Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
, , ,

Minä rakastan viikonloppuja tyttäreni kanssa

9.4.2018

Jokatoinen viikonloppu. Kyllä ne neonkeltaisella yliviivaustusseilla ja sydämillä koristellut päivät näyttävät niin harvoilta siinä Polkan pöytäkalenterissani. Niin siis ne päivät, jolloin pikkumimmi saapuu touhuillaan täyttämään asuntoni ja täyttämään myös sitä tyhjiötä, joka ajoittain tuntuu niin h#####n pahalta. Täytyy vain yrittää ajatella, että nopeasti se kaksi viikkoa taas hurahtaa ja ottaa kaikki ilo irti ajasta, jolloin meillä on mahdollisuus yhdessä touhuta. Yrittää hoitaa tämä oma tonttini niin hyvin kuin mahdollista. Onnistunko siinä aina? En välttämättä, mutta parhaani yritän.

Ne viikot, jotka loppuvat niihin neonkeltaisiin värityksiin siellä kalenterissa menevät usein hyvällä fiiliksellä. Varsinkin loppuviikosta sitä alkaa jo laskemaan: kolme yötä, kaksi yötä, yksi yö…Rakastan meidän viikonloppuja. F on reipas ekaluokkalainen, jonka jutut ovat niin huippuja. On myös asioita, jotka ovat suoraan omista käyttäytymismalleistani. Niiden seuraaminen lämmittää mieltä myös suuresti. Esimerkiksi hammasharjan imaisu hammaspesun päätteksi ja höyryiseen peiliin piirtäminen. Ei ehkä kuulosta kirjoitettuna ihan niin hohdokkaalta.

On myös täydellisiä vastakohtia siihen pikku-Eskoon. Minä olin pienenä todella ujo pellavapää. En uskaltanut tutustua yhtään uusiin ihmisiin. Aina menin isoveljeni perässä ja hän loi puitteet onnistuneille leikeille. F on todella avoin pikkuihminen, joka löytää leikkikaverin lähes paikasta kuin paikasta. Lasten ennakkoluulottomuutta on niin mukava seurata vierestä. Perjantaina pysähdyimme legendaariselle Aapiskukolle syömään ja olisiko mennyt puolitoistaminuuttia, niin jo oli leikkipaikalla touhut käynnissä. Milloin ja miksi tuo jossain vaiheessa karisee pois? Ei välttämättä kokonaan, mutta jossain määrin kyllä.

Elämä tässä eteenpäin rullailee ja kaikkiin tilanteisiin on vain sopeuduttava. Silloin, kun se tyhjyys valtaa mielen, on puhuttava ja turvauduttava lenkkipolun parantavaan voimaan. Aina ei auta edes tietous siitä, että ollaan esimerkiksi Frangenin Simon kanssa samassa veneessä. Välillä kurjaa on myös se, että lähipiirissä ei ole ketään, joka välttämättä ihan ymmärtäisi tuntojani. Sitä tyhjyyden tunnetta etenkin F:n lähtöpäivinä on todella vaikea kuvailla ja selittää. Ja varmasti hyvä, että ei olekaan. Pääosin sitä on tsempillä selvitty, mutta eilen hauskan viikonlopun päätteeksi tuli totaalilamaantuminen. Siivosin äkkiä lelut piiloon, makasin vain sängyllä ja tuijotin kattoa. Olo oli näin lyhyesti sanottuna aivan p###a!

Tänään oli taas uusi päivä. Aurinko paistoi ja en vain halua murehtia. Se ei johda mihinkään ja kohtahan on jo se opettajan legendaarinen kesäloma. Silloin on aikaa, silloin on aikaa!!

Mukavaa viikkoa!

-Esko-

Comments (26)

You Might Also Like

26 Comments

  • Reply Muffin 9.4.2018 at 19:41

    Kirjoitus oli taattua elämänmakuista Eskoa, huippua 🙂

    • Reply Esko Kyrö 12.4.2018 at 22:41

      Kiva kuulla Muffin…:)

  • Reply Elsa/ oi mutsi mutsi 9.4.2018 at 22:08

    Tää on vaan niin kauheeta edes ajatella, kun itsekin etävanhempana olen ja joka viikonloppu kuitenkin olen lapsen kanssa, usein viikollakin (kuten nyt). Turhaahan se on voivotella, mutta kuitenkin se ettei lapsi näkisi mua kuin joka toinen viikonloppu tuntuisi kyllä tilanteelta, joka ei olisi hyvä meille kummallekaan.

