaloita. Lapsen kuolema, syöpä, päihteet, mielenterveysongelmat, seksuaalinen hyväksikäyttö… Sinulla todetaan syöpä. Meidän kauan ja hartaasti odotettu lapsi sai syntyä tähän maailmaan. Sai syntyä meille. Sai elää täällä kaksi vuotta ja hänet vietiin pois yllättäen, meiltä. Kuinka elämä voi jatkua tuommoisten koettelemusten jälkeen? Kuinka sitä ei voi koskaan ymmärtää, että niistä omista mitättömistä asioista valittaminen on yksinkertaisesti turhaa. Miksi täytyy kiroilla itsekseen, kun joudut raappaamaan aamulla ne auton ikkunat? Miksi se Suomen sää saa aivan liian usein suupielet alaspäin? Kuinka niitä ympärillä olevia pieniä, arkisia ja hyviä asioita ei osaa arvostaa tarpeeksi?

Luin Teemu ”Pastori” Potapoffin koostaman ja Julius Konttisen upeilla kuvilla maustetun kirjan, Selviytyjät. Viimeisen sivun jälkeen olo oli outo. Se oli surullinen. Se oli levollinen. Se oli surullisenlevollinen. Se oli toiveikas. Usko ja toivo paremmasta huomisesta on mittaamattoman arvokas voimavara. Suru on todella subjektiivinen kokemus. Suruun et voi valmentaa itseäsi. Toisen kokemaa surua et voi saada omaksesi. Toisen surussa voit tukea, myötäelää ja ymmärtää.

Kaukaa näkee kaiken paremmin…” Laulaa Jenni Vartiainen. Juuri nyt osaa tarkastella niitä omia murheellisia hetkiään rakentavammin ja selkeämmin. Kirjan luettuani aloin miettimään olivatko ne omat surun ja ahdistuksen hetkeni edes sallittuja? Kyllä, varmasti olivat. Ne olivat minun suruani. Minun subjektiivisia juuri siinä hetkessä maailmanlopulta tuntuneita surujani. Tämä kirja oli tärkeä lukea. Se antoi todella paljon perspektiiviä elämään. Siihen aitoon elämään. Minulla on kaikki hyvin. Oikein hyvin.

Elämästä tulee nauttia. Jokainen eletty hetki on arvokas ja siitä vesisateesta valittaminen on oikeasti vain niin turhaa. Onni on olla ja elää. Onnekseni minulla on mahdollisuus arpoa teidän lukijoideni kesken tämä kyseinen todella puhutteleva teos. Kirjoita kommenttikenttään asia, joka saa sinut iloiseksi. Asia, joka tuottaa sinulle hyvää mieltä ja olet mukana kirjan arvonnassa. (Arvonta päättyy sunnuntaina 14.1 kello 20.15. Laitathan mukaan sähköpostiosoitteesi. Olen yhteydessä voittajaan.)

Elämä on hyvä!

-Esko-

// Kirja saatu. //

203 Replies to “Suru on subjektiivinen kokemus”

  1. Iloa minulle tuo oma perhe; mies ja lapset sekä ystävät, heidän kanssaan käydyt syvälliset ja kepeämmätkin keskustelut. Hyvää mieltä tuo kieltämättä myös pienet omat hetket pienten lasten arjen kiireen keskeltä, hengähdyshetket. 🙂 olisipa ihana lukea tuo kirja!

  2. Menetin rakkaista rakkaimman isäni lyhyehkön sairastamisen jälkeen syövälle aivan hiljattain. Suuri oivallus surun keskellä – vaikkakin kovin kliseinen – on ollut se, että vaikka hänen maallinen tomumajansa tuhkauksen myötä lakkasi olemasta, hänen elämänsä jatkuu minussa ja edelleen tyttärissäni. Se ajatus lohduttaa ja nyt jopa tekee iloiseksi. Elämä tekee iloiseksi.

  3. Mun tyttö. Ja sen suukot. Ja kaikki meidän yhteiset höpsötykset. Se kun huonon päivän jälkeen illalla halataan ja viimeisinkin harmi sulaa pois.

