Lempiasentoni

Kirjoittelin eilen vanhemmuudesta ja asiasta, jonka olen sitä kautta oppinut. Oppinut ja sisäistänyt, että itseasiassa tämä todella tärkeä asento seuraa meitä lähes koko elämäntaipaleemme läpi. Ja se on polviasento.

• Polviasennossa lattialla -> Moni elämä saattaa saada alkunsa. Pahimpia hiertymiä voi välttää laittamalla viltin tai maton polvien alle pehmusteeksi.
• Polvilleen lattialle -> Meinaa pudota, kun vapisevin käsin leikkaat kätilön käskystä napanuoraa poikki ja katkaiset ruumiillisen yhteyden äitiin. Nyt alkoi vastuu.
• Polviasennossa lattialla -> Harjoittelet vaippojen pujotusta kiemurteleviin jalkoihin.
• Polviasennossa lattialla -> Teet niitä typeriä ilmeitä lapsellesi ja esittelet ylpeänä isovanhemmille ja ystäville kuinka se meidän vauva jo hymyilee.
• Polviasennossa lattialla -> Leikit Barbeilla, autoilla, olet läsnä. Selkää kolottaa, mutta ihan sama.
• Polviasennossa alttarilla -> Lapsesi on alba päällä ensimmäisellä ehtoollisella. Pappi vahvistaa hänen uskoaan ja valmistaa nuorta matkalle, purjehtimaan aikuisuuden vesille. Ostat rippilahjaksi salaatinottimet. Lapsesi kiittää myötätunnosta, vaikka olisi huomattavasti mielummin ottanut saman käteisenä tai H&M:n lahjakorttina.
• Polviasennossa metsän siimeksessä -> Lapsellani on nykyaikana mahdollisuus jonottaa vapisevin, kylmin käsin pakkiinsa alikersantin tarjoilemaa makkarasoppaa. Toivottavasti muistaa pakkipussit. Isältä pääsi aika usein unohtumaan ja loppuviikosta oli sekaisin koko ruokalista. Maanantain kanaviillokki oli muuttunut pohjalla jo hieman vihertäväksi.
• Polviasennossa -> kosii puolisoehdokas. Vapisevin käsin tarjoaa samettista sormusrasiaa. Toivottavasti keksii jonkun omaperäisen idean. Isä ei ole vielä keksinyt. Kohtelee tytärtäni hyvin ja asettaa hänet aina etusijalle. Muuta ei tarvitse tehdä.
• Suorin jaloin -> Silittää ryppyistä poskeani ja harmaita hiuksiani. Katsoo silmiin ja sanoo: KIITOS ISI!

Kyllä. Asentojen aatelia.

-Esko-

// Kuva: Jere Lehtonen //