Ei, oletko se sinä? Siis, oletko se sinä? Ei voi olla totta!

Tämä on yhteistyö loman ja totaalisen rentoutumisen johdannaisena saapuneeseen mielikuvituksen riemuvoittoon ja luovan kirjoittamisen olotilaan. Jos hammasta kiristää jo valmiiksi, suosittelen siirtymistä muihin hommiin. Esimerkiksi kolmoselta tulee Myyrä ja ykköseltä voi vielä kerrata syitä Iivon lipsahtamiseen tiukasti pronssin syrjästä neljännelle sijalle. Joku saattaa muistaa Lumikin, tuon tummaverikön Suomen Mikkelistä. Siinähän me löimme vähäksi aikaa hynttyyt yhteen, mutta ei se alun romantiikka sitten kuitenkaan jaksanut kantaa loppuun asti. Vähän liian aikaisin aloimme toisiamme itsestäänselvyyksinä pitämään. Eri teille lähtemiseen ei onneksi sisältynyt minkäänlaista dramatiikkaa. Mitä nyt siitä yhteisestä sohvasta vähän väännettiin. Torissa lopulta myytiin.

Kävin päivällä kävelyllä Lahden Myllysaaressa. Upea paikka aivan keskustan tuntumassa. Yhtäkkiä huomasin parkkipaikalla ne tutut rusehtavat laineet hulmuavan tuulessa. Milli-kissaa ulkoilutti. Voiko tuo olla Lumikki? Menin rohkeasti lähemmäs ja kyllä se oli hän. Mortonki, onpa hieno sää!, lähdin tämmöisellä rennolla avauksella. – Jaa, ettet yhtään parempaa keksinyt, no säällä on aina hyvä aloittaa, oli jämäkkä vastaus. Se oli tosiaan hän, mutta mitä hän Lahdessa? Oli kuulemma lähtenyt hakemaan fetaa. Oli loppunut kaikista pääkaupunkiseudun kaupoista. Halusi uudelle mielitietylleen sitä hittipastaa illalla valmistaa. Jalkarannan S-marketista oli löytynyt, vielä oranssilla tarralla.

Niin, se on Lumikkikin pääkaupunkiin muuttanut. Noh, eipä sitä paljon muita kasvukeskuksia Suomeen ole tulevaisuudessa luvassakaan. Ja uuden miehenkin löytänyt, onpa upeaa. Milli-kissakin vielä hengissä. Toiselle silmälle oli jotain tapahtunut. – Joo, Milli otti yhteen pihassamme cityketun kanssa ja jouduttiin kokonaan toinen silmä poistamaan. Eläinlääkäri ehdotti lasisilmää, mutta kieltäydyin. Jos aurinko paistaa juuri oikeasta kulmasta, niin heijastaa pahasti. Eikä hoidossa oleva siskontyttö saa oikein nukuttua. Muutenkin nukkuu refluksin takia vähän niin ja näin. Ja sitten meillä on se omakin pieni.

Ohhoh, onnea niin paljon, onko kaikki mennyt hyvin?, kysyin onnellisena ja ehkä hieman hämmästyneenä. – Joo, tosi kivasti. Juuri saimme hoitopaikan meidän Waltille KTOJPSUS-päiväkodista. Jaa, mistä? -No, sieltä Kuoleman tuskassa olevan Jeesuksen pyhän sydämen Ursuliinien sisarkunnan päiväkodista. Ai, kun kiva. Siitä luinkin eilen iltapäivälehdistä. Ne hoitopaikat ovatkin pääkaupunkiseudulla tosi tiukassa. Lumikki vaikutti silminnähden onnelliselta elämäntilanteestaan ja mitäpä sitä voisi muuta noin viehättävältä naiselta odottaakaan. – Ja, sitten me olemme Waltin kanssa opetelleet sitä vaipattomuutta. Hyvin on mennyt, näen jo silmistä milloin sieltä on pisulirikät tai sinapit tulossa. Vähänhän siinä on ollut ajoittain ongelmia, jos on VVV pettänyt ja on menty kytikselle puolta tuntia aiemmin. Yhden vessan taloudessa on usein tarkoittanut sitä, että mies on käyttänyt taloyhtiön saunan toilettia. 

Mikä lie VVV? Minkäslaisen kodin te olette Helsingistä hankkineet? – Tosi kiva yhteisöllinen rivarikolmio. Vähän olemme jo rempanneet. Waltin huone valmistui juuri viime viikolla. Ihan neutraaliin päädyimme. Sängyn yläpuolelle kehystimme Pinkie Pien ja oveen Rambon. Vaihtoehtojen maailma, tiedäthän. Vähän nopeastihan me edettiin, mutta tämä vain tuntui niin oikealta ratkaisulta, ihanaa!! Biologinen kello, paskat!

