Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
, , , , ,

En varmasti puhu tuolle, en varmasti puhu

15.10.2017

Ai, että. Olihan mukava minireissu ja startti syyslomaan. Olin jo aiemmin varannut meille lomastartiksi yön Flamingossa. Hieman tuossa tämän jalkahaaverin sattuessa mietti, että ei kai vaan joudu hotelliyötämme perumaan. Kuinka sitä selviää kinkuttamalla pikkumimmin kanssa? Olihan turhia pelkoja. Reissu meni loistavasti ja Flamingo on paikkana maailman helpoin. Kaikkialle pääsi rauhallisesti ”puujalkakävelyllä”. F heitteli kärrynpyöriä edessä ja minä saavuin perässä. Varmasti ihan hauska näky sivusta seuranneille.

Kyllä ovat nuo pienet ihmiset tarvittaessa omatoimisia tyyppejä. Tyttö senkun kasvaa ja oma pää ei edes pysy mukana, kuinka nopeasti he edistyvät ja oppivat uutta. Keskustelut liittyvät ajoittain uuteen My little pony-elokuvaan ja joskus puhutaankin presidentistä ja Flamingon uudisrakennuksen valmistumisajankohdasta. Niin mukavaa. Mukavaa oli myös se, että illalla minä vain makailin sängyllä ja katselin Possea. Pikkumimmi toimi hoitavana tarjolijana, toi minibaarista Ässä Mixejä ja Fantaa. No, lomallahan voi.

Flamingohan on melkoisen korkea rakennus. Huoneemme sijaitsi kymmenennessä kerroksessa. Eli hissiä tuli käytettyä aika aktiivisesti. Siinä aloin tietoisesti seuraamaan ihmisten hissikäyttäytymistä. Myös omaani. Mikäköhän siinä on, kun hissiin tulee ihmisiä, muuttuu tunnelma suorastaan jäätäväksi. Salamannopeasti katse ajautuu kenkien kärkiin. Suu menee sinetille ja loppuun asti täytyy varoa, ettei vaan kukaan ota mitään kontaktia. ”En varmasti puhu tuolle, en varmasti puhu…” Se on muuten erikoinen tapahtumaketju. Onkohan tämä vain meidän suomalaisten selkärankoihin pinttynyt tapa, vai esiintyykö tätä myös muissa kulttuureissa? Itsehän toimin useimmiten siis juuri tuolla tavalla.

Samantyyppistä ”kenkienkärkivetäytymistä” on havaittavissa ainakin julkisissa kulkuvälineissä, jos viereen istuukin joku tuntematon ihminen. Leffateatterissa paikka kannattaa varata jo netissä, että voi jättää yhden punaisen siihen vihreiden väliin. Onhan näitä. Täytyykin joskus ihan tietoisesti alkaa vaan juttelemaan ja kyselemään kuulumisia. Leimataankohan tungettelevaksi Urveloksi vai mikäköhän lie suhtautuminen? Tämmöisiä tuli vaan mieleeni siellä hississä tököttäessämme.

Hyvä startti syyslomaan, joka saattaa kyllä venähtää vähän pidemmäksi. Jännittää hienoisesti miten äijän käy huomenna, kun tapaan lääkärin.

Pidetään peukkuja!!

-Esko-

// Huone maksettu lahjakortilla. //

Comments (12)

You Might Also Like

12 Comments

  • Reply Inkuli 15.10.2017 at 20:06

    Tosi totta toi hissikäyttäytyminen. 🙈 Meillä sattui hauska tapaus eilen yhdessä kirjakaupassa,kun oltiin ostamassa nuorimmaisen kanssa lahjapaperia.Kun sopiva rulla oli valittu niin menimme kassalle.Nuorimmainen puhalteli kuin torveen tuohon lahjapaperirullaan ja minä tietty äitinä hänelle että hys hys … ettei häiritä ketään.Niin annas olla,jonossa seuraavana ollut vanhempi rouva otti oman lahjapaperirullansa ja alkoi myös puhaltamaan vastaavasti.Olipas niin virkistävä kokemus ja kaikki nauroi…Mix tosiaan pitäisi aina olla niin hys hys ja ”näkymätön” Hymyilytti vielä pitkään 🙂

