”Mistä saat rohkeuden kirjoittaa?” Tämmöisen viesti kolahti Instagramin viestilaatikkooni. On muuten aktiivinen kanava nykypäivänä ja hyvä niin. Kommentteja ja viestejänne on aina kiva lueskella ja herättävätpä ne usein ajattelemaan asioita hieman laajemmalta skaalalta. Niin, pidänkö itseäni jotenkin rohkeana? En kuvittele olevani millään tasolla rohkea. Sitä, kun on tallentanut elämää puolisen vuotta kaikkien ihmisten nähtäville televisioon, tulee tämä blogihomma oikein hyvänä jatkumona. Kuten Piatun kanssa keskustelutuokiossa sanoin, jotta elämäni paras päätös oli valita avoimuuden tie sen kolmisenkymmentä vuotta kestäneen asioiden hauduttelun sijaan.
Sosiaalinen media tarjoaa kyllä oivan paikan saada oma elämä näyttämään juuri siltä, kun itse haluaa. Ja sehän on vallan hyvä juttu. Itse en oikein enää edes osaa feikata tai vetää suurta kulissia oman toimintani ympärillä. Kirjoituksissani nostan esille oman elämäni kautta myös niitä kipuilujen hetkiä. Nämä kirjoitukset ovatkin usein niitä, jotka saavat aikaan aktiivisinta kommentointia, viestitulvaa ja ajoittain myös hyvin vahvoja vastareaktioita. Tarjoavat ihmisille samaistumista ja tartuntapintaa omaan elämäänsä. Toki tätä tapahtuu myös niiden humorististen ja positiivisten juttujen ympärillä. On ilo voida antaa ihmisille jotain ajateltavaa, niin harmailla-, kuin pastellissävyillä väritettynä.
Usein tulee myös kyselyjä siitä, kuinka opettaja voi kirjoittaa näin avointa blogia? Mitä ne oppilaiden vanhemmat tai oppilaat oikein ajattelevat? Yksi syy miksi aikanaan Iholla-ohjelmaan lähdin tai miksi olen jatkanut tätä kirjoittelua liittyy tähän asiaan. Haluan oman minimediani kautta murtaa sitä opettajaan liittyvää, vieläkin johonkin pinttynyttä mielikuvaa paheettomasta kansankynttilästä. Opettajuus on minulle ammatti, jota tykkään tehdä. En ole 24h opettaja, todellakaan. Elän aivan normaalia elämää luokkahuoneen oven sulkeuduttua. Jos tämä kirjoittelu ja avoimuus jollekin olisi jollain tasolla hullunrohkeaa ja ylitsepääsemätöntä. Uskoisin ja toivoisin, että hän minulle siitä tulisi sanomaan.
Eli sinä ope, joka pohdit oman podcastin aloittamista, niin anna mennä vaan rohkeasti. Jos oppilaidesi vanhemmat sitä kuuntelevat niin mitä sitten? Eihän julkisesti kannata ihan kaikkea revitellä ja jokaista asiaa sörkkiä, mutta tekisikö semmoista minkään ammatin omaa harkintakykyä käyttävä edustaja? Tiedän, että osa oppilaideni vanhemmista on tietoisia blogini olemassaolosta. Varmasti sitä saattavat lukea ja jopa kommentoidakin. En koe sitä millään tavalla outona tai erikoisena. Opettajakin saattaa olla sinkku. Opettajankin mieli voi heilahtaa. Opettajakin voi nauttia elämästään ihan täysillä.
Rohkeaa tai hullunrohkeaa. Noh, ehkä ihan normaalia elämää.
-Esko-
// Kuvat: Pasi Salervo //
13 Comments
No en oo kyllä kertaakaan miettinyt että ammattisi vuoksi et voisi kirjoittaa mitä olet kirjoittanut, mutta mielipiteitä on varmasti monia, työ on työtä vaikka mukavaakin ja normaali vapaa-aika kuuluu muuhun elämään ????
Heli, heippa!
No, siinäpä se. Kiteytettynä. Mukava, että olet kokenut kirjoitukseni tuolla tavalla…????????
Eihän blogiin kukaan kirjoita koko elämäänsä.(tai luulisin, en ole expertti), Vaikka välillä siltä tuntuukin.
Ja reaaliajassakaan kirjoitukset eivät välttämättä tule, vaikka siltä tuntuukin. Kun ne voi ajastaa.
Mä kirjoitin joku 4 vuotta blogia. Vaikka en hävennyt kirjoituksiani, halusin kirjoittaa anonyymina, siinäkin on kaksi puolta. Seisoin sanojeni takana mutten halunnu että ihmiset tunnistaa mut sieltä. Kovin vilkasta ei ollut kommenttiboksissa, toisaalta ok, toisaalta ei.. Menneestä ajasta yleensä kirjoitin ja kaikesta mikä kiinnostaa. Ajanpuute lopetti senkin vähän, ja blogger alustana ei enää jaksanut innostaa.
Pelkään osittain että kun en pääse mihinkään purkautumaan tuntojani joistain asioista, ne räjähtää joskus pahassa paikassa ja tulee ikävää jälkeä. Kirjeiden kirjoittelu ajoi tän asian nuorempana kauan ennen nettiä. Kirjoittaminen on terapeuttista.
Ihminen säkin oot ja hyvä kun kirjoittelet! Opettaja on ihminen omine elämineen…
Ehkä sitä vois purkaa tuntojaan blogiin… Instagram on tällä hetkellä kuin miniblogi..
Moro Susa!
Itse en kyllä juuri ajastintoimintoa käytä. Ai, minkätyyppistä blogia sinä naputtelit? Kaikkihan tekevät omia valintojaan, kuinka haluavat elämäänsä esittää. Varmasti löytyy jokaiselle se oma tyylinsä. Kirjoittaminen todellakin on terapeuttista ja kirjoittelepahan vaikka sinne legendaariseen pöytälaatikkoon.
Kiitos ja kiva jos tykkäät. Insta ajaa hyvin miniblogin asemaa…:) Kivaa iltaa!!
Oranssimaailmani.Blogspot.fi näkyy edelleen…
????????????????
Kieltämättä sitä on saanut erilaisia mielipiteitä ohjaavilta opettajilta ja joutunut miettimään mikä on oma mielipide siitä, miten tuoda/jättää tuomatta itseään esiin luokanopettajan työssä, kun pian valmistuu. Sijaisuuksia tehdessä sitä miettii esim. mitä voi laittaa päälle tai hyväksyykö oppilaita instagramissa jne. Sinun ansiosta olen rohkaistunut pukeutumaan koulussakin oman persoonan mukaisesti ja ajattelemaan, että pitäähän sitä olla ylipäätänsä oma itsensä. Jaksaa sitten töitäkin tehdä, kun ei tarvi esittää sitä kansankynttilää.
Heippa Bebe!
On todella kiva kuulla, että olen voinut toimia sinulle esimerkkinä. Tiedä sitten kuinka hyvänä esimerkkinä?…:) Ehkä ohjeeni numero yksi voisi olla se, ettei kukaan koskaan esittäisi mitään. Siinä mennään metsään ja isosti!! Kivaa iltaa!!
Varmasti hyvänä 😉
Opettaja mielletään vieläkin tiukan nutturan omavaksi harmaahapseksi, joka pukeutuu siihen värittömään jakkuun. No nyt kun tämän mielikuvan sain päähäni, en ehkä toivo sinulle tuota vaatetusta ????..toki kun hiukset kasvavat niin kireän nutturan saatat laittaa ???? Pointtina siis että ennen oli ennen, ja monilla onkin haastavaa tottua siihen että opettajilla on ”normaaliakin” elämää. Elämää myös somessa. Ja jo se että kouluilla alkaa olla omat kanavat, insta, twitter ja joillain You tubekin, on jo todella edistyksellistä. Mielestäni on todella rohkeaa ja kertoo sinusta edelläkävijänä kun kerrot elämästäsi julkisesti. Teit sen valinnan jo aikoja sitten Iholla sarjassa. Ei muuta kuin jatkoa vaan ja blogialusta kuntoon ettei tarvitse mitälie sivuja katsoa kun navigoi blogiisi ????
Moro Iida!
Itseasiassa, kun tukkani saa taas nutturalla saattanee se ollakin harmaahapsinen…:) Kyllä juuri nämä koulujen somet ym. lisäävät läpinäkyvyyttä ja toivottavasti avartavat joidenkin pinttyneitä ajatusmalleja. Valinta on tehty ja tällä tiellä mennään. Joo, toivottavasti nuo mitäliet olisi jo pikkuhiljaa nähty. Kivaa iltaa!!
Opealokkaana voin allekirjoittaa nämä mietteet. Ihmisten on turha odottaa opettajan olevan esimerkillinen mallikansalainen kellon ympäri. Ope voi saarnata päivällä kierrätyksestä ja illalla lykätä kaikki ryönänsä sekajätteeseen. Koska koulun ovien kolahtaessa siitä opestakin tulee vain ihminen.
Kirjoitin samaisesta aiheesta tuossa jokunen tovi sitten postauksenkin.
https://aatenarikka.blogspot.com/2018/04/paivalla-opettaja-illalla-ihminen.html
No Moikka Hakkarainen!
Täytyykin käydä juttusi lukaisemassa. Näinhän se menee…Toivottavasti opettaja voi olla ihminen siellä luokan edessäkin…:) Tsemppiä uravalinnallesi! Mukavaa iltaa!!