Miten se on minulle aina yhtä vaikeaa? Siivoamisen aloittaminen siis. Vauhtiin päästessäni hommahan sitten luistaa, kun itsestään ja musiikkia kuunnellessa se on ajoittain ihan mukavaakin. Aina sitä keksii kaikkea muuta, kun täytyisi aloittaa. Väistämättä tulee mieleen graduni kirjoittaminen. Silloin tosin siivoaminenkin meni etusijalle. Ja hommiin tosissani ryhdyttyäni kirjoitin sen valmiiksi noin kahdessa kuukaudessa.
Sunnuntaina puhtaassa ja raivatussa kodissani makailin sohvalla ja katselin ympärilleni. Tämä asunto on kuin tehty minulle. Voin jopa sanoa rakastavani asumustani. Ei tämä ole jättimäinen. Ei sen sitä tarvitsekaan olla. Kolme lastakin majoittaa helposti. On kokeiltu. Yhden aikuisen majoittaa hyvin helposti, kaksikin joskus. On kokeiltu.
Nopeasti on aika hurahtanut ja olen/mme tässä kodissa asustelleet jo lähes kolme ja puoli vuotta. Onnekas olin, kun silloin tämän ehkäpä hieman erikoisen asunnon löysin. Laina on lyhentynyt ja ennenkaikkea lainanlyhennyksen jälkeen jää rahaa muuhunkin. Tämmöisen asunnon löytäminen Helsingistä ei ole ihan helppoa. Viime aikoina on muiden tavoin tullut vietettyä aikaa kotona entistä enemmän ja samalla sitä on vaan tykästynyt tähän kotiin entistä enemmän. Se on hieno tunne se.
Siinä sohvalla makoillessani tuijottelin myös vastakkaista seinää. Silloin kolme ja puoli vuotta sitten liimasin siihen Ikeasta hankitun kalatarran. Sen piti olla vain nopea väliaikaisratkaisu. Siinä se tököttää edelleen. Nyt olisi aika päästää kala vapauteen ja maalata kyseinen seinä. Väriä en tosin vielä tiedä. Jotain vihreää olen ajatellut. Tai harmaata. Tai, tai, tai…Siihen sitten vielä String Pocket hylly kruunuksi, niin tulisipa varmasti hieno.
Kesälomalla tämän tulen toteuttamaan. On muuten erikoinen kesä tulossa. Ei yhtään, siis yhtään mitään suunnitelmia.
-Esko-
9 Comments
Tikkurilan syvänne sävy on loistava tumman vihreä! Peittoaa tylsän harmaan 100-0, mutta ei ole liian räväkkä ja vaikea kyllästyä.
Kiitos Sää!
Vuonoa olen vähän hahmotellut, mutta täytyypäs tutustua tuohon, jes! Hyviä vinkkejä kaivataan. 🌲☀️
Tikkurilan Mosaiikki! ☀️
Kiiiitos! 🙏🏻 Täältähän tulee just hyviä.
Pitkästä aikaa kommenttia! Seurailtu kyllä on, mitä leipomiselta ja muulta koronakotoilulta on kerennyt ☺️
Mulla kävi aikoinaan 4,5 v sitten samalla tavalla eron jälkeen. Löysin itselleni pienen yksiön (elämäni pienin asunto), ruman ja likaisen sellaisen, mitä ei kukaan muu halunnut. Halvalla sain. Sinne sitten sydän rikkinäisenä asumaan. Pikkuhiljaa se alkoi tuntua kodilta ja rakastuin asuntoon jonka olin hionut nätiksi omin pikku kätösin. Pieni koti on ollut mulle hyvä. Oma turvasatama. Nyt vaan on aika jatkaa eteenpäin. Vaihtuu peräti kaupunki ja asumismuoto. Pientä asuntoa ja Helsinkiä tulee kyllä ikävä. Lohdutuksena mulle, että pieni asunto on nostanut 4,5 vuodessa ihan hurjasti arvoa. Sillä tavalla varmaan käy sullekin, kun joskut jatkat omasta rakkaasta kotikolostasi eteenpäin ☺️
Heippa Muffin!
Onpas kiva kuulla sinusta. Niin ne asiat aina lähtevät rullaamaan. Tämä tosin ei likainen eikä ruma ollut.😌 Uudenkarheat teipit sain repiä irti keittiön korkeakiiltoisista ovista. Hei, onnea uuteen. Ja kyllähän tuo arvo on jo nyt noussut aika hurjasti. Jos ovat arvokkaita asunnot täällä, niin kyllä ne myös arvonsa säilyttävät ja vähän ylikin.
Kaikkea hyvää! 🙏🏻
Niin ja saako kysyä minne matka vie?
Jos ei ole ”ryhtyjä”, kannattaa muotisävyjä vältellä.
Seinänhän rajaa ja maalaa aika nopeasti ja vaivatta päivässä tai parissa. Niin että periaatteessa värin vaihtaminen aina uuteen ei ole temppu eikä mikään. Mutta…
Itse suosin mustia ja valkoisia seiniä. Ne eivät ole ehkä muodissa, mutta toimivat monen kauniin esineen tautalla. Kun haluan väriä tai tunteen vuodenajasta, petaan vaikka vaaleanpunaiset pellavalakanat sänkyyn mielummin, kuin maalaan kevään kevyitä sävyjä seinään. Sillä tulee taas syksy, jolloin sieluni janoaa petrollin sinistä ja okran keltaista, ja talvi, jolloin puhtaat värit ovat parasta ikinä.
Helmikuussa toki sorruin ja maalasin seinän ”Neito”-sävyllä. Kaunis tausta monelle, mutta nyt jo vähän kyllästyttää… Seuraavaksi siihen kyllä valjua valkoista taas ja iso värikäs taulu.
Eli jos nyppäät värilastuista sen trendikkään vihreän tai sinisen, varaudu maalaamaan myös uudemman kerran sitten, kun mieli muuttuu ja kyllästyttää. Sehän on sinällään ihan sallittua, vaihtaa väriä, mutta kyllä on vaikeaa taas ”ryhtyä”.
Moikka!
Tuo ryhtyjä on muuten varsin hyvä termi. Itse en ehkä ihan siihen kategoriaan lukeudu.😌 Tuo kalakin ollut tuossa seinässä sen kolmisen vuotta, vaikka jotain olisi pitänyt tehdä. Josko sitä nyt kesällä saisi ryhdyttyä kuitenkin maalaushommiin? Sitten jos kyllästyttää, niin vuosien päästä voisi ryhtyä uudelleen ja maalata valkoiseksi. 😂 Kivaa helatorstaivapaata!!
15 vuoden Helsinki-ajanjakson jälkeen tie vie takaisin kotikaupunkiin länsirannikolle ☺️