Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
, , ,

Vieläkö sitä jotain jaksaisi opetella?

15.8.2018

Kyselin tuossa taannoin aiheita, joita voisi täällä kirjoituksissa käsitellä. Itseasiassa tämä samainen asia on noussut jo aiemminkin esille. Eräs lukija vinkkasi, että voisin opetella jonkun ihan uuden taidon, jonka opettelun etenemistä voisi täällä blogissa seurailla. Ideahan kuulostaa oikein hyvältä, mutta mikä se semmoinen taito voisi olla? Haluaisin oppia ottamaan parempia valokuvia. Haluaisin oppia tekemään hienompia videoita. Ei, ne liittyvät liian tiiviisti tähän kakkostyöhön ja haluaisin, että se taito olisi jotain aivan muuta. Jotain, missä mennään ihan reippaasti sinne epämukavuusalueelle.

Olen aina halunnut oppia soittamaan kitaraa ja laulamaan. Teini-ikäisenä toki lauloin punk-bändissä ja ei muuten mennyt ihan nuotilleen. Osittain tämän takia muutimme musiikkityyliä, jossa laulajan rooli oli enemmänkin huutaa. Se kuulosti edes asteen verran paremmalta. Sähkökitaran hankin muistaakseni lukiossa. Ostin sen Lahden legendaariselta musakauppiaalta “äijältä”. Opin Metallican Enter Sandmanin ja Nothing else mattersin alkuriffit. Niiden toistaminen alkoi loppujenlopuksi puuduttamaan jo itseänikin. Kitara myyntiin. Isä ja äiti varmasti kiittivät.

Lukioaikoina hyvä ystäväni oli todella musikaalinen kaveri. Aina hän jatkoilla kaivoi kitaran esiin ja alkoi sillä hempeällä äänellään lurittelemaan Bluria, Oasista ja U2:sta. Me muut pojat yritimme tehdä vaikutusta tyttöihin totuudella ja tehtävällä. Ei ihan hirveän vaikea arvata kummasta ne vastakkaisen sukupuolen edustajat kiinnostuivat. Olisikohan jo ihan liian myöhäistä oppia ihan perustaidot kitarahommista (ei siis jatkojen takia)? Minulla on kyllä koripalloharrastuksen tiimoilta niin vinot sormet, että ne osuvat aina vahingossa kahteen kieleen. Nykyinen työparini on kitaramiehiä. Täytyypä kysyä häneltä onko enää mitään toivoa. Olisi nykyisessä ammatissakin oikein mukava juttu. Voisi aina välipalana soitella ja luritella parit rallit. En tiedä, riittääkö aika ja motivaatio.

Yksi asia missä olen myös aivan luokattoman heikko on tanssiminen. Ei tullut jostain syystä kutsua uusimmalle Tanssii tähtien kanssa- kaudelle. Ihme homma. Siellä olisi ollut hyvä muokata tästäkin kaverista kunnon parkettien partaveitsi. Noh, mutta ystäväni Olli on todellisia tanssimiehiä ja käy edelleen aina satunnaisesti tanssitunneilla. Hänen kanssaan on aina yhtä vaivaannuttavaa mennä sinne tanssilattialle. Toinen lähtee upealla vartalonhallinnalla mukaan siihen basson pyörteeseen. Jalat tekevät semmoista duunia ettei edes silmät pysy mukana. Toinen heiluttaa kättään ylhäällä (etusormi pystyssä) ja tekee jaloillaan sitä tuttua polvien vuorottaista koukistelua. Voitte nyt mielessänne arvailla kumpi on kumpi.

Harrastamaan tanssia. Yksin tanssitunneille. En tiedä, riittääkö uskallus ja motivaatio. Tanssitaito olisi kyllä äärimmäisen tärkeää ihan tulevaisuudenkin kannalta. Ei sitä tiedä, josko sitä joskus vielä täytyy se häävalssikin vetäistä. Sitä ei vaan voi toteuttaa Bed of rosesin tahtiin kädet takataskussa. Tätä matkaa polvienkoukistelijasta täydellisiin samba-askeliin olisi varmasti todella viihdyttävää seurata. Nämä uusien taitojen opettelut vaativat kuitenkin niin paljon sitoutumista ja aikaa, että mihin väliin niitä toteuttaisi? Olen vähän semmoinen ukkeli, että jos johonkin lähden mukaan, niin haluan tehdä sen ihan täysillä. Oli kysymys sitten parisuhteesta tai kitaratunnista.

Nämä mainitsemani ovat ehkäpä ihan liian työläitä. Mikäpä voisi olla vähän pienitöisempi? Letittäminen? Kokkaus?…

Vaihtoaskel, hyppy!

-Esko-

// Kuvat: vanhoista arkistoista Jere Lehtonen //

Comments (14)

You Might Also Like

14 Comments

  • Reply Siniss 15.8.2018 at 20:48

    Kokkaus! Kannattaa mennä johonkin työväenopiston kurssille, siellä on kaikkea kaikille ja hyvin viihtyy yksinkin 🙂

    • Reply Esko 16.8.2018 at 20:53

      Siniss, ehkäpä tämän kokkauksen otan aluksi haltuun asianosaavien ystävien avustuksella. Josko sitten jo kehtaisi ihan kursseille asti?…:)

  • Reply HannaL 15.8.2018 at 20:55

    Meillä oli mieheni kanssa häävalssina Timo Rautiaisen versi Akselin ja Elinan häävalssista. Me tosin kävimme häävalssikurssilla, opettaja totesi että kovin on erikoinen mutta ei huono ollenkaan. Että elä Esko huoli, kyllä se Bed of roses valssista käy. Ja ei oo minun miestäkään häävalssin jälkeen tanssilattialla näkynyt 😉

    • Reply Esko 16.8.2018 at 20:52

      En minä Hannal huoli. Ja näemmä voi valssata hieman erikoisempienkin biisien tahtiin. Itseasiassa teillä todella hyvä valinta. Viehän se miehesi vielä tanssilattian pyörteisiin…:)

  • Reply Eevis 15.8.2018 at 22:21

    Kokkausta kannatan minäkin! Ihmisen pitää aina syödä. Häävalssin voi aina vaihtaa häätanssiin. Ruoanlaitto olisi myös Pikku mimmin kanssa mukavaa yhteistä puuhaa, niin lapsena kuin aikuisena. Eikä mahdollisesti (/toivottavasti) tuleva morsiankaan taidosta pahastuisi 😉

    • Reply Esko 16.8.2018 at 20:47

      Totta Eevis! Ihmisen pitää aina syödä…:) Ja ei olisi pahitteeksi laajentaa vähän tätä minun kokkauskategoriaani. Ja olet niin oikeassa. Lapsen kanssa olemme tätä aivan liian vähän tehneet. Ajoittain se aiheuttaa jopa huono omaatuntoa. Tie sydämeen vie, vai miten se meni?

  • Reply Katriina 15.8.2018 at 22:56

    Miten olis, opettelisitko virkkaamaan? ???? Se voi olla pienitöistä tai sitten hyvinkin isotöistä, riippuu mitä alat tekemään! Joku isoäidin neliö ainakin olisi alkuun helppo. Jos niitä jaksaa tehdä vain yhden, saa pannulapun tai rätin.. Jos taas jaksaa alkaa tekemään useampaa, saa vaikka päiväpeiton!

    • Reply Esko 16.8.2018 at 20:46

      Moikka Katriina!
      Virkkaamaan. Arvaa vaan olenko joskus yrittänyt. Minun kärsivällisyys ei vaan niin riitä pieneen näpräämiseen. Vai olisiko siinä juuri opettelun paikka tämmöiselle paikallaanpysymättömälle miehelle? Jos joskus saan päiväpeiton tehtyä, niin lupaan lahjoittaa sen sinulle…:)

  • Reply Karin 16.8.2018 at 06:47

    Steppaus eli vanha kunnon tap dancing. Voisit katsella vanhoja Gene Kelly – leffoja, joista voisi ottaa oppia. On todellakin eri asia kuin muu tavanomainen tanssiminen.
    Kursseja voisi löytyä työväen- tai aikuisopistojen ohjelmistosta.

    Toinen opettelemisen arvoinen asia voisi olla taikatemput ja jonglööritaidot.

    • Reply Esko 16.8.2018 at 20:44

      No, nyt on Karin kova! Steppaus, siinähän sitä olisikin. Onkohan tuo steppaus enää miten suosittua hommaa? Poikkeaisin ainakin huomattavasti valtavirrasta. Taikatemput ja jönglööraus, eipä muuten huonoja ideoita. Korttitemput, jes!!

  • Reply mummi 16.8.2018 at 14:07

    Minä ehdotan että menisit tanssitunneille. Opettelisit tanssimaan kuin Olli.. Pitää mennä joskus epämukavuusalueelle, uskaltaa.
    Kun olet oppinut, “liitelisit kuin parkettien partaveitsi”.
    Tämän opin myötä sinulle voi avautua aivan uusi maailma ja kaikkea kivaa sen myötä.

    • Reply Esko 16.8.2018 at 20:40

      Moikka Mummi!
      Olisihan se hienoa laittaa Ollille kampoihin…;) Ja se on kyllä täysin totta. Tanssi avaa ovia ja mahdollisuuksia. On lavatansseja ja vaikka sun mitä…

  • Reply maikki 17.8.2018 at 06:31

    Kiinnostaisi ottaa tavoitteeksi vaikka joku puolimaraton? Tai lähtä kokeileen jotain uutta liikuntaharrastusta, tfw, crossfit?

    • Reply Esko 20.8.2018 at 21:30

      Moikka Maikki!
      Puolimaratoneja onkin tullut hölköteltyä. Juuri muuten sain TFW:lle ilmaiskäynnin. Täytynee mennä…Kiitos ideoista!

    Leave a Reply