Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
, , , ,

Voihan sinkunsinkku!! Missä on ne yli-ihmiset?

22.11.2017

Sunnuntaina marssimme uimaan lempiuimahalliimme Hollollaan. Siellä punatiilisen kahvion seinässä silmääni iski iltapäivälehden lööppi, joka käsitteli digideittailua. Kuinka digideittailu on mullistanut puolison etsinnän. Vain yli-ihminen kelpaa. Tästähän minäkin olen täällä kirjoitellut, että ihan höpöksi on mennyt, itsellänikin. Vai, että yli-ihminen. Ei, ei todellakaan tarvitse olla. Ihan hyvin riittää että…

…lauluääni on kuin Jenni Vartiaisella. Ukulelen säestyksellä voisi aloittaa ne sunnuntain hitaat aamut.

…on Tarja Halosen hillittyä huumoria, Linda Liukkaan innovatiivista älykkyyttä ja Niina Lahtisen räväkkyyttä.

…rakastaa kesäisiä festivaaleja.

…ei aloita joulunviettoa vielä lokakuun puolessa välissä.

…syö kalkkunanakkeja kylmänä. Suoraan paketista.

…silittää ohimennessään. Siis minua…

…siivoaminen hänen kanssaan tuntuu juhlalta.

…niin ja tiskaaminen, käsin.

…ei laita pakasteita pieneen pussiin.

…tulee lasten kanssa toimeen, heittelee kauppakeskuksissa kärrynpyöriä ja seisoo päällään lukiessaan iltasatua.

…ymmärtää todella huonoa huumoria.

…antaa lainata kasvorasvojaan, yövoiteitaan ja pari kertaa kuukaudessa kuorivaa naamiota. Kruunuksi asettaa ne kylmät kurkkusiivut virkistämään jo hieman väsynyttä silmänympärystä.

…juoksee ja tekee burbee-hyppyjä olohuoneen matolla ennen lauantaisaunaa.

…juhlan jälkeen varaa jääkaappiin keltaista jaffaa, mustikkakeittoa ja Gainomaxeja.

…on ihan h######n hauska ja hyvä tyyppi.

Niin, itsehän olen keskituloinen ja raihnainen luokanopettaja. Täytyisikö ottaa tuo etukäsite yli pois ja todeta, että kyllä ihan vain ihminen riittää. Normaali ihminen.

-Esko-

// Kuvat: Markus Suntila //

Comments (8)

You Might Also Like

8 Comments

  • Reply Muffin 22.11.2017 at 23:11

    Eipä oo pahemmin tullut katsottua Frendejä uudemman kerran sitten 90-luvun, vaikka sillon oli kiva aina sunnuntaisin se 30 min katsoa, mutta esim. That 70’s showta ja jtn vielä vanhempia klassikkoja mä rakastan!

    Mun “yli-ihmiseni” olisi lämmin ja turvallinen. Hassuttelija ja hihittelijä, lapsenmielinen. Kuuntelis ihastellen mun suihkulaulantaa, olis syy harrastaa taas kokkaamista ja leivoskelua kotona, lähtis synkkään syysmyrskyyn seuraksi koiralenkeille vaikkei sitä yhtään kiinnostais ulkoilla sellaisella säällä, jopoilis kesällä lähipuistoon piknikille tai pussikaljalle.. ym ym ym…mutta osais olla yhdessä välillä tekemättä yhtään mitään sen kummempaa…Jotakin semmosta! ☺️ Ei haisuakaan onko tollasia “yli-ihmisiä” olemassa, koska en oo viel alkuunkaan alottanu etsimistä ????

    • Reply Esko Kyrö 22.11.2017 at 23:21

      Moikka Muffin! Minä näistä mitään ymmärrä, mutta jos aloittelet, niin aloita ihan vaan ihmisestä…???????? En ole katsonut edes 90-luvulla. On muuten siitäkin aikaa.

  • Reply Heli 23.11.2017 at 05:18

    Edellinen postaus(kin) oli hauska, mutta tähän on huomattavasti helpompi kommentoida. Minä ajattelin reilu vuosi sitten, että seuraava parisuhde on sitten maailman paras, suurta syvää yhteenkuuluvuutta ja suunnilleen sen lämmöstä sulaa lumetkin ympäriltä ????. Lapsetkin (hänen ja minun) tulisivat keskenään toimeen ja leikkisivät (tappelisivat). Rakastaisin ja rutistaisin ????(toiselta ilmat pihalle) ja kuinka me keskusteltaisiin syvällisesti (jopa enemmän kuin kaksi viikkoa) sitten myöhemmin sormea koristaisi ???? (kihlasormus, ei enää vihkisormus). Järki on tullut takaisin pikkuhiljaa..

    • Reply Esko 23.11.2017 at 21:48

      Olipa hyvä vastaus…???? Kiitos Heli!

  • Reply Hanna 23.11.2017 at 10:08

    Hyvä kirjoitus. Tässä itse miettinyt viime aikoina kuinka vaikeaa tässä pinnallisessa ulkonäkökeskeisessä maailmassa on tutustua kehenkään kun ihan tavallinen ei riitä kenellekkään.jokaisella on lista vaatimuksista.yksinkertaista se ei ole jos on lapsia molemmilla tai toisella jne.toivossa on hyvä elää!aurinkoa päivääsi

    • Reply Esko 23.11.2017 at 21:49

      Kyllä, juuri näin Hanna! Aurinkoa sinullekin. Huomenna pitäisikin paistaa!…☀❄

  • Reply Lilli 23.11.2017 at 22:04

    Mukava huomata että saman asian äärellä on kuitenkin välillä myös mieshenkilökin. Oman eron jälkeen itse yritin hengitellä ja rauhoittaa arkea oman ja lapsien vuoksi. Varmana pidin ettei tulisi sellaista joka arjessa kestäisi mukana ja jonka kelpuuttaisin (ei sellaista vain ikinä löytyisi). Välillä jo uskaltaa haaveilla ihan tavallisesta asioista ja tavallisesta (yli-)ihmisestä. Mitä enemmän arkea kulkee eteenpäin niin toivoo vain sitä tavallista ihmistä mukaan matkalle. Se ihan tavallinen ihminen kenen kanssa mennä yhdessä ruokakauppaan, festareille hengittämään kesää, käymään kahviloissa ja nauramaan aamuauringossa. Kyllä se tavallinen ja juuri itselle sopiva ihminen vielä tulee vastaan 🙂

    • Reply Esko Kyrö 23.11.2017 at 22:46

      Itse koin myös tuon hengittelyn ja elämän tasapainottamisen erittäin tärkeänä asiana. Ehkäpä se tavallinen joskus tupsahtaa jostain tavallisesta paikasta. Kivaa loppuviikkoa Lilli!…????

    Leave a Reply to Hanna Cancel Reply