    Toivottavasti teidän arki kääntyy joskus niin että vanhempi ja lapsi näkevät enemmän kuin kuutena (?!) päivänä kuukaudessa, onhan kyse myös lapsen oikeudesta.

    • Reply Esko Kyrö 12.4.2018 at 22:40

      Moikka Elsa!
      Mennään sumpille jokunen päivä?…

  • Reply Amelielle 9.4.2018 at 22:40

    Feel yah!
    Se puristava tunne…
    Voi tulla vielä päivä, kun näette enemmän ja tyttäresi turvaa suhun kun kasvaa isoksi.

    Itse nyt 40-vuotiaana vieläkin tartten mun isää mun elämään. Meillä on aina hauskaa yhdessä ja isä on mulle se tukipilari joka on siellä jossain vaikkei niin paljon pidetäkään yhteyttä (molemmat introvertteja).

    Mä jäin 16-vuotiaana äidin luo asumaan ja isä vei mua syömään tai matkoille. Isäni mökillä en silloin viihtynyt. Se oli vähän outoa ja kurjaakin aikaa… mutta vanhempana mökistä tuli paikka missä vietän kesällä kaiken vapaa aikani, koska siellä lepää. Ja oleminen isän kanssa on luontevaa ja molemmille antoisaa…

    Isät on ihan super ja sä oot ihan super sun tytölle! ????❤️????????

    • Reply Esko Kyrö 12.4.2018 at 22:40

      Kiitos Amelielle tästä viestistä, kiitos!…

  • Reply mummi 10.4.2018 at 09:34

    On aivan oikeutettua tuntea noita tunteita, mistä kerroit. Sehän vaan todistaa miten paljon rakastat tytärtäsi.
    Ehkäpä asiat muuttuvat paremmaksi vielä joskus, toivon sitä. Tulevastahan ei koskaan tiedä.
    On sinulla kuitenkin ilon aiheitakin!!

    • Reply Esko Kyrö 12.4.2018 at 22:38

      No, on Mummi!! Paljonkin ilon aiheita, paljon…:)

  • Reply Vilma 10.4.2018 at 10:57

    Tuntuu niin pahalta sun puolesta!!! En voisi edes kuvitella sellaista tilannetta, että näkisin lastani vain joka toinen viikonloppu. Aivan kamalaa.
    Pakko se vaan taas on mainita, että kyllä isien rooli erossa on todella retuperällä täällä. Ansaitsisit viettää tyttäresi kanssa myös normaalia arkea,vaikka ero lapsen äidistä tulikin. Nimenomaa ero äidistä ei omasta lapsesta.
    Kaikkea hyvää sulle Esko, ja paljon tsemppiä vaikeisiin ikävän hetkiin <3

    • Reply Esko Kyrö 12.4.2018 at 22:38

      Kiitos Vilma viestistäsi ja tsempeistä! Ajoittain tuo ikävä vaan yltyy melkoisiin mittasuhteisiin…

  • Reply sari 10.4.2018 at 12:47

    Ei isien rooli ole sinänsä retuperällä. Lastenvalvojalla vaan katsotaan, kenellä on parhaat edellytykset huolehtia lapsesta. Joskus se on äiti, joskus isä. Useimmiten äiti, koska äidit monessa tapauksessa kykenevät hoitamaan arjen asiat sujuvammin, esim ruuanlaiton, vaatehuollon jne. ja ovat usein luoneet jo siinä YHTEISESSÄ arjessa ennen eroa kiinteämmän suhteen lapseen. Näin vaan on enkä arvota sitä, miksi näin on. Ehkä joku on jäänyt siinä silloin retuperälle.
    Ikävä varmaan on, sitä en kiellä tietenkään.

    • Reply Heli 11.4.2018 at 20:07

      Isän asema ei varmasti ole sama kuin äidin. Lopulta se on äidin päätös miten paljon isä näkee lastaan, ottaen toki huomioon että isä haluaa nähdä lasta. Pikkuhiljaa asiat on muuttumassa, mutta täysin p…apuhetta, että usein vain äiti hoitaisi asiat paremmin. Millä sitä mitataan? Ihan varmasti jokainen normaali vanhempi oppii yksin jäädessään hoitamaan arjen asiat, olipa se sitten äiti tai isä. Tässä otan kantaa vain yleisellä taholla.

      • Reply Esko Kyrö 12.4.2018 at 22:31

        No, ihan varmasti oppii. Ja jos itseni otan esimerkiksi, niin todellakin oppii…:)

    • Reply Esko Kyrö 12.4.2018 at 22:36

      Kaikesta muusta paitsi ikävästä olen kanssasi kyllä hieman mieltä. Kiitos kuitenkin mielipiteestäsi ja aurinkoista viikonloppua!!

