Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
, ,

Perjantain vanhat: Vakuumipakattu sydän

28.9.2018

Tällä viikolla ovat kirjoitukseni pyörineet paljon sinkkuelämän ja sen kiemuroiden ympärillä. Kiehtova aihe kirjoitella. Etsin eiliseen vastailupostaukseeni vanhoja kirjoituksiani ja törmäsin tähän perjantain vanhaan. Sopii oikein hyvin tälle viikolle. Kyllästyin keskustelemaan virtuaalinaisille ja olisi taas aktivoiduttava ja lähdettävä ihan oikeille tapaamisille.

Näin kirjoitteli maisteri reilut kaksi vuotta sitten. Juuri nyt maisterilla ei enää posket punoita sovellusrakkauden maailmassa, mutta majoneesit saattavat turskahtaa parralle vielä vuonna 2018. Gluteenittomia purilaisia en ole enää syönyt. Maisemien katselua, kaikkea se on herra keksinyt.

///…kun mikään ei tunnu miltään. Sydämeni on ollut visusti vakuumipaketissa. Nyt tätä pakettia on alettava pikkuhiljaa availemaan. Ei, en todellakaan tarkoita, että nyt täytyisi syöksyä suinpäin suhteeseen vaan päinvastoin. Nyt täytyy antaa auringon ohjata elämää. Antaa kesälle ja kärpäsille mahdollisuus. Kaikkia kärpäsiä ei voi suoraan lätkiä ympäriltä tai suhauttaa niitä tainnuksiin sähkökärpäslätkällä.

Kaikki on aloitettava alusta ja uusiin ihmisiin tutustuminen lähtee nollapisteestä. Tässä iässä, kun ympärillä on erinäisiä asioita on rakentaminen hieman haastavampaa, kuin huolettomana kaksikymppisenä. Enää et voi harrastaa huoletonta tapailua ja pussailla päiviä pitkiä porttikongeissa. Nykyään elämä on enemmän aikataulutettua ja elämässä on jo se kaikista tärkein henkilö. Se tärkein henkilö, jonka kautta nämä uudet rakennuspalikat on ajateltava.

Maisteri istuu sängyllään ja sormet hakeutuvat Google Playhin. Kauan hän yritti taistella ajatusta vastaan, että hän ei mitään Liekki-sovelluksia tarvitse. Ei hän välttämättä tarvitsekaan, mutta nyt on kokeiltava, kun siihen on mahdollisuus. Posket punottaen maisteri painaa sydäntä. Posket punottaen maisteri painaa äxää. Posket punottaen maisteri odottaa ensimmäistä osumaansa. Osumaa ja mitä sitten? Treffeillekkö?

Treffit ja taas ne samaiset tutut asiat joutuu maisteri kohtaamaan. Katsooko kumppani sinua kasvoihin kauan vain sen takia, että sinulla on roiskahtanut hampurilaisen välistä majoneesia partaasi? Lukeeko kumppani mielummin Turun Sanomia, kun kuuntelee maisterin mielestä hänen hyviä juttujaan? Ja, ei taas. Maisteri unohti tilata gluteenittoman sämpylän. Vatsassa alkaa kiertää ja ilma pakkautuu mahaan.  Olo on epämukava ja herra lähtee kesken ruokailun ulos “katselemaan maisemia”. Posket punottaen maisteri palaa jatkamaan ruokailua.

Nollista lähdetään ja toivottavasti ei majoneesit roiskahda parralle ja Turun Sanomia ei ole lähettyvillä. Gluteenittoman hampurilaisen muistan tilata.

Kivaa juhannuksen jälkeistä eloa!

-Esko-///

Comments (0)

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply