Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
, , , , ,

Seurusteletko tällä hetkellä?

4.2.2017

Lauantai ja blogi kunnossa. Jes ja jes!! Laitanpas tähän toisen vastauspostauksen. Kysymyksiä riittää vielä kolmanteenkin ja ammattiani koskevista kysymyksistä koostan oman kirjoituksen. Näillä mennään tällä kertaa.

Seurusteletko tällä hetkellä?

En seurustele. Olen toki tapaillut ihmisiä, mutta seurusteluksi asti eivät ole tilanteet kehittyneet. Älyttömän siisteihin tyyppeihin on saanut tutustua ja osasta on tullutkin hyviä kavereita. Itse koen, että on hyvä antaa ns. savun hälvetä ja lähteä rakentamaan suhdetta sitten taivaan ollessa kirkas ja pilvetön. Sinne se kirkkain tähtikin varmasti jossain vaiheessa syttyy. Pakottamalla ei tule kuin usvaa, sumua ja salamoiden ryskettä.

Olisihan se joskus vielä kiva laittaa villasukat jalkaan ja leffa pyörimään. Kahdestaan, joskus ehkä vielä kolmistaan…

Osallistuisitko vielä Iholla-sarjaan, jos sellainen tilaisuus koittaisi?

Iholla on formaattina todella kiehtova. Muistan, kun jäin kakkoskauteen ihan koukkuun. Aitojen ihmisten, aitoa elämää. Kiitos vaan Johanna, Sanni ja kumppanit hienosta kaudesta. Ohjelma on visuaalisesti hieno, hyvillä ja tilanteisiin osuvilla musiikeilla maustettuna. Tulen varmasti seuraamaan myös neloskautta.

Kyllä, osallistuisin jos pyydettäisiin. Tulisi hieman erilainen kausi, ainakin omalta kohdaltani. Iholla-matka oli todella kiehtova, erikoinen ja vähän pelottavakin. Enemmän se on hyviä kuin huonoja asioita elämääni tuonut.

Mihin haluaisit matkustaa?

Haluaisin matkustaa Amerikkaan. Tästä olen haaveillut pikkupojasta asti. Nyt siihen olisi oiva mahdollisuus, kun hyvä ystäväni asuu tällä hetkellä San Fransiscossa. Ei tarvitsisi ostaa kuin lennot…Hmm. Tämä on vahvassa harkinnassa. En ole oikein matkustajatyyppiä. Tai saattaisin ollakin, muttei ole tullut juurikaan matkusteltua viime vuosina. Olen vähän semmoinen vanhan koulukunnan pakettimatkaaja. Niin ja jos Amerikkaan joskus pääsen, niin takaisin en todennäköisesti pääse, koska oletettavasti sekoaisin niissä jättimäisissä Outlet-kylissä. Saattaisi matkalaukun kilorajat vähän paukkua.

Oliko asunnon ostaminen pidemmän etsinnän tulos vai nopeampi ”love at first sight”?

Muuttaessani erohuuruissa edelliseen asuntooni, tiesin ettei se olisi loppuelämäni asunto. Heti palattuani takaisin “elävien” kirjoihin aloin hieman katselemaan asuntoja. Tässä kaupungissa ei ole kovinkaan järkevää asua pitkiä aikoja vuokralla. Esimerkiksi nykyisessä omistusasunnossani minulla putosi asumiskustannukset verrattuna vuokraani.

Etsin asuntoa tiukoilla kriteereillä ja kaksi eri tilaa oli tyttäreni takia ihan ehdoton juttu. Tämän kaupungin minikaksiot sijoittuivat tuonne Eira, Kaivari-akselille, joissa hinnat ovat hieman liian korkeita tämmöiselle luokanopettajarentulle. Olin jo laittamassa asuntohommaa hieman jäihin, kunnes löytyi tämä timantti. Timantti, joka täytti lähes kaikki kriteerini. Timantti, joka on tällä hetkellä todella hiomaton. (Aivan kauheassa kunnossa, koska asiat eivät ole menneet ihan suunnitelmien mukaan.) Timantti, johon oma maksukykyni riittää.

Jos pitäisi valita yksi ruokalaji/annos jota söisit lopun elämäsi, minkä valitsisit?

Tämä on helppo. Munkkivuoressa sijaitsevan Sushi-Sanin grillattu lohinigiri. Aivan taivaallista. Juomaksi valitsisin Jungle juice-barin Flamingon. Tuolla yhdistelmällä voisin elää loppuelämäni.

Blogiurasi mahtavin/mukavin/mieleenpainuvin asia/kommentti/tms.