  4. Suru on opettanut minulle paljon. Pienten lasteni isä ja minun aviomieheni kuoli yllättäen kotonamme. Olin varma, että me emme voi siitä selvitä. Lapset taisivat olla heti eri mieltä. Hekin surivat ja surevat edelleen. He osasivat kuitenkin myös heti iloita asioista, mitä itse en osannut. Pienet ihmiseni kantoivat minut pahimman alun yli, he kantavat minua ajoittain edelleen. He kantavat minua tuomalla elämääni iloa, naurua ja rakkautta. He kantavat minua, kun katson heitä. Näen heissä heidän isänsä silmät tai hymyn, näen heissä sen rakkauden. He kantavat minua, kun kuuntelen heidän nauruaan, he saavat minutkin nauramaan. He eivät anna minun unohtaa rakastaa. He siis tuovat minulle iloa.

  5. Oma perhe ❤️ Tyttäreni, puolisoni ja meidän vanha koiraherra. Äitini ja siskoni, heidän koira. Isäni, isovanhempani, sekä isoisovanhempani. Ystävät, ne muutamat mutta sitäkin tärkeämmät joille jakaa kaikki.
    Hetket näiden kanssa tekevät minut iloiseksi.

  6. Oma lapsi, puoliso sekä muut läheiset ja rakkaat <3 täysi selviytyminen rankasta nuoruudesta, työlapset sekä työssä onnistuminen. Nämä asiat, ihmiset, saavat itseni iloiseksi – jopa tuntemaan onnellisuuden tunnetta.

  7. Iloiseksi tekee perheen ja ystävien lisäksi oppilaat ja kaikki ne pienet hetket, joista tulee iso riemu. Kun aurinko paistaa välkkävalvonnassa. Kun lähikaupasta löytyy se paras sisustuslehti. Kun pääsee illalla puhtaisiin lakanoihin.
    Olen yrittänyt löytää ilon kaikista mahdollisista asioista ympärillä, niistä pienistä ja suurista. ❤️

  8. Mieheni sai uuden mahdollisuuden jatkaa elämää kanssani..leukemia/ hoitona kantasolusiirto 2v. sitten ????

  9. Niin kliseistä kuin se onkin, niin kyllä oma perhe tekee iloiseksi ???? Itse olen SAV (aivoverenvuoto) selviytyjä, niin ei sitä turhasta enää valita. Hengissä ollaan ja sateeseen on oma vaatetuksensa ????

  10. Mun harrastus: Teatteri. Tekee minut hyvin onnelliseksi. Tunnelma, jännitys, kanssanäyttelijät, yleisö. ????????

  11. Arki on parasta, juurikin kun muistaa nauttia siitä kun kaikki on kuitenkin hyvin.

  12. Juuri nyt, ihan tällä hetkellä, iloa elämääni tuo odotus. Tieto siitä, että muutaman kuukauden kuluttua pääsemme taas kuopukseni kanssa Suomeen lomalle. Ihanaa nähdä äiti ja kuopukseni. Noin yleisesti ottaen perheemme elämä on siinä mallissa, että paremminkn voisi asiat olla, mutta silti taustalla on sellainen omituisen toiveikas fiilis. Ehkä tämä on meidän vuotemme ja asiat loksahtelee paikoilleen. Kuten sanonta kuuluu, ”toivossa on hyvä elää”. Pitää muuten paikkansa.

  13. Pieni korjaus kommenttiini: Ihanaa nähdä äiti ja esikoiseni ???? Kuopuksen kanssa matkataan. Pahoittelen painovirhe paholaista.

  14. Jokainen (sateinenkin) päivä jonka saan olla terve ja elää lapseni kanssa. Oikeasti. On vaan niin lahjaa saada olla terve ja nähdä lapseni kasvavan terveenä ja tasapainoisena sekä onnellisena.
    Perspektiivi on hyvä palauttaa kun jäätyneet ikkunalasit ketuttaa. On sentäs ne (jäätyneet) lasit. On kädet millä skrapata jne…
    Koska kaikilla ei ole.

  15. Eilinen auringonpaiste. Hyvä reumani hoito Taysissa. Ystävän kanssa keskustelu.
    Monet pienet hetket. Ohimenevä hymy vieraalta bussissa…

  16. Yksinkertaisesti arki ja ne arjen pienet ilot. Itse sain muutama kuukausi sitten syöpädiagnoosin ja nyt odotan sytostaattihoitoja alkaviksi. Pohjalla on käyty, mutta minähän ponnistan itseni ylös! Sanon useammin läheisilleni rakastavani heitä, enkä pidä mitään/ketään itsestäänselvyytenä. Otan ilon irti niin auringonpaisteesta, puhtaista pyykeistä kuin lähikaupassa käymisestäkin.

  17. Vuosi sitten hautasimme nuorimman lapsemme vajaan parin viikon ikäisenä. Juuri tänään mietin, miten onnellinen olenkaan. Toki ikävä pientä rakasta on kova, mutta hänellä on kuitenkin nyt hyvä olla. Ja minulla on kolme elävää, tervettä lasta, ihana mies, mukava työpaikka ja oma koti. Ei haittaa jäiset ikkunat (ainakaan kovin usein). ❤

  18. Minut saa iloiseksi nauru, oma sekä muiden nauru. Tunnen itseni iloiseksi myös kun aina välillä havahdun siihen, että kaiken stressin keskellä olen oikeasti onnellinen ja minulla on asiat todella hyvin.

  19. Olen onnekas, kun olen saannut syntyä Suomeen. Siitä iloitsen päivittäin. Tässä ja nyt ; PERHE.

  20. Meidän ihana Ronnie-koira, joka aina jaksaa olla yhtä iloinen nähdessään minut tai poikaystäväni ❤️

  21. Että saan itse joka aamu herättyäni valita onnellisuuden, vain omalla valinnallani on merkitystä, asenne ratkaisee kaiken ????

  22. Minulle tuo iloa elämään omat lapset, nuo välillä niin riivittömän rasittavat, ajoittain kovastikkin ääntä pitävät omat rakkaat muksut joita en mihinkään vaihtaisi. Iloa tuottaa myös harvinaista sairautta sairastava kummityttö, joka kaikkia ennusteita uhmaten oppi kävelemään ja puhumaan, joka iloisella hölötyksellään saa jaka kerta hymyn huulille.

  23. Kyllä ne on läheiset, jotka tekee iloiseksi. Samoin myös arjen pienistä asioista tulee usein iloiseksi. 🙂

  24. Mutta onko se onni kuitenkaan asennekysymys, jos on ihan oikeasti, lääkärin diagnosoimana, lääkittävänä ja terapiassa käyvänä, masentunut? Sairastan tällä hetkellä masennusta, enkä tedä, miten kauan tämän sairauden kanssa pitää elää ihan oikeasti ja tällä vahvuudella. Olen niin väsynyt sairastamaan tätä sairautta enkä jaksa olla näin iloton ja apea. Aiemmin olen saanut ilon kokemuksia ystävistäni, työstäni, perheestäni, koirastani ja kaikenlaisista iloisista jutuista, mitä elämässä nyt vaan vastaan tulee. Nyt iloiset jutut ovat nollassa, mikä harmittaa, koska ihan oikeasti olen ihan iloinen ihminen, kunhan aivokemiat ja elämäntilanne olisivat kohdallaan.

    En tarkoita olla pessimisti, vaikka tämä viesti vähän ilonpilaamista taitaa ollakin. Tottakai elämässä on ne pienet asiat, joista pitää repiä ilo irti. Sehän sitä parasta onkin, mutta jos mustan ja harmaan sävyt jatkuvat liian kauan, iloa on hankala saada, koska ne pienet asiat vaan jäävät huomaamatta. Olen päättänyt parantua tästä, mutta olen antanut itselleni armoa, että se ei ole asennekysymys, vaan parantumisajan kanssa tapahtuva asia. Ei siis paineita itselle parantumisesta. Siitä voi tulla negatiivinen noidankehä. Alan vielä joskus nähdä pieniä ilon hetkiä jokapäiväisessä elämässäni.

  25. Just nyt mua ilahduttaa lumi! Pulkkamäki, hiihtäminen, kuun sirppi ja tähtöset taivaalla. Ja omat pienet typykät, jotka auttaa huomaamaan kaikki ehkä muuten huomaamatta jääneet ilon ja ihmetysen aiheet ????

  26. Läheiset ja rakkaat. Se on koettu, miten äkkiä elämä päättyy ja miten kaikki on tässä hetkessä.
    Arki tuottaa suurta iloa, se kun keitetään iltateet ja lämmitetään karjalanpiirakat miehen kanssa.
    Lämmitetään sauna ja nautitaan sen lämmöstä.

  27. Vapaa-aamut, jolloin molemmat lapset kapuavat kainaloon. Köllöttelemme pitkään yhdessä, poika toisessa kainalossa ja tyttö toisessa. Ei ole kiire mihinkään. Lapset hassuttelevat ja kaikilla on hyvä olla. Sitä on onni. <3

  28. Iloa tuottaa tietysti ykkösenä oma perhe, mutta myös monet muut erilaiset asiat, ehkä sitä elämäksi kokonaisuudessaan kutsutaan. Kaikki ne murheet joiden takia arvostaa huolettomia päiviä, elämän tuoma suhteellisuuden taju ja ennen kaikkea kaikkien tunteiden hyväksyminen – etenkin kun huomaa, että näissä asioissa pystyy kehittymään ja elämä tuntuu paremmalta vuosi vuodelta.