Mites sulla? Näinkin lehdistä, että patsastelit tällä viikolla jossain seurapiiritapahtumissa lippalakki ja pinkki huppari päällä. Olisko voinut vähän tyylikkäämpää pukea? Vieläkö siis ratsastat sillä neljä vuotta vanhalla tositeeveemenneisyydellä, vai sen itsellesi aivan liian kauniin ja herttaisen Bacheloreten siivelläkö noihin menet skumppaa lipittämään? Värin perusteella oli kyllä Pommaccia. Oletteko te semmoisia FWB-kavereita?, kysyi Lumikki vielä tämän pitkän paasauksensa loppuun?

Mikä lie FWB? Ei, ei todellakaan. Olemme vain hyviä ystäviä. Joo, hyvin me…En saanut lausetta loppuun, kun Lumppari jatkoi paasaamistaan. – Ja edelleenkö leikit semmoista influensseria, joka hashtagilla #loveofmylife markkinoi kaikkea hammastikusta ilmalämpöpumppuihin. Sinkku taidat ainakin olla kirjoitustesi perusteella. Vaihtaisit jo sivua, aikuinen mies. Ei vaan, ihana oli sinua nähdä. Kaikkea hyvää ja voitko maksaa Mobilepaylla sen yhteisen sohvan, jonka Torissa möimme sinne naapurin kampaamoon? 

Halasimme ja sinne kaasutti uudenkarhea Qashgai rekkarilla LUM-1. On se jämäkkä mimmi, perhana! Myllysaaressa, Lahdessa, fetaa. Kaikkea sitä.

-Esko- 

Tuoksutimantti kynttilöitä polttelevalle selänhierojalle

No, nytpä se löysi tämä tuoksukynttilöitä poltteleva selänhieroja todellisen timantin. Ja tuolta kirjoituksesta voi lueskella tämän tittelini taustoja. Pidän todella paljon hyvistä tuoksuista ja oletettavasti tuoksuyliherkkä ihminen saisi asunnossani hyperventilaatiokohtauksen tai vähintäänkin mojovan päänsäryn. Eilen juttelin pitkät tovit minulle myyneen tuoksukynttiläneitokaisen kanssa Stockmannilla ja hänen sanoja lainaan tähän: ” Joo, kyllähän tuoksu on suuri osa sisustusta.” Totta, tai sitten se vaan peittää alleen kaikki epämukavat hajut. Onneksi muuten nykyisessä asunnossani saan urheiluvaatteet kuivumaan vessaan.

Timantti, tuo Byredon Cotton poplin on todellinen timantti. Ensimmäisen kosketuksen Byredon maailmaan sain lahtelaisesta pikkuputiikista Petit St. Louisista, jonka mukava myyjäkaksikko minulle näitä esitteli. Itseasiassa he olivat ensimmäisiä, jotka kyseistä tuotemerkkiä Suomessa möivät. Nyt niitä saa myös Stockmannilta. Ja olisihan minä halunnut itselleni tärkeää kivijalkakauppaa tukea, mutta kävellessäni Byredon tiskin ohi, en voinut vastustaa kiusausta.

Tuoksu on vähän kuin musiikki. Se johdattaa helposti tiettyihin tunnelmiin tai maisemiin. Itse muistan oikein hyvin esimerkiksi kesämökissämme vallinneen tuoksun. Kotikodissani on aina se tuttu ja turvallinen tuoksu. Ennen hiihtolomaa kävimme luokkani kanssa luistelemassa. Tunnin jälkeen käväisin lätkäukkeleiden mukana heidän varustekopissaan. Joo, tuoksu ei ollut se miellyttävin, mutta kuljetti minut omille jääkiekkoajoilleni Lahteen ja Kerinkallion jo edesmenneeseen jäähalliin.

Itse haluaisin ehdottomasti, että asunnossani tuoksuisi aina tuolle Byredolle. Kai, niitä tuoksukynttilöitä voi kesälläkin poltella. Ja sitten aivan toisiin aiheisiin. Tässä kirjoittelen keittiössäni ja katselen ympärilleni. Asuntooni on ilmestynyt kolme uutta viherkasvia. Ystäväni lähti pitkälle reissulle ja antoi ne minulle hoitoon. Paljon huonompaa kasvien “hoitopaikkaa” tämä maa tuskin päällään kantaa. Ei ole mimmi onneksi katsonut näitä videoita. TULPPAANIT. HORTONOMI KAKKONEN.

Juuri tämän hetken tuoksutop 3:

  1. Byredo Cotton poplin tuoksukynttilä
  2. Scwarzkopf (aika vaikea kirjoittaa) bonacure hyaluronic moisture- hoitoaine. (edelleen aika vaikea kirjoittaa)
  3. F on hurahtanut Body Shopin tuotteisiin ja olen salaa käyttänyt mansikantuoksuista suihkusaippuaa. Hyvä!

Mitäpä mieltä tuoksujen maailmasta?

-Esko-