Jokainen kommentti on minulle tärkeä. On ollut hieno huomata, kun te lukijat olette olleet todella aktiivisia. Se oli blogia perustaessani yksi kulmakivistäni. Tehdä tästä vahvasti vuorovaikutteinen kanava. Toivottavasti tekin koette, että olen siinä edes vähän onnistunut.

Kyllähän ihmisten viestit, että ovat samaistuneet teksteihini ja saaneet niistä voimaa merkitsevät minulle todella paljon. Tämä kirjoittelu on todella kivaa ja tästä on tullut jo nyt vahvasti osa elämääni. Toivottavasti voisin tehdä tätä pitkään. Viisikymppinen reality-bloggaaja. Siinäpä tavoitetta.

Saavutus, josta olet ylpeä?

Olla omalta osalta tekemässä tähän maailmaan ihmistä, joka antaa minulle kaiken mitä olen ikinä elämältä halunnut. Ihmistä, joka opettaa minulle elämää jokaikinen päivä. Ihmistä, jonka kautta tiedän mitä sana huoli oikeasti tarkoittaa. Ihmistä, joka menee kaikessa sijalle yksi. Ihan kaikessa.

Sijalla kaksi tulee valmistuminen kasvatustieteen maisteriksi, joka on taannut minulle luokanopettajan viran ja lähes varman työpaikan vuosiksi ja vuosiksi eteenpäin.

Sijalla kolme. Paluu takaisin omilla jaloillaan seisovaksi ihmiseksi, joka osaakin vielä nauraa aidosti.

Mitä luulet tekeväsi 10-vuoden päästä?

Toimin luokanopettajana vantaalaisessa alakoulussa. Kirjoitan E2O-nimistä realityblogia. Ostan edelleen ihan liikaa vaatteita, jotka eivät edelleenkään mahdu asuntoni vaatekaappeihin. Seurustelen Lumikki nimisen tummaverikön kanssa ja meillä on yhteinen kissa…Eikun tämä loppuhan saattoikin olla fiktioita, vai oliko? No, kissasta en ole ihan varma.

Mukavaa lauantaita!!

-Esko-

Comments (8)

You Might Also Like

8 Comments

  • Reply Kata 4.2.2017 at 13:54

    Heippa! Osaat kyllä todella hyvin vastata kysymyksiin, joista kaikki eivät olleet omasta mielestäni kovinkaan hyvään makuun esitettyjä.
    Ilo on selkeästi palannut.
    Ja heh, viimeisin vastaus sai nauramaan ????. Go for it!

    • Reply Esko Kyrö 4.2.2017 at 17:45

      Heippa, heippa Kata!
      Kiitos, kiitos. Tai, no vastausten tasosta en tiedä. Kaikilla toki oikeus kaikenlaisiin kysymyksiin ja kiva, että niitä tuli taas paljon. Lumikki, aah…???? Kivaa viikonloppua!!

  • Reply krista 4.2.2017 at 14:15

    Muistathan, että vantaalainen kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella 🙂

    • Reply Esko Kyrö 4.2.2017 at 17:43

      Muistin…???? Korjattu ja kiitos siis tästä. Mukavaa iltaa!!

      • Reply krista 5.2.2017 at 03:01

        Samoin sulle! Terv. enkun ope ^^

  • Reply Kia 4.2.2017 at 19:57

    Blogisi on ehdottomasti hyvän mielen-blogi, kiitos siitä ????

    Pakko vielä kertoa, että näin toissayönä unta, jossa vietin kanssasi iltaa takkatulen ääressä. Ehkä hieman meni uniin, kun illalla viimeiseksi luin blogiasi ja jokin tovi ennen sitä törmännyt profiiliisi toisaalla.
    Mukavaa viikonlopun jatkoa sinulle, Esko!

  • Reply mari 5.2.2017 at 09:58

    Moikka!
    Olen kokoajan lukiessani blogiasi miettinyt, että muistutat minua jostakin toisesta henkilöstä, mutta en saa päähäni kenestä? Kunnes poikani koulussa sen tajusin! Sehän on hänen koulunsa rehtori , josta tuli mieleen sinä! ????

  • Reply Heli 5.2.2017 at 12:10

    “Paluu takaisin omilla jaloillaan seisovaksi ihmiseksi, joka osaakin vielä nauraa aidosti”. Eikös oo hieno tunne 🙂 Silloin on mukava pysähtyä pikkuihmisen viereen ihmetellen, miettien ja opetellen, miten hän tämän maailman näkee ja onhan se hienoa, että on työ josta pitää ja siitä saa vielä toimeentulonkin. Samassa veneessä 😀

  • Leave a Reply