Isäni toivoi syntymäpäivälahjaksi vastamelukuulokkeita. En ehkä ihan ensimmäisenä olisi tätä toivetta voinut arvata. Teinkin omasta mielestäni ihan hirveän hauskan pätkän tuonne Instastoriesin puolelle. Toisaalta, ymmärrän sittenkin jollain tasolla tämän toiveen. Ettei olisi Pohjois-Karjalaiset sukujuuret omaavalla ajoittain kovaäänisellä äidilläni jotain osuutta asiaan. Vastamelukuulokkeet, pitkän liiton salaisuus?
Vanhempani ovat olleet yhdessä jo kymmeniä ja kymmeniä ja kymmeniä vuosia. En ole koskaan isiltä ja äidiltä sen syvempiä suhdekiemuroita kysellyt. Ei ole nuo aiheet kuuluneet meidän perheen arkisiin keskusteluihin. Enemmän on puhuttu urheilusta ja päivän ruokatoiveista. Hyvin ollaan pärjätty. Hyvin paljon minä ihailen ihmisiä, jotka pystyvät elämään saman ihmisen kanssa lähes koko aikuiselämänsä.
Se on todella hienoa ja voisiko jo sanoa, että myös harvinaista. Ja eihän ole mitään niin liikuttavaa, kun nähdä harmaahapsiset vanhukset kävelemässä käsikynkässä kaupunkien kaduilla. Takana on elettyä elämää huomattavasti enemmän kuin sitä on enää jäljellä. Takana on varmasti tuhansia riitoja ja hetkiä, kun on vain tehnyt mieli mennä sinne omaan huoneeseen ja laittaa ne vastamelukuulokkeet päähän.
Rinnassa hakkaa se sama sydän joka on pakahtunut rakkaudesta silloin ensitapaamisella. Samat silmät katsovat syvälle niihin samoihin silmiin. Ote kädestä on jo hieman hauras, hauras, mutta varma ja turvallinen. Ero, ero, ero ja ero. Noita uutisia tuntuu tulvahtelevan iltapäivälehtiin päivittäin. Uskaltanen väittää, että sovellusrakkauden aikakaudella tuommoisten vuosikymmenten rakkaustarinoiden syntyminen on huomattavasti harvinaisempaa kuin lankapuhelimien aikakausilla. Aina tulee seuraava– ajattelumallille tämä nykyinen parisuhdekulttuuri tarjoaa todella hyvät puitteet. Muutaman sovelluksen takaa sinulle aukeaa mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin. Eikä siinä mitään. Esko, ollaan vuodessa 2018.
Tämmöisiä ajatuksia tuli mieleen, kun ajelin Tammiston Poweriin ostoksille. Nyt en laita kuulokkeita päähän. Otan käteeni irtokarkkipussin ja alan katsomaan Tuntematonta sotilasta, vihdoin!
-Esko-
// Kuvat: Pasi Salervo //
5 Comments
Sitä kun toivoi itsellekin tuollaista harvinaista, pitkäikäistä rakkaustarinaa, kaikkine ylä- ja alamäkineen. Kuitenkin taisi olla ns. henkiset vastamelukuulokkeet kummallakin entisen suhteen aikana päässä ja siinä meni yhteinen tulevaisuus. Onneksi vielä on aikaa löytää ja jatkaa yhdessä sitten jonkun toisen kanssa. Ja ymmärtää puolin ja toisin että kommunikointi kaikkine ikävyyksineenkin on se hyvän parisuhteen a ja o. Vaikka ei enää sinne hienoimmille ”juhlatasoille” ole asiaa, niin olishan se hienoa juhlistaa vielä joskus vaikka niitä hopea- tai helmihäitä. Isällesi nautinnollista syntymäpäivää ja sulle mukavaa leffailtaa 🙂
Moikka JenniKristiina!
Sitä varmasti niin moni elämäänsä toivoo, vaan eipä se ihan aina mene ihan käsikirjoituksen mukaan, ei. Joo, kyllähän se kommunnikaatio tulisi säilyttää avoimena ja yrittää varata sille aikaa. Aikaa on, aikaa on…???????? Kiitos, leffa edelleen kesken ja isän ssynttärit olivat kyllä hienot. Kovin oli hyvä lahja!…????????
Meillä oli kultahääpäivä viime vuonna. On ollut ylä- ja alamäkiä mutta kaikista on selvitty.
Sitä tottuu niin toiseen että melkein ajatuksetkin lukee. Yhdessä jatkamme loputkin vuodet.
Mummi!
Arvostan, arvostan ja arvostan…????????????
[…] Isälle hankimme synttärilahjaksi kuulokkeet ja sitä kautta tein hieman kartoitusta mahdollisista malleista. Tämän jälkeen leikin oikein kunnon hifistelijää ja luin kaikenmaailman arvioita ja äänenlaatuun vaikuttavia asioita. Aika reippaissa hinnoissa tuntuivat ne huiput liikkuvan. Ja mitäpä minä, joka ei enää edes heinäsirkan kaunista soittoa kuule tekisi niillä parhailla ja kalleimmilla kuulokkeilla. Lenkkitarkoitukseen minä niitä lähinnä metsästin. Olipa muuten juttu iltapäivälehdissä, että sankakuulokkeiden käyttö on lisääntynyt huomattavasti. Lieko syynä räjähdysmäisesti kasvanut podcastien, äänikirjojen vai ihan sen perinteisen musiikin kuuntelu? […]