Käsienpesu suoritettu ja on vuorossa siirtyminen kohti kutsuvaa ruokalinjastoa. Rapeapintaiset kalapuikot jo hieman sekoitetussa rivissä, höyryävä perunamuusi seuraavana. Salaatit ja sitten onkin vuorossa se valkoinen aarre. Yksi kauhallinen, toinen ja vielä kolmas. Juuri ja juuri pysyy annos siinä lautasen päällä. “Taidat ope tykätä tuosta kastikkeesta?” Kyllä minä rakastan (jos nyt ruokaan voi rakkaussuhteen kehittää) koulun kermaviilikastiketta.
Äidin tekemänä -> kyllä on hyvää, mutta ei saa samaa makunautintoa. Lounasruokalat -> kyllä on hyvää, mutta ei saa samaa makunautintoa. Jo vuosia on monta ajoittain hektistä työpäivää pelastanut niinkin yksinkertainen asia, kuin kermaviilikastike. Tai siis eihän se ihan yksinkertainen asia ole, koska mistään muaalta en ole niin hyvää valkoista aarretta saanut, en mistään.
Tähän kouluruokaprojektiimme oli ehdottomasti saatava mukaan työpaikkani kermaviilikastike. Marssin koulumme keittiön ovelle ja kysyin keittäjältämme reseptin (tosin mitat unohdin kysyä). Ja sitten olikin aika siirtyä Ollin keittiöön ja tarkoituksena valmistaa itse tuota samaa herkkua. Hyvää siitä tuli ja lähelle pääsimme, mutta ei se silti ihan täysin onnistunut. Näemmä sitä täydellistä voi valmistaa ainoastaan siellä mysteerisessä koulun keittiössä. On Cokiksen resepti, on Big Macin resepti ja sitten on koulun kermaviilikastikkeen resepti…
Näillä aineksilla me lähdimme varioimaan. (mitat heittävät):
- purkki kermaviiliä
- reilu rupsautus sinappia ruokalusikalle
- etikkaa noin korkillinen
- sokeria noin ruokalusikallinen
- suolaa samainen määrä
- tilliä ihan reilulla kädellä
- ohkaisesti pippuria
Jälkiruoaksi olikin laskiaistiistain kunniaksi kunnon pullat. Väliin tietysti Nutellaa ja uutta herkkuani eli kinuskikermaa vatkattuna.
Onko tuo koulun kermaviilikastike tuttua ja oletteko löytäneet sen täydellisen koostumuksen?
-Esko-
AIKAISEMMAT KOKKAUKSET:
5 Comments
Muuten vaikuttaa hyvältä, mut sokeria ja suolaa laittaisin paljon vähemmän, jos kermaviiliä on se yksi pieni purkillinen. Siis puoli teelusikallista kumpaakin. Suolaa ei ehkä niinkään paljon, koska sinappikin on suolaista.
Huomenta Maija-Leena!
Kiitos viestistä. Joo, kyllä se näin on. Tällä kokkikaksikolla mitat olivat hieman hakusessa. Oman maun mukaan siis suosittelen menemään.
Kivaa pakkasviikkoa! ❄️
Lisään tuohon hienoksi pilkottua punasipulia, ja pari ruokalusikallista sinappikurkkusalaattia. Tällöin ei sinappia enää erikseen laiteta. Aika jees. Etenkin kesällä, kun lisukkeena on uudet perunat.
Oi, Memma!
Nyt kuulostaa todella, todella hyvältä yhdistelmältä. 🎯
Kivaa viikonloppua!
Sinapeissakin on eroja. Dijon maistuu kastikkeessa(kin) erilaiselta kuin Turun sinappi.
Samoin tuore tilli vs. kuivattu tilli – näilläkin on eroa.
Lapsena ei pitänyt koulun kermaviilikastikkeesta yhtään. Se oli sellainen inhokki, jonka keksin lopulta sekoittaa siihen perunamuusin saadakseni sen syötyä. Tällä tyylillä ensin siedin ja sitten ihastuin.
Nykyisin meillä on kermaviilikastike hävinnyt kokonaan ja tilalla on joku majoneesimössö. Ei sama.