Kyllä tytär isänsä tuntee

Aina on kiva saada lahjoja ja yllätyksiä. Joskin näin iän karttuessa altruistinen ajattelumalli tuottaa itselleni huomattavasti suurempaa onnellisuuden tunnetta. Vaikka kyllähän ihan spesiaalia on saada lahja omalta lapselta. Siltä pieneltä tyypiltä, joka on itse saanut valita lahjansa. Ja yrittänyt ja taistellut sitä lipsautusta vastaan. Tiedättehän tunteen. Tekisi mieli kertoa, tekisi mieli edes ihan vähän vihjailla. Pikkumimmin lahjat ovat olleet kyllä ihan huippuja. Hän kyllä tuntee isänsä ja hänen antamat lahjansa tulevat arkiseen käyttöön ja ovat niinsanottuja hyötyesineitä. Saavat aina käytettäessä hymyn huulille.

Isänpäivälahjaksi askarteltu parkkikiekko on ollut kovassa käytössä ja varmasti tuo hyvää mieltä myös “parkkipirkoille/henkilöille”. Tylsähän se on ollu heidänkin vain katsoa niitä homogeenisiä sinisiä muoviläpysköjä. Ja joululahjaksi sain todellisen helmen suoraan Jenni Vartiaisen live-konsertista. “Isi voitko sä ottaa ton Jennin?” Hän silloin aiemmin kysyi. Nyt hän oli itse halunnut hankkia minulle Jenni-kahvimukin. Kyllä tuosta mukista maistuu aamukahvi erityisen hyvältä. Vai saakohan tuosta mukista juoda muuta kuin mustaa kahvia?

Kyllähän hyvistä pienistä teoista ja sanoista tulee hyvä mieli ja tämä on yksi asia, jota haluan tulevaisuudessa vaalia. Kiinnittää siihen erityistä huomiota. Paljon olen kirjoittanut, kuinka olen tässä parin vuoden aikana pyrkinyt kasvamaan ihmisenä ja tutkiskellut omaa itseäni. Tässä on yksi konkreettinen asia, jossa olen huomannut itsessäni jo hienoista muutosta ja onneksi parempaan suuntaan. Aiemmin olen ollut vähän itsekeskeinen ja itsekäs ihminen. En ole välttämättä osannut nauttia muiden onnistumisista tarpeeksi. En ole osannut asettaa toisen etua omani edelle. Onneksi tässä elämässä on mahdollisuus korjata käyttätymismallejaan. On mahdollisuus kasvaa ja muuttua, tai ainakin muuttaa omia huonoksi havaittuja piirteitään.

Selatessani tänään Instagramia tuli eteeni ilmoitus Esa Saarisen haastattelusta Helsingin sanomissa. Lukaisin pikaisesti läpi vaan otsikon ja vähän ensimmäistä kappaletta. Jo nämä muutamat lauseet saivat minut taas ymmärtämään tämän jo varmasti kaikille tutuksi tulleen mantran. Hyvä tuo ympärilleen hyvää. Pienillä sanoilla voi olla suuri merkitys ja kuten Saarinen sanoo. “Jos puhuu vitsillä kumppanistaan eukkona eikä rakkaana, se alkaa ennen pitkää vaikuttaa ajatteluun..” Hienosti sanottu ja pitää varmasti paikkaansa, muissakin kuin parisuhdeasioissa.

Nyt vielä iltakahvit tippumaan. Tästä muuten tulikin mieleen varmasti jokaiselle suomalaiselle tuttu kysymys ja ennenkaikkea vastaus. “Keitänkö kahvit?” Miksi me suomalaiset vastaamme tähän hyvin usein näin: ” Ei, ei minun takia tarvitse keittää, mutta jos itse juot, niin voin toki ottaa…” Tätä pohdimme sukulaislounaallamme.

Kuulostaako tutulta? 

Mukavaa iltaa!!

-Esko-

// Lähde: HS 28.12.2017 //