Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
, , , ,

Sietämätön ihminen

25.2.2019

Vanhuus ei tule yksin. Joo joo, kenen kanssa se sitten tulee? Alaselkäkipujen, naururyppyjen, elämänkokemuksen, heikentyneen ja seuraavaan, niin siis näön ja uusimpana akillesjännekivun. En ole ikinä ihan tajunnut tuon sanonnan merkitystä. Kai sen voi kaikki ihan omalla tavallaan ymmärtää. Todella rasittava vaiva on minulle iskenyt tuonne vasempaan akillesjänteeseen. En ole pystynyt pitkiä lenkkejä juoksemaan aikoihin. Ja tästä on kierre valmis. Minusta tulee aivan sietämätön ihminen, jos en pääse hikoilemaan monta ja monta kertaa viikossa. Älkää pelätkö, en ala jokaista kirjoitusta nelikympin lähestyessä aloittamaan sairaskertomuksella ja juuri sillä hetkellä vallitsevien vaivojen kertaamisella.

Onneksi tähän sietämättömän ihmisen pelastukseksi on muodostunut kuntosali. En ole koskaan juurikaan tykännyt painojen nostelusta ja punttitreenamisesta. Vähän on semmoisena pakollisena pahana elämässäni näyttäytynyt. Työpaikkani vieressä sijaitseva Fressin kuntokeidas on muuttanut käsitystäni tästä asiasta. Kylkiäisenä mukana tulevat infrapunasauna sekä uusimpana hierontatuoli ovat kyllä todellisia timantteja. Ollut äärimmäisen piristävää, kun ei pysty kaupungin katuja tallaamaan, koska jokainen askel vihlaisee kipeästi tuonne nilkan seutuville. Sitä on jo alkanut tykkäämään myös lihaskuntoharjoittelusta. Paljon se on muutakin kuin penkkimaksimia ja proteiinishakeja. Jäsenyyshän minulla on ollut jo kauemman aikaa, mutta aiemmin olen lähinnä vain juoksennellut matolla ja katsellut sarjoja.

Nyt olen lähinnä soudellut soutulaitteella ja yrittänyt löytää stepperillä oikeaa rytmiä. Perään vähän lihaskuntoa miellyttävillä liikkeillä. Akillesjänneystävällistä meininkiä siis. Joo, en minä nyt vielä suomalaisena miehenä lääkäriin mene. Odotellaan, odotellaan. Ihan niin kauaa en odottele, että poikki napsahtaa. Nimimerkillä kokemusta on. Vuonna 2011 minulla repesi oikean jalan akillesjänne lähes kokonaan poikki kesken koripallo-ottelun. Oli kyllä semmoinen vamma, että ei mielellään uusiksi ottaisi. Muistaakseni oli leikkauksen jälkeen noin kahdeksan viikkoa kipsissä.

Ja sillä sairaslomalla minusta tuli kyllä todella sietämätön ihminen. Siinä vaiheessa, kun aloin kyttäämään ikkunasta variksia, jotka sotkivat taloyhtiömme roskakatosta. Kirosin niitä yksin sohvalla ääneen ja naapureita nähdessäni käskin sulkemaan roskisten kannet kunnolla. Siinä vaiheessa sitä mietti, että ei sovi liikkumattomuus tälle sankarille kovinkaan hyvin. Nyt täytyy vain malttaa ottaa iisisti, koska variksenkyttääjäksi en halua enää ruveta. 

Ja tähän loppuun on vielä lisättävä kuntosalin pukuhuoneen kirjoittamaton sääntö. Miten se voi olla mahdollista, että lähes tyhjässä pukuhuoneessa se sisäänastuva treenaaja osuu aina siihen viereiseen kaappiin? Sama toteutuu oman empiirisen kokemuksen mukaan myös uimahalleissa.

Pirteää viikkoa!!

-Esko-

/// Kuva: Antti Sihlman ///

Comments (7)

You Might Also Like

7 Comments

  • Reply Tätio 25.2.2019 at 21:43

    En ostanut enää kautta matkakorttiin. Positiivisesti jotenkin haluaa ajatella että kevät tulee ja pääsen pyörällä hilpasemaan töihin.
    Ja voishan sitä kävelläkin, liukkaus on senkin huvin estänyt.. Mutta taitaa aamuisin bussi kutsua että ehtii töihin. Iltapäivällä voi sitten kävellä… Eh.

    Kuntosalia minäkin kokeilin lomaviikolla. Piristi! Mutta ei siitä varmaan pysyvää tule..

    Josko sählyyn pääsis taas tällä viikolla..

    • Reply Esko 26.2.2019 at 15:50

      Hyvä, positiivinen ajattelu kannatta. Vaikka sunnuntaille räntäsadetta luvattiinkin. 🙈 Sählyä, sählyä ja maali puhtaana. Pirteää päivää!!

  • Reply Iida 26.2.2019 at 05:46

    Viereinen kaappi tyhjhkössä uimahallissa, tyhjä parkkipaikka ja kylkeen parkkeerataan, ainoa kassajono niin akillesjänteille sännätään kärryn kanssa.. tuttua ja ainajaksaaihmetyttää – touhua. Mikä siinä onkin että kylkeen tulmaan kiinni? Onko kuitenkin niin että ihmiset ovat läheisriippuvaisia? Haetaan turvaa siitä viereisestä kaapista.. Parkkipaikalla tämä nostaa pienen ärsytyksen jälkeen jo hilpeyttä, sen jälkeen kun olen pelkääjänpaikan (miksi siinä paikalla pitäisi pelätä, jännä sana taas) puolelta taiteillut itseni siihen ratin taakse sillä eihän sitä nyt tyhjällä parkkipaikalla sovi ”hajurakoa” toiseen autoon jättää 😂 Mutta infrapunasauna, sen olet maininnut usein. Kuulostaa jännittävältä (”sauna kuulostaa jännittävältä” – voi olla aika tasapaksua elämää..) pitääpä joskus kokeilla.

    • Reply Esko 26.2.2019 at 15:52

      Hyviä pointteja Iida, hyviä pointteja. 😂 Ja niin totta. Universaaleja “ongelmia”.
      Infrasauna, maailman rentouttavin innovaatio. Kannattaa kokeilla. Aurinkoista päivää! ☀

  • Reply Merja 27.2.2019 at 08:17

    Itsekään en oikein perusta kuntosaliharjoittelusta, teen sitä joskus kun ei ole tullut muuta liikuntaa harrastettua – tyyliin jotakin pitää. Sen sijaan olen hurahtanut crossfit-tyyliseen toiminnalliseen kiertoharjoitteluun. Keho saa samantapaista ärsykettä kuin salilla, mutta toiminnallisemmin ja monipuolisemmin. Suosittelen!

    • Reply Esko 27.2.2019 at 20:03

      Iltaa Merja ja kiitos viestistä!
      Crossfitiä olen monta kertaa hahmotellut. En vain ole oikein saanut vielä lähdettyä, saa nähdä. Itseasiassa salilla treenaan vähän kuntopiirityyppisesti, että saa kunnon hien päälle. Kai sekin lasketaan? 😊

  • Reply Ottaisitko pillerin? – E2O 27.2.2019 at 19:38

    […] aihe oli vielä todella lähellä sydäntäni. Sain myös selitystä sille miksi minusta tulee täysin sietämätön ihminen, jos en pääse tarpeeksi urheilemaan. Eskon aivot yksinkertaisesti tarvitsevat […]

  • Leave a Reply to Esko Cancel Reply