  29. Oman lapsen hymy
    Töissä kohtaamieni lasten ilo ja innostuneisuus uusista opituista taidoista.

  30. Työ, johon sain hiljattain palata hieman pidemmän sairasloman jälkeen. Mun työkaverit on vaan niin parhaita 🙂

  31. Elämästä hullaantuneet ihmiset, jotka ovat kadottaneet sovinnaisen häveliäisyytensä.

  32. Mikä tekee minut iloiseksi? Niin moni asia, en tiedä miten osaisin sen kertoa niin, että kaikki ihanat asiat tulisivat mainituksi. Koitan jotenkin sen kertoa….minut tekee iloiseksi kaksi ihanaa lapsenlastani. Toinen 4 vuotias vauhtihirmu supersankari ja toinen 3 kk ikäinen prinsessa. Kaikki ihanat ihmiset ympärilläni tekevät minut iloiseksi: rakas aviomieheni, omat vanhempani, siskoni , upeat ihanaiset ystäväni. Työ ja siellä ne kivat työkaverit. Luonto ja sen ihmeellisyydet, meidän neljä vuodenaikaa kaikkine pakkasineen sekä hellepäivineen. Tämän hetkinen elämäni tekee minut iloiseksi , nautin joka ikisestä päivästä, olipa se päivä ollut sitten minkälainen tahansa. Jos tämä päivä on ollut huonompi kipujen takia, odotan sitä innokkaammin huomista; se on varmasti parempi kuin tämä päivä.

  33. Tulen joka päivä iloiseksi oman pikkutaaperoni hassuttelusta, siitä kun näen millaisista asioista hän innostuu. Iloitsen myös siitä että ulkona voi leikkiä lumileikkejä ja laskea mäkeä rattikelkalla.

  34. Kaksi ihanaa poikaani sekä mieheni.
    Tämän lisäksi oma aikani askartelun parissa.

  35. Arkiset ja monille niin itsestäänselvät asiat kuten terveys, hyvä toimintakyky, liikkuminen, kivuton olotila, lukeminen, sosiaaliset suhteet, leipominen, haaveilu ja positiivinen elämänasenne.

  36. Puhelu rakkaan kanssa. Äidin kannustavat sanat. Lumihuurteiset puut. Pieni toiveen vire siitä, että ehkä itsekin voin vielä kutsua itseäni selviytyjäksi.

  37. Läheiset ihmiset ja jokainen päivä, jonka saa elää terveenä. Pitkän sairausloman jälkeen osaa olla ihan eri tavalla kiitollinen terveydestä, toimintakyvystä ja työkyvystä.

  38. Ilo on kiitollisuus elämää kohtaan, omaa sekä toisten.
    Helppoa ei ole ollut ja tuskin tulee olemaan .
    Joka aamu on uusi alku ❤️

  39. Kevään ensi auringon tuoma hymy kasvoille, jakaa iloa tuntemattomankin päivään sillä hymyllä. Onni tulee arjesta ????

  40. Lukuisat asiat, kun sitä näin rupeaa ajattelemaan. Ensimmäisenä mieleen tuli lapset, perhe, oma koti, turvallinen ja viihtyisä elinympäristö, mahdollisuus tehdä mielenkiintoista työtä, aurinko silloin kun se näkyy ja vaikkei näkyiskään ja yksi pieni salaisuus… ????????

  41. Ekaluokkalainen poikani ja hänen innostuksensa ja taitonsa tehdä ja suunnitella kaikenlaisia käsitöitä. Hänellä on jokseenkin erilaiset kiinnostuksen kohteet luokkakavereihin verrattuna ja olen erittäin iloinen, että hän on rohkeasti oma luova itsensä. ????????

  42. Olen palaamassa töihin aivoaneurysmadiagnoosin ja -leikkauksen, erittäin huonoennusteisen myelooman (plasmasolusyöpä), allogeenisen kantasolusiirron ja kuuden ajoittain hyvinkin rankan käänteishyljintävuoden (ts. elimistöni tappelee siirrettä vastaan) jälkeen.

    Olen terve ja jokainen päivä ilahduttaa. 🙂

  43. Äitini hymy! Hän taistelee neljättä kertaa vakavan sairauden kanssa, mutta silti jaksaa tsempata ja uskoa voittoon ja parempaan huomiseen <3

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *