Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
, , , ,

…kun elät, muttet elä…

19.2.2017

Perjantaina keskustelimme miesten kanssa kaikenmoisista aiheista maan ja taivaan väliltä. Minulle jäi jostain syystä pyörimään päähäni yksittäinen lause: ” Kun “kuolee”, ennen kuolemaansa…” En ihan tarkalleen muistanut missä asiayhteydessä tuo lausahdus nousi esille. Eilen nukkumaan mennessäni pohdin tuota asiaa ja sain päähäni keskustelun, mistä tuo lainaus juonsi juurensa. Puhuin itsestäni ja kerroin kuinka iloisesta, elämänhaluisesta, lapsenmielisestä, elämää hengittävästä ihmisestä katoaa kaikki tämä. Elät, muttet elä. Keskustelimme kuinka voi “kuolla” ennen kuolemaansa. Lopettaa elämisen. Hävittää ilon, onnen, lapsenmielisyyden ja halun oppia ja kokea uusia asioita. Termi on hyvin raadollinen, mutta voi, niin ymmärrettävä.

Suuri mullistus tai kriisi elämässä siirtää ihmisen reunalle. Reunalle, josta voit joko pudota tai valita toisen tien. Tien, jonka seurauksena tulet takaisin elämään. Elämään, jossa sinulla on aina mukanasi ilo ja sataprosenttinen tyytyväisyys omaan elämääsi. Prosentit voivat ajoittain heitellä, mutta keskiarvo-onnellisuusaste on jatkuvasti lähellä sataa. Toinen vaihtoehto on putoaminen elämään pienellä liekillä. Liekillä, joka on ajoittain jo lähellä hiillosta. Vaikka ympärillä olisi kaikki asiat kunnossa, muttet itse koe olevasi tyytyväinen elämääsi ja onnellisuusprosenttisi ei nouse sataan kuin kerran kuukaudessa lauantaisaunan jälkeen. Ja ei, ei se aina edes vaadi mitään kriisiä. Elämä voi valua haluamattaan myös tuohon pisteeseen.

Tässä nykyajan hektisyydessä täytyisi aina välillä pysähtyä. Katsoa peiliin ja kysyä itseltään: ” Olenko minä onnellinen?” ” Olenko minä tyytyväinen elämääni? ” Jos näihin kysymyksiin vastaa usein negatiivisesti tulee kysyä seuraavaksi: ” Voinko vaikuttaa asioihin, joilla voisin parantaa elämänlaatuani?…” Eläminen tyytymättömänä omaan elämään ajaa ihmisen helposti ihannoimaan muiden ihmisten onnea ja syntyy sana: kateus. Kehä on valmis. Ah, nyt tämä alkaa kuulostaa liikaa elämäntapaoppaalta. Tarkoitus oli kirjoittaa vain eilisistä ajatuksistani ennen nukkumaanmenoa.

Hiihtoloma ja viikon loma. Onni ja onni!!

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen //

Comments (10)

You Might Also Like

10 Comments

  • Reply Tarina 19.2.2017 at 21:18

    Joo. Joutuu elämään joskus itsensä vastaisesti suojellaakseen itseään nälkäisten ihmisten hyökkäyksiltä. Tarkoitan, että jos on oma iloinen ja lapsenmielinenkin itsensä, panee itsensä alttiiksi ihmisten vähättelynhalulle ja stereotypioille. Katsotaan vain pintakäytöstä eikä huomata että ihmusellä on tunteetkin. Kiva lytätä rumasti. Joko naamatusten tai takanapäin. Arvioidaan vähän hölmöksi. Tietenkin vahva itsetunto auttaisi tässä, mutta kaikilla ei sitä luonnostaan ole.

    • Reply Esko 19.2.2017 at 23:26

      Kyllä Tarina! Kiitos hyvästä kommentistasi. Itsetunto, niinpä vahva itsetunto on asia, joka kantaa asiassa kuin asiassa…????

  • Reply Heli 19.2.2017 at 21:47

    Pystyyn kuollut.. ihanaa lomaa ja rattoisia hetkiä Lahessa!

    • Reply Esko 19.2.2017 at 23:26

      Onneksi ei…???? Kiitos Heli…loppuviikosta Lahteen ja kisatunnelmiin…

  • Reply Nippe 20.2.2017 at 11:35

    Ajatukset ennen nukkumaanmenoa…niitähän riittää.
    Uniongelmiksi siirtyvät, jollei niitä saa rauhoitettua.
    Sanottua itselleen:Ei ole mitään hätää. Huomenna on uusi päivä. Sitä kohti!
    Parhaat ideatkin valaistuvat joko ennen nukkumaanmenoa tai jopa unissa.????
    Valoisaa ja lumista hiihtolomaa!????

    • Reply Esko Kyrö 21.2.2017 at 09:15

      Kiiitos Nippe!!…????????

  • Reply Heli 20.2.2017 at 22:50

    Niimpä! Onneksi vaan taakse jäänyttä elämää. Hyvän tien valitsit, oman kasvun tien 😀

    • Reply Esko Kyrö 21.2.2017 at 09:15

      Näinpä…????

  • Reply Sanni 22.2.2017 at 13:14

    Sitä kun vaipuu elävän kuolleen tilaan niin se ylösnousemus sieltä on haastavaa ja vaatii pitkänkin palautumisajan, mutta päivä päivältä on hieman helpompi hengittää ja elämä alkaa maistumaan enemmän makealta kuin happamalta.

    • Reply Esko Kyrö 23.2.2017 at 15:36

      Kyllä Sanni, niinpä!

    Leave a Reply to Sanni Cancel Reply