Miten voit olla vieläkin sinkku? Tämä kysymys saapuu aina pomminvarmasti ja vieläpä useasti, kun Instassa teen ajoittain semmoisia interaktiivisia iltojenilokyselyitä. Mitään naishommia ollut? Tämä taas toistuu lähes aina tavatessani tuttuja, joita hieman harvemmin näen. Onko ollut Koronan aikaan Tinderi kovassa käytössä? Kai jotain pientä sutinaaaaaaaaaa, säpinääääääääää, säääätöä jne… Eikä siinä mitään. On kiva, että ihmiset välittävät ja ovat kiinnostuneita mitä tämän ukkelin parisuhderintamalle kuuluu.
Se ei ole niin kivaa, että aina tästä aihepiiristä kirjoitettaessa toistuu sama kaava. Vika oletettavasti on kyllä kirjoittajassa. Viestejä saapuu paljon ja monessa niistä toivotellaan jaksamista ja pärjäilyä. Ei tällä kirjoittelijalla ole tarkoituksena näillä raapustuksilla sääliä kerjätä, ei. Tuolle sinkku-sanallekin voisi keksiä jonkin hieman erityyppisen synonyymin. Jotenkin sinkkuus ehkä mielletään jotenkin ”vääräksi” tavaksi elää. Tai tämä ainakin oma muutaman vuoden olettamukseni. Juuri tällä hetkellä olen täysin sinut parisuhdestatukseni kanssa ja voin sanoa nauttivani tästä elämäntyylistä.
En minä sitä kiellä ettenkö olisi itsekin miettinyt vastausta tuohon kirjoitukseni aloittaneeseen kysymykseen. Tottakai olen. Syitähän on varmasti useita ja useita. Peilistähän se vastaus löytyy. En minä ole vaan osannut aloittaa parisuhdetta. Olen aiemmin tavannut aivan upeita tyyppejä, mutta oma pää ei ollut vielä yhtään balanssissa. Ei ole ollut ajatukset niissä tärkeissä, arkisissa pienissä teoissa ja lopputuloshan onkin sitten selvä. Tässä on ollut aikaa laittaa ukko kuntoon niin henkisesti, kuin fyysisestikin. Se aika on tehnyt todella hyvää.
Tämmöiselle entiselle sarjaseurustelijalle tämä yksinolon opiskelu on ollut hyvinkin vaiherikas prosessi. Eikä aina mikään kaikista helpoin. Seinäthän sitä välillä ovat päälle kaatuneet ja joskus kaihoisana on muiden parisuhdelomakuvia katsellut. Pikkuhiljaa se oma seura on alkanut tuntumaan hyvältä ja sieltä peilistä katselee yksinolon maisterin paperit taskuunsa saanut vastavalmistunut. Tohtorin tutkinto ei ole tavoitteena.
Kuuntelin aikanaan jotain radio-ohjelmaa, jossa puhuttiin sinkkuudesta. Siinä sanottiin jotenkin, että yksinolemisen taito on hyvin tärkeää. Siihen, kun sitten saapuukin yhtäkkiä ihminen, joka on suunnilleen samassa tutkintovaiheessa varustettuna vielä suhteellisen samoilla tulevaisuudenvisioilla. Sitten se on menoa ja kunnon ilotulitusta. Ei tarvitse pakottaa, ei tarvitse väkisin etsiä, mutta ovet ja mahdollisuudet on hyvä pitää avoimina. Tulisiko tästä se Eskon rakkauden kesä 2020? Niitä on tosin pitänyt tulla jo 2016, 2017, 2018 ja 2019.
Jos ei heilaa helatorstaina tai helluntaina. Niin jonoko juhannuksena? (TURVAVÄLILLÄ)
-Esko-
// Kuvat: Markus Suntila //
No Comments