…ja muuten tapahtuu!

Festivaalikesä alkaa olla Suomessa kuumimmillaan. Kirjaimellisesti näin, koska kurkkasin eilen tulevan Ruisrockin sääennustetta. Sehän näytti jälleen aivan älyttömän upealta. Täydessä helteessä tullaan toivottavasti Ruissalossa ensi viikonloppuna tanssahtelemaan. Ja kyllä muuten Suomen suvessa tapahtuu kesäkuukausina.

Esimerkiksi tänä viikonloppuna Iltasanomien mukaan noin 170 000 ihmistä viettelee erinäisiä tapahtumia ulkosalla. On Provinssirockia Seinäjoella, Suviseurat Äänekoskella ja Pridet Helsingissä. Menneellä viikolla olikin mukava tepastella Helsingin keskustassa sateenkaarilippujen liehuessa ympärillä. Helsingin Pride-viikko huipentuu tänään lauantaina suureen kulkueeseen, joka kerää varmasti keskustan aivan täyteen ihmisiä. Ja hyvä niin.

Kesäkuuhan tuossa on jo hurahtanut ja todella leppoisaa on ollut. Pikkumimmin kanssa olemme touhuilleet, Tallinnassa ja Berliinissä on käyty. Sitten vain olen ollut ja huilaillut. Tänään saavuimme mummolaan Lahteen, koska täällä emme ole vielä kertaakaan ehtineet vierailla. Ja kyllä oli mummo ja pappa mielissään, kun pikkusankari juoksi heittämään molemmille kesäiset jättihalaukset. Itsekin olin todella mielissäni, koska pöydässä odotti valmiina paistettua lohta, parsakaalia ja mummon erikoisreseptillä (kuohukerma) valmistettua kananmunakastiketta.

Viikon päästä tähän samaiseen aikaan minäkin pääsen kantamaan oman korteni kekoon tänne vilkkaaseen festivaalikesään. Se on jo Ruisrock täydessä käynnissä ja kyllä tämä poika vain niin nauttii siitä ihmispaljoudesta ja taustalla pauhaavasta musiikista. Siitäpä mennään viikolla eteenpäin ja tanssipaikka vaihtuu Joensuun Laulurinteelle ja Ilosaarirockiin. Oman sooloaikani kesän kaksi timanttiviikonloppua tuloillaan.

Oletteko osallistuneet tai osallistumassa kotimaisiin kesätapahtumiin?

Viikonloppuja!

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen //

Voiko näihin kyllästyä?

Kuuntelin sivukorvalla Radio Aallon aamulähestystä, jossa juontajat puhuivat jotain elokuvista. Elokuvista, joihin ei koskaan kyllästy. Tästäpä aloinkin pohdiskelemaan asioita hieman laajemmalla skaalalla. Eli mitäpä olisi semmoisia asioita, joihin ei koskaan kyllästy. Koskaan ei voi sanoa ei koskaan, mutta sanotaanpa vaikka ehkäpä. Ehkäpä näihin asioihin ei koskaan kyllästy:

BIISI: J. Karjalainen, Mennyt mies. Oudohko valinta, mutta aina tämä kappale iskee samalla tavalla.

TUNNELMA: Elävä tuli. Oli se sitten takassa, nuotiossa tai kiukaassa. Liekkejä, sen pienen rätinän siivittämänä voisi tuijotella päivät pitkät. Netflixin interaktiivinen versio ei yllä ihan samalle tasolle, vaikka tiettyihin tunnelmiin sekin saattanee johdattaa.

URHEILUTAPAHTUMA: Juuri meneillään olevat jalkapallon MM-kilpailut. Ensimmäiset muistot liittyvät Mexicon 86- kisoihin. Serkkupojan kanssa kesämökillä katseltiin. Kioskilta sai pieniä hattupäisiä figuureja purkkapaketista. Voitko vaihtaa Englannin? Miulla on kaksi…(Asuimme Joensuussa.) Kerran neljässä vuodessa nousee sankareita ja antisankareita koko maailman tietoisuuteen.

ELOKUVA: Schindlerin lista. Täytyypä katsoa taas pitkästä aikaa Berliinireissun jälkitunnelmissa. Todella hieno elokuva.

JUOMA: Pettämätön kaksikko Jungle Juice Barista. Inkiväärishotti ja iso Flamingo. Voisin elää tuolla kombolla. Aina sama tilaus, aina.

SOVELLUS: Supersää. Monta kertaa päivässä tulee käytyä. Ja eihän sääanalyyseihin voi kyllästyä. Aina se myös tarjoaa jutunjuurta jos loppuu tarinat kesken. Oli muuten juhannuksena hirveän tuulista ym…

TV-OHJELMA: Uutiset. Mielellään puoli yhdeksän-, tai kympin uutiset. Pikkupojasta asti olen uutisia katsellut. Ankkurit vaihtuvat, visuaalisuus kehittyy, mutta kellonajat eivät vaihdu. Eikä saakaan vaihtua.

URHEILUSUORITUS: Juoksulenkki. Tämä oli helppo. Juoksuharrastuksen aloittaminen oli aika tuskaista hommaa, mutta nyt peruskunnon ollessa ihan hyvällä tasolla on se lenkin jälkeinen fiilis aina yhtä hyvä. Juuri ostin uudet kengät ja hyvin rullaa, hyvin rullaa…

Seuraavatko nuo asiat minua kuinka pitkälle, vai milloin alkaa kyllästyttää? Senhän näyttää vain ja ainoastaan aika. Niin ja pari asiaa vielä loppuun, joihin ei koskaan varmasti kyllästy: Opettajan kesäloma ja ystävälliset ihmiset.

Mukavaa keskiviikkoa!!

-Esko-

// Kuvat: Amanda Aho //