Täällä kirjoitellessa sitä usein unohtaa, että mukaan tulee säännöllisin väliajoin myös uusia lukijoita. Ja sehän on vallan mukava juttu. Niinpä onkin välillä hyvä hieman kertailla täällä asioitani. Kertaillaanpas tänään hieman tuota perustyötäni. Olen ammatiltani luokanopettaja ja omaan arkeeni sisältyy hyvin tiiviisti asia, josta jokaisella on varmasti muistoja ja mielipiteitä. Ja sehän on kouluruoka. Tänä vuonna on juhlavuosi tällä saralla, koska Suomessa on tarjoiltu vuodesta 1948 ilmaista kouluruokaa oppilaille. Seitsemänkymmentä vuotta tulee täyteen. Se on hieno asia ja tästä voi olla ihan jokainen suomalainen ylpeä.
Koulumme ruokalan pöydillä on esitteitä, joissa on pähkinänkuoressa Suomen kouluruuan historiaa. Tässä muutamia nostoja ja virstanpylväitä tuosta taipaleesta.
1948 Ilmainen kouluruoka koko Suomeen
1970- Kouluruokaloihin tuli erityisruokavaliot ja lisäkeruoat. Esimerkiksi kaaliraastetta oli mahdollista napsia lautaselle.
1980- Broilerinkoivet saapuivat ruokalistalle
1990- Lama vei broilerinkoivet pois listalta ja samalla poistuivat myös monelle hyvin tutut tilli- ja piparjuuriliha. Itseotto ruokaloissa lisääntyi.
2000- Ruokalistoissa alkoi näkyä kansainvälisiä trendejä. Ruokalistassa saattoi vilahdella tortillat, lasagne ym…
2010- Suuri ruokalistauudistus ja ensimmäinen sähköinen ruokailija-kysely toteutettiin.
Tänään juuri keskustelimme ruokapöydässä kuinka oli taas maistuvaa ruokaa lautasella. Ei sitä välttämättä aina osannut itse silloin alakoululaisena arvostaa tarpeeksi, että meillä on ollut mahdollisuus ilmaiseen kouluruokaan. Tätä asiaa yritän vuosittain oppilailleni teroittaa. Välillä onnistuneesti ja välillä hieman laihemmin tuloksin. Aikuisiän ehdottomat kouluruokasuosikit ovat ainakin seuraavat (satunnaisessa järjestyksessä):
- Kalaleike, perunamuusi ja ehdottomasti kermaviilikastike
- Hernekeitto, ronskilla sinapilla
- Uunimakkara ja perunamuusi
- Mustamakkara ja valkosipuliperunat. Lahdessa oli tarjolla, ei löydy enää ainakaan meidän listalta.
- Pinaattikeitto ja kananmunarouhe
- Broileripastavuoka
- Kinkkukiusaus
Listaa olisi voinut jatkaa vielä vaikka kuinka ja paljon. Syön hyvällä ruokahalulla kaikkea mitä on työpaikallani tarjolla. Ruoka on asia, josta en juuri koskaan valita, enkä ole valittanut. Tässä asiassa on mennyt äidin ja isän oppi perille. Aiemmin kirjoittelin, että varmasti lähes kaikilla maassamme kouluja käyneellä on jonkinmoisia muistoja tai mielipiteitä kouluruuasta. Palatkaahan hetkeksi sinne koulujenne ruokaloihin.
Minkälaisia tunnelmia herättää?
Onnea kouluruoka!
-Esko-
P.S Koulumaailmasta olen kirjoitellut mm. luokanopettajan palkkauksesta, koulumme erikoisesta ongelmasta, työsuhde-eduista ym…
// Lähde: Suomen kouluruuan historiaa- esite. //
25 Comments
Lahti, Jalkarannan Ala-aste, Mustamakkara, Valkosipuliperunat ja keittäjä Ritva. Niin parasta. Mä jopa tykkäsin tillilihasta, gulassi ja borssikeitto eivät kuuluneet lemppareihin mutta kiltisti söin.
Joo, joo HannaL! Mustaamakkaraa oli Lahessa tarjolla, liekö on vieläkin. Jaliksen legendaarinen ala-aste. Nyt on jalo, Jalo…☀☀
Itse kävin Jaliksessa vuosina 87-93 muistaakseni. Enään ei taida olla Jalkaranta päiviä. Eikä Pulliksia.
Jalkarantapäivistä en tiedä, mutta kyllähän nyt pulliksia. Mokkapalat, myyntihitti!…:)
Täällä Tampereen kyljessä luonnollisesti mustamakkara on osa koulun kiertävää listaa, ei todellakaan kuulu kouluikäisen poikani suosikkeihin 🙂 eikä niin hirveästi muakaan kyllä houkuttele. Ylipäätään kaikissa tuollaisissa isoissa ruokaloissa tehdyissä ruoissa on oma sellainen jännä sivumaku, mutta kyllä olen mielelläni syönyt niin koulussa kuin yliopistolla. Yleensä ihan hyvääkin. Mutta. Kinkkujuustokeitto. Ei pysty käsittämään. Ei todella sovi mun suuhun. Luultavasti mielikuva aiheuttaa isoimman puistatuksen kuin itse maku, mutta se kyllä riittää. Tätä en kestänyt syödä koulussa ja toivon, ettei koskaan enää tarvitsekaan. Kamalaa valittaa ruoasta, koska minäkin arvostan, että ylipäätään on tarjolla monenlaista ruokaa, ihan maksullisenakin saati ilmaiseksi. Tähän kuitenkin on raja vedettävä.
Moikka Daniella!
No, kyllähän Tampereella pitää sitä legendaarista “synkkää” saada kouluruokalassakin. Itse tykkään todella paljon, vaikka nykyään tuleekin harvemmin syötyä. Kinkkujuustokeitto. En tiedä olenko koskaan maistanut., hmm. Varmasti kohdallasi hyvä rajanveto…:) Mukavaa pakkasviikkoa!!
Kyllä osais kouluruokaa nyt arvostaa! Oispa kouluruoka! Sen sijaan on itse sapuskansa kokattava tai eineksiä nautittava, tässä iässä omillaan.
Koulussa oli kyllä jo aikoinaan ruokia, joista tykkäsin kovin. Muusi + uunilenkki, pinaattikeitto, kanaviillokki oli jees mutta parasta oli lihamureke ja järkyttävän herkullinen sienikastike! Makaronilaatikko, makkarakastike sen sijaan ei maistuneet, ne maistu koulussa aina jotenkin teolliselta eikä hyvältä niinku äitin tekemänä.
No, kyllä osaa Muffin!
Lähes kaikkia mainitsemiasi ruokia on edelleen tarjolla. Muusi ja uunilenkki. Se on aina hieno päivä!!…:)
Just mietin pari päivää sitten miten ihana ois ku sais joka päivä kouluruuan! Niin hyvää! Yks ainoa ruoka mitä muistelen kauhulla oli ala-asteella ollut moussaka.
Olen siis Tiia onnenpekka, heh!…:) Moussakaa, en tiedä olenko koskaan koulussa syönyt? Kreikassa, kyllä….
Kouluruokaa on todellakin ikävä! Suosikkeja oli rapea kalapala, tonnikalapastavuoka, hernekeitto ja vaikka uunimakkara. Olin etuoikeutettu, kun kävin kouluja, joissa ruoka tehtiin itse. Ei tainnut olla sekään yleistä, kouluni aloitin vuonna 2000.
Tuo tonnikalapastavuoka tuntuu nyt olevan tapetilla, monen herkku taisi olla koulussa. Oonkin yrittänyt kehittää kotona samanlaista makumaailmaa omaan vuokaan 🙂
Moikka Lady!
Kaikkia kyseisiä ruokia on edelleen listalla. Tonnikalapastavuoka. Se on muuten myös todella hyvää!!!…:)
Kouluruokaa muistaa vanhempana arvostaa viimeistään silloin, kun pesue jää kesälomille. Aika hurjan määrän ruokaa ehtivätkin päivän aikana syömään, kun laitettavana on kaksi lämmintä ateriaa.
Ktsekin syön työni puolesta tuota kouluruokaa. Aikuisena harmittelen alati suurentuneita ja kauemmas syöjistään vietyjä keskuskeittiöitä. Ei tuoksu ruoka enää käytävillä, kun ei sitä “kukaan laita”. Pelkkä lämpölaatikoiden ja kansien avaaminen kun ei mielestäni tuoksu samalta. Ja onhan tuoksut iso osa ruuasta nauttimista! Samalla harmittaa niiden jakelukeittiön työntekijöiden puolesta, jotka vuodesta toiseen vain asettelevat tarjolle, mutta harvoin pääsevät enää valmistamaan. Jauhelihatkin tulevat moneen keskuskeittiöön valmiiksi paistettuina, porkkanat raastettuina ja salaatit pilkottuina…
Jos siis jotain saisin muuttaa, toisin ruuanvalmistuksen taas lähelle asiakkaita ja siirtyisin valmiista kastikepohjista ja eineksistä taas itse valmistettuihin.
Heippa!
No, varmasti ehtivät. Valmis ruoka, valmiissa pöydässä on kyllä niin luksusta. Ymmärrän pointtisi ja muutoshalukkuutesi. Kyllä meidän keittäjät loihtivat ruuista todella “kotikutoisen” makuisia. Lienee vuosien ja vuosien kokemus näkyy siellä lautasillamme. Mukavaa pakkasviikkoa!!
Mun suokkareita koulussa oli: maksalaatikko, verilätyt perunoilla, munavalkokastikkeella ja puolukkahillolla ja hernekeitto.
Nykyruoasta ei niinkään ole kokemusta, mutta söisin jos saisin 🙂 Uskomatonta, että nykyajan lapset niin paljon nirsoilevat ruoasta (omat mukaanlukien 🙁 ).
Moikka Sanna!
Verilätyt, se oli tuo setti muuten todella hyvä. Mahtava, kun palauttelette näitä mieleeni. Nykyruoka on todella hyvää, nam! Täytyy vaan yrittää toitottaa ja yrittää löytää nuorille ja lapsille se arvostus kouluruokaa kohtaan.
Olen myös ollut tyytyväinen kouluruokiin, kun aikanaan olen niitä syönyt.
Monesti jälkeenpäin haaveillut, että saisipa edelleen päivittäin valmiin ruoan.
Lempiruokiani olivat ainakin broilerikeitto, hernekeitto ja spagettivuoka.
Inhokkeja oli muutama: rössypottu, kanaviillokki (vaikka kanasta yleensä pidän) ja jokin perunakalavuoka, joka maistui makealta.
Moikka Miia!
Siis, onko rössypottu ollut kouluruokalistalla? Valmis ruoka on hieno asia, ainakin kohdallani. (Huippukokki..:) Spagettivuoka, on muuten herkullista, todella.
Kyllä oli meidän koulussa. Taisi kyllä poistua sitten jossain vaiheessa. Ei ilmeisesti tehnyt kauppaansa.
????????????????????
Memories…
Kokemuksia on isosta koulusta jättimäisestä ruokasalista ja pienestä kyläkoulusta, jossa pulpettien päällä ruokailtiin.
Ruoka tuotiin kärryllä luokkaan omasta pikkukeittiöstä.
Suurkeittiön lemppareita olivat todella rukiinen ja kova näkkileipä, hernekeitto ja pannukakku.
Inhokkina juustokeitto, joka pienen menekin vuoksi poistuikin hissukseen listoilta…????
Pienen keittiön lemppareita olivat ohuet, suuret jauhemaksapihvit perunamuusilla.
Inhokkina veripalttu, josssa läskin palasia seassa…????
Ilmainen ruoka koulussa on kyllä silti edelleen mahtava asia!
Hiphei Nippe!
Veripalttu. Sitä taisi Eemelikin syödä jo aikanaan. Ei ole osunut kohdalleni, kuten ei myöskään juustokeitto. Muita kyllä tullut syötyä enemmänkin. Ilmainen kouluruoka kunniaan!!…:)
Vaikka asiana arvostan ilmaista kouluruokaa, aiheuttaa se minulle edelleen puistatuksia.
Ensinnäkin se pakkosyöttäminen ja syömiseen tai vähäruokaisuuteen puuttuminen. Minun oli todella vaikea syödä muiden nähden vielä kakskymppisenä, koska inhotti ajatus jos joudun silmätikuksi (jonka osittain koin nöyryyttämisenä ja kiusaamisena, ja joka AINA tuli aikuisten puolelta alkaen tarhasta ja jatkuen yläasteelle jossa minut passitettiin terkkarille. Kerran erehdyin ottamaan lisää ruokaa ala-asteella kun opettaja oli annostellut n. ruokalusikallisen makaroonilaatikkoa, siitä ope kailotti koko luokalle mikä ihme jne. En santsannut toiste. Ja itseasiassa taisin näin tehdä seuraavan kerran n. 19 vuotiaana kun poikaystävä oli tehnyt ruokaa?!!! Wtf!!!). Kai se omalla tavalla oli syömishäiriö, vaikka kotona ei ollut ongelmia syödä.
Lisäksi -90 luvun alussa kasvisruoka oli aivan vitsi. Aina samoja valmispihvejä (siis ihan totta useampi krt/vko) jotka unohdettiin valmistaa ja kiireessä sulatettiin ja paistettiin lastalla painaen pannunpohjaan. Ei ne edes aina ihan sulia olleet… Kauhulla muistelen myös vihreää limaviilokkia, moussakaa ja pistävää (einestyyppistä) makua.
Heippa Satu!
No, jopa on ollut melkoista meininkiä ja kurjaa, että näin on kohdallasi tapahtunut. Onneksi Timo Jutilan sanoin: Eteenpäin on menty. Kirpeää viikkoa!!
[…] Kouluruokailu on asia, josta lähes jokaisella on jonkinmoisia muistoja. Toinen asia, josta jokaisella on oletettavasti myös jonkinmoisia muistoja on koululiikunta. Tänään ajelin liikuntatuntien jälkeen kotiini. Eräs oppilas oli juuri huikannut tunnin päätteeksi, että nämä ovat tosi kivoja tunteja. Se oli mukava kuulla. Tarkoituksemme oli mennä hieman ottamaan tuntumaa hiihdon saloihin, mutta pakkasherra oli tällä kerralla hieman toista mieltä. Suunnitelma B käyttöön ja liikuntasaliin touhuamaan erinäistä voimistelua, musiikkiliikuntaa, koordinaatiota ja kehonhallintaa. […]