Ennen oli reissuvihot. Olen ollut koulutyössä jo silloin, kun kodin ja koulun välinen viestintä hoitui pienoisen vihon välityksellä. Kanteen oli liimattu pieniä perhoskimalletarroja ja sinne pystyi ilmoittamaan poissaolot ja liikuntavarustetarpeet. No, nythän asiat pääosin hoituvat tuon Wilman tai Helmen, (onkohan vielä jotain) välityksellä. En pidä itseäni kovinkaan aktiivisena Wilma-viestijänä. Jos on tärkeää asiaa, niin mielummin tartun puhelimeen ja pirautan kotiin, kuin kirjoittaisin megapitkiä raapustuksia. Wilmaahan voi toki käyttää myös positiiviseen viestintään ja täytyisi itsekin laittaa menemään huomattavasti useammin Wilman kautta sitä positiivista signaalia.
Tähän nyt on kirjoitettava ystäväni saama palaute hänen lukion ruotsinopelta. Kaverini kirjoitti mielestään todella hyvää ainetta. Oli niinsanottu kirjoittamisen flow-tila löytynyt ja ystäväni joutuikin ajanpuutteen takia keskeyttämään aineensa kesken. Hän kirjoitti mestariteoksensa loppuun suomeksi, jotta AIKA LOPPUI. Tähän opettaja oli vastannut lyhyesti ja ytimekkäästi, ONNEKSI. Huumoriveikkoja molemmat. Noniin, takaisin asiaan. Palautteet voivat olla hyvin erilaisia ja tässä lähiaikoina onkin monessa mediassa ollut esillä hauskalla tavalla vertaus, jotta minkämoista palautetta me aikuiset saisimme Wilman välityksellä työpäivistämme? Eskolle saattaisi sadella jotain tämmöistä. Isä ja äiti, jos luette, niin tulen viikonloppuna kotiin. Voimme keskustella.
“Lainasi” opehuoneen pöydältä viimeisen kuulakärkikynän. Ei palauttanut.
Söi salaa pannukakkua keittäjän kanssa välitunnilla. Nähdäkseni mansikkahillolla ja reilulla sokerilla.
Huusi PERKULE hyvin voimakkaalla äänellä kovien materiaalien tilassa lyötyään vasaralla suoraan peukaloon.
Jätti WC-tiloissa kehikon/istuinosan sekä kannen ylös.
Söi henkilökunnan pullakerhoon kuulumattomana yhden mokkapalan. Jäi kiinni niinsanotusti itseteossa. Yritti peitellä työntämällä koko herkun suuhunsa ja hymyilemällä vienosti. Nonparelli parrassa paljasti.
Kiinnitti kuvataiteen töitä seinälle erivärisillä nuppineuloilla.
Meni koputtamatta naapuriluokkaan kertoi “vitsin” ja halasi kuulemma maanantain kunniaksi kollegaansa.
Askarteli naistenpäivän johdosta kortin opehuoneeseen, jossa vertasi hieman pidempihiuksista mieskollegaansa Fabioon.
Osaako poikanne laskea kymmeneen? Seitsemän lihapyörykkää tarkoittaa seitsemää lihapyörykkää. Laskimme yhdessä ja kyllä se silloin sujui. Hyvin laski poika kahdeksaan. Poskeen oli vielä yhden jemmannut. Myönsi myöhemmin.
Jätti farkut verryttelyhousujen alle ulkoliikuntatunnilla. Lahkeet paistoi selvästi nilkoista.
Laittoi Anna-lehden välissä tulleen Anti age-voidenäytteen kollegansa lokeroon.
Ohoh. Kyllä nyt on kotona keskusteltavaa. Mitä sinä olet mennyt tekemään?
Minkälaisia Wilma-viestejä lähtisi teidän työpäivistänne? Olisi kiva lueskella eri ammattien edustajien touhuiluista.
-Esko-
// Kuva: Pasi Salervo //
Ympärillä tapahtuu koko ajan paljon hyviä ja positiivisia asioita, joita ei välttämättä oikein edes huomaa. Varsinkin näin syksyllä se arki saattaa usein puskea päälle hieman harmaana ja pimeänä massana. Ainakin itselläni vuodesta kaikista vaikeimmat kuukaudet ovat aina olleet loka- ja marraskuu. Johan se on toinen kohta jo taputeltu ja paljon on positiivisia asioita lähiaikoina tapahtunut. Näin ylöskirjoittaessa huomaa ympärillä pyörivän hyvän entistä tehokkaammin.