  • Reply Esko 15.10.2017 at 20:19

    Just hyvä, Inkuli!
    Tuommoista arkista heittäytymistä ja pientä hulluttelua sitä kaipailisi hieman enemmän…Piristävää, etenkin täällä Suomen loka- ja marraskuussa…😁☔

  • Reply Susumu 16.10.2017 at 08:51

    Taitaa olla perisuomalaista tuo hissivaivautuneisuus. Omat ekat hissikokemukset liittyy Saksanmatkoihin vanhempien kanssa ja hotellien hisseihin, kotimaassa ei juuri hissejä käytetty, kun olin lapsi. Saksassa hissiin tulijaa tervehditään ja hissistä poistuja hyvästellään. Välillä saatetaan jopa vaihtaa sananen. Olen saanut kyllä todella kummastuneita katseita, kun täällä Suomessa joskus vaistomaisesti tervehdin jotakuta vierasta ihmistä hississä. 😄

    • Reply Esko Kyrö 16.10.2017 at 16:40

      Moikka Susumu!
      Täytyy itsekin joskus toteuttaa tuota saksalaista hissikäyttäytymistä…:)

  • Reply Kiia 16.10.2017 at 21:28

    Mieheni on poikkeus tässä hissikäyttäytymisessä. Lähes aina tokaisee jotain, kun hissiin sattuu muitakin. Usein hän kyllä saa aluksi hämmästyneitä katseita.
    Tämä pitäisi itsekin ottaa tavaksi, sillä
    jos joku jotain sanoo, niin yleensä siitä tulee kuitenkin hyvä mieli.

    • Reply Esko 17.10.2017 at 08:31

      Ktllä Kiia!
      Miehellesi terveisiä, että jatkaa samaan malliin. Siitähän tulee hyvä mieli ja mukavampihan se on hissimatkoja rupattelemalla vietellä…😊

  • Reply Repe 16.10.2017 at 23:17

    Niinpä! 😀 vastikään koulun ruokalassa itseäni kymmenen vuotta vanhempi miesopiskelija istui samaan pyöreään pöytään kanssani ja alkoi keskustella niitä näitä. Oikeasti minulla kävi monta kertaa mielessä että onko tämä jokin pila tai piilokamera. Jouduin hokemaan itselleni että nyt häpeä ja keskustele niin kuin ihmiset keskustelevat! Tämmöistä vain tapahtuu niin harvoin, että olin syystäkin ymmällään.

    • Reply Esko 17.10.2017 at 08:34

      No, niinpä Repe! Tuo on varmasti juuri tottumuskysymys. Usein sitä menee omaan pöytäänsä, selailee kännykää tai lehtiä…Ja sitten joku tuleekin juttelemaan, ai kamala…😊 Kivaa päivää!

  • Reply M-A 17.10.2017 at 20:19

    Tuli niin tämä kirjoituksesi tänään mieleen. Olin hississä yksin tulossa kuntosalilta. Seuraavasta kerroksesta tuli ilm. isoäiti kahden pienen lapsen kanssa ja tervehti minua. Säikähdin niin, etten saanut vastattua mitään! Onneksi oli muutama kerros matkaa alas ja sain sanottua jotain järkevääkin.

    • Reply Esko Kyrö 17.10.2017 at 20:26

      Hyvä M-A! Kirjoituksestani oli siis käytännön hyötyä…🙈 Kivaa iltaa!

  • Reply TätiO 18.10.2017 at 21:29

    Se tunne kun ajat pyörällä töihin aamuhämärissä ja moikkaat iloisesti ”moooi” vastaantulevaa Minnaa joka on kyllä epätavallisessa paikassa epätavalliseen aikaan? Ei, hän ei ollut tuttusi joka ajaa yleensä autoa siihen aikaan ja sait varmasti hullun maineen moikkaamalla tuntemattomia.. No toivottavasti rouva ei saanu sydäriä… (ei saanu, seur. Aamuna näin bussipysäkillä kun ajoin autolla ohi)

    Hissit on kummia paikkoja…

    • Reply Esko Kyrö 18.10.2017 at 23:42

      No, eihän se haittaa. Minna olikin joku muu ja varmasti meni moikkaus vaan huumorilla…:) Onneksi seisoi vielä täysissä elämänvoimissa bussipysäkillä. Hissit, ne on, ne on…Mukavaa loppuviikkoa OO!

    Leave a Reply