    • Reply Lmj 17.4.2018 at 21:15

      Lastenvalvojalla ei kyllä ole oikeus tehdä päätöksiä vaan ainoastaan vahvistaa sopimukset, joihin vanhempien tulee päästä yhdessä. Jos yhteisymmärrykseen ei päästä, asioista päättää käris, ei lastenvalvoja.

      – Entinen lastenvalvoja

      • Reply Esko Kyrö 21.4.2018 at 10:23

        Kiitos viestistäsi!…☀

  • Reply Ansku 10.4.2018 at 18:35

    Sinä se olet jalo ihminen:).

    • Reply Esko Kyrö 12.4.2018 at 22:35

      Kiitos Ansku viestistäsi. Oikein aurinkoista viikonloppua!!

  • Reply Emma 10.4.2018 at 19:25

    Voi apua mitä puppua. Millä ihmeen perusteella voit väittää, että äidit kykenevät hoitamaan arjen asiat paremmin kuin miehet? Samaa tasoa, kuin että miehet nyt vaan kykenevät paremmin tekemään töitä korkeimmissa viroissa kuin naiset, joten siksi he saavat parempaa palkkaa. Niin mahtavia huushollinpyörittäjämiehiä tiedän, että tuntuu järkyttävältä, että ihmisillä on vielä noin vanhoillisia asenteita. Totuus on, että yksinhuoltajuutta isä ei saa, ellei äiti ole narkkari, juoppo tai pahasti mieleltään sairas. Yhteishuoltajuus onnistuu yleensä, mutta toteutuu käytännössä usein niin, että isä on siitä huolimatta se, joka näkee lastaan noin joka toinen viikonloppu. Onneksi ainakin hieman isompien lasten kohdalla on alkanut yleistyä puolet ja puolet -sopimus, jolloin lapsi saa olla molempien vanhempien kanssa yhtä paljon. Melko halpamaista on muuttaa niin kauas, ettei tällainen sopimus voi toteutua. Isät on edelleen näissä asioissa todella heikoilla verrattuna äiteihin, mikä on tietysti todella väärin.

    • Reply Esko Kyrö 12.4.2018 at 22:34

      Kiitos Emma viestistäsi!…

  • Reply Nimetön 11.4.2018 at 09:42

    Onhan tuo tietysti hurjan epäreilua ihan kaikille!

    Itse kukjin opiskeluaikanani paljon bussilla viikonlopun viettoon kotikulmilleni. Sinne samaan bussiin pakattiin perjantaisin ja sunnuntaisin aika suuri joukko niitä lapsia, joiden oli vuoro viettää viikonloppu sen toisen vanhemman kanssa siinä toisessa kaupungissa.
    Siinä bussissa istuessa monesti mietti, kuin ristiriitainen on eroperheen lapsen rooli: aina olet matkalla jonnekin, jonkun tyhjiötä täyttämään. Ja jatkuvasti elät itsekin sitä toista vailla. Emotionaaliset paineet on varmaan aikamoiset silloinkin, kun eroon ei vanhemmilla (enää) liity kovin kauansia tunteita.

    Eroperheille harvoin on tarjolla mitään sellaista optimaalista ratkaisua. Aina vaikeammaksi toki menee, kun kilometrejä kertyy kotien välille. Ehkä aika vielä tuo ratkaisun tähänkin, kun lapsi kasvaessaan oppii reissaamaan itsenäisemmin. Silloinhan hän voisi tulla luoksesi useammin, vaikka “2+1”, kahtena viikonloppuna peräkkäin Helsingissä ja yhden Tampereella.

    • Reply Esko Kyrö 12.4.2018 at 22:33

      Heippa nimetön!
      Kiitos ajatuksia herättävästä viestistäsi. Vuodet kuluu ja katsellaan miten hommat tästä sutviutuvat. Mukavaa alkavaa viikonloppua!!

  • Reply Nippe 11.4.2018 at 22:47

    Voimia ????
    Elämä koettelee kohtuuttomastikin. On vain aina uskottava parempaan. Säilytettävä uteliaisuus huomiseen…

    • Reply Esko Kyrö 12.4.2018 at 22:27

      No, juuri niin Nippe!!

  • Reply Daniella 11.4.2018 at 23:59

    <3

    • Reply Esko Kyrö 12.4.2018 at 22:27

      Kiitos ja oikein kivaa alkavaa viikonloppua!!…:)

    Leave a Reply to Esko Kyrö Cancel Reply