Vastaus lopun kysymykseen: ”Tänään pääsit taas isin koululle…” Perjantain vanhana siis parin vuoden takaisia tunnelmia Lapsi mukaan töihin-päivästä. Silloin se järjestettiin ensimmäistä kertaa. Tänään oli kolmas vuosi ja koko ajan on lapsen oikeuksien viikon päättävä päivä nostanut suosiotaan.
Hyvä niin, koska onhan se varmasti lapsista mukavaa päästä katsomaan minkälaista siellä vanhempien työpaikalla mahtaa olla. Itsekin muistan, kun pikkupoikana pääsin kiertelemään Joensuun käräjäoikeuteen isäni kanssa. Ja pääsi lyömään sillä oikealla nuijalla pöytään. Langettamaani tuomiota en kyllä muista.
Allaoleva teksti voisi ihan hyvin olla tämän päivän tarinointia. Erotuksella, että pikkumimmi on itse jo tokaluokkalainen ja ruokalassa oli tarjolla uunimakkaraa. Niin ja taas sain olla todella ylpeä oppilaistani. Hienosti ottivat uuden tutustujan mukaan touhuihin ja cheer-heittoihin.
////
Viime perjantaina järjestettiin ensimmäistä kertaa Lapsi mukaan töihin-päivä. Toivon ja myös varmasti moni lapsi toivoo ettei tempaus jäänyt vain kertaluontoiseksi kokeiluksi. Asiasta kuultuani olin vakuuttunut, että haluan ensi vuonna koulutaipaleensa aloittavan F:n mukaan katsomaan ihan oikeaa koulupäivää. Onneksi otin mimmin mukaan, koska päivä meni aivan nappiin.
Aamulla kyytiin hyppäsi ihan koululaisen oloinen tyttö. Oli reppu valmiiksi selässä. Reppuun pakattu penaali, ulkohousut ja sisätossut. Mielikin oli niin hyvä ja odottava. Itseäni hieman jännitti kuinka F jaksaa istua paikallaan, koska minunhan oli hoidettava myös opetusvelvollisuuteni. Usein vanhemmat ja aikuiset keskustelevat, että kuinka se meidän lapsi on niin kiltti koulussa ja jaksaa istua monta tuntia omassa penkissään? Samaa minäkin mietin, koska F on vapaa-ajallaan kohtalaisen vilkas ja menevä mimmi, hyvä niin.
Sieltä se F otti nopeasti paikkansa eturivistä. Laittoi reppunsa tuolinselkämykselle ja aloitimme uskonnon oppitunnin. Siellä hän tökötti hiirenhiljaa paikallaan. Kuunteli, kun isi tarinoi ja opetti luokkaansa. Käsittelimme tunnilla erilaisia symboleja. Kysyinkin, että tietääköhän kukaan mitä tarkoittaa symbolit: Ankkuri, sydän ja risti. Eturivistä nousi pienen lettipään käsi, joka vastasi: ” Toivo, usko ja rakkaus.” Hymy ja ylpeys valtasi mielen. On minulla melkoisen fiksu pikkumimmi.
Välitunneille isi ei saanut tulla edes mukaan, koska F halusi leikkiä luokkani oppilaiden kanssa. Ja he leikkivät niin hienosti. Pari kertaa kävin ikkunasta kurkkaamassa ja siellä mentiin reppuselässä, leikittiin hippaa ja kiipeiltiin telineissä. Kyllä olin äärimmäisen ylpeä myös omista oppilaistani. Ottivat pienen kouluuntutustujan niin hienosti vastaan. Ruokailussakin minun piti mennä istumaan ihan eri pöytään kuin ison tytön, joka pisteli nugetteja suuhunsa ottamalla isommista esimerkkiä. Suklaavanukas meni hyvällä ruokahalulla. Siihen ei tarvittu edes esimerkin näyttäjää.
Päivän päätyttyä oli hellyyttävä katsoa, kun F halusi antaa halauksen jokaiselle luokkani oppilaalle. Ja ensimmäisen lause, kun hyppäsimme autoon oli: ” Milloin pääsen uudestaan isi sun kouluun?” Eli päivä oli varmasti kiva ja ikimuistoinen, kaikille. Kyselin äsken pikkumimmiltä päivän kohokohtia, ja ne olivat:
- Välkällä oli niin kiva mennä repparissa.
- Ruokalassa oli kiva syödä, kun sä olit eri pöydässä.
- Omasta vaakunasta tuli hieno.
- Oli kiva piirtää taululle.
- Sun luokan oppilaat oli kivoja ja ne halus olla mun kaa.
- Kaikki oli kivaa.
Ensi vuonna uudestaan ja mahdollisuuksien mukaan aiemminkin. Oli myös helpottavaa huomata, että kyllä se meidänkin tyttö jaksaa istua tarvittaessa tunteja paikallaan.
Kivaa iltaa!
-Esko-
////